Lue keskustelun säännöt.
1,5-vuotias ei puhu sanoja, ei jokeltele, mitä tehdä?
29.12.2013 |
Miehen 1,5-vuotias lapsi on meillä seuraavan viikon. Hän ei edelleenkään puhu mitään sanoja. Ei edes jokeltele. Jos jokin asia hämmästyttää, hän osoittaa sitä ja sanoo "haa". Ja jos jostain asiasta ei tykkää, saattaa kitistä.
Mutta ei siis edes jokeltele. Puhumattakaan, että edes tapailisi sanoja (sanoisi vaikka a---a, kun pyytää jotain eli anna).
Pitäisikö huolestua? Yritän kyllä viettää aikaa pienen kanssa, katselemme kirjoja ja tavaroita. Lapsi välillä innostuu osoittamaan vaikka kirjan kuvia ja toistelen niitä sanoja.
Olisin rauhallisin mielin, jos lapsi edes tuottaisi jokeltelemalla omaa kieltään. Mutta sitä ei tule, ei edes kotona, on lapsen äiti sanonut.
Kommentit (8)
No se on ainoa, mitä sanoo. Kitinän lisäksi. En ole koskaan tavannut pikkulasta, joka ei ainakin omalla lapsenkielellään pikkuisen jokeltelisi. Kun tämä pikkuinen ei edes tunnu harjoittelevan äänteiden käyttöä ääntöelimillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitää huolestua. Hianosti kyllä otat asian. kirjojn katselu on todella täkeää. Onko lapsi jo jonkiliasessa seurannassa tai tutkimuksissa asian tiimoita? Jos ei nin millin lapsella on seuraava neuvola käynti ?
Ei ole syytä huoleen jos lapsi kuitenkin ymmärtää. Meillä nuorimmainen oli samanlainen 1,5v, vähän ennen 2v alkoi puhumaan ja sitten sitä puhetta tulikin ja erittäin nopeasti kehittyi sanavarasto.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 16:45"]
Ei ole syytä huoleen jos lapsi kuitenkin ymmärtää. Meillä nuorimmainen oli samanlainen 1,5v, vähän ennen 2v alkoi puhumaan ja sitten sitä puhetta tulikin ja erittäin nopeasti kehittyi sanavarasto.
[/quote]
Lisään vielä että ei meilläkään jokellellut. Mutta kommunikoi muuten, esim myöntävä vastaus kysymykseen oli helpottunut nauru. Kun halusi jotain niin osoitti sitä tai vei sen luo, mutta mitään tavuja ei tullut.
Lapsi oli viimeksi 1,5-vuotisneuvolassa ennen joulua molempien vanhempiensa kanssa. Neuvolassa sanoivat, että jos tilanne on sama vielä, kun täyttää 2v, ruvetaan miettimään, mitä asialle voisi tehdä. Tai tarviiko tehdä mitään. Käytännössä tiedän erään tuttavan lapsen osalta, että täällä neuvolasta ohjataan eteenpäin vasta, jos 3-vuotiaana ei tule sanoja. Mutta sekin lapsi sentään jokelteli. Nyt 6-vuotiaana puhuu suht normaalisti.
Minusta tuntuu, että lapsen äiti ei juttele lapselle liikoja. Sellaista normaalia toki, että nyt mennään nukkumaan, syöhän nyt, jne. Mutta sellaista, että osoittelisi vaikka kotona esineitä ja sanoisi kello, omena, porkkana, kukka, uudelleen ja uudelleen, sellaista ei tee. Kirjojakin kun katsovat, niin he vaan katselee niitä, äiti ei selosta kuvista mitään.
Lapsi on meillä pari päivää viikossa, väliin koko viikon putkeen. Olen yrittänyt miehelle sanoa, että lapsi voisi olla meillä enemmänkin, esim. vuoroviikkosysteemillä, mutta lapsen äiti ei pidä ajatuksesta.
Yritän itse tehdä, minkä voin. Olen lapsen tuntenut hänen syntymästään saakka (vanhempansa olivat eronneet äidin uuden suhteen vuoksi ennen, kuin raskaudesta tiedettiin) ja hän on minulle läheinen ja rakas. Mielestäni meillä on luottamuksellinen suhde.
Miten voisin vielä tukea lapsen kielen kehitystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 16:45"]
Ei ole syytä huoleen jos lapsi kuitenkin ymmärtää. Meillä nuorimmainen oli samanlainen 1,5v, vähän ennen 2v alkoi puhumaan ja sitten sitä puhetta tulikin ja erittäin nopeasti kehittyi sanavarasto.
[/quote]
Selkeästi lapsi ymmärtää aika monimutkaisiakin asioita (tyyliin, otatko tuon tyynyn lattialta ja viet sen isälle sohvalle?) Eikä kuulossakaan tunnu olevan mitään.
Osoittelee kyllä haluamiaan asioita. Jos saa jotain, ei reagoi mitenkään äänteellisesti. Jos ei saa, saattaa joko mulkoilla äkäisesti tai jos oikein pahoittaa mielensä, kitisee.
Ja jos on jotain asioita, joihin ei saa koskea (joulukoristeet), niin tottelee kyllä, jos sanoo, ei Henkka, älä ota sitä, se ei ole Henkan tavara. Se voi mennä rikki.
Joketelun puuttumisesta olisin kyllä huolissani, koska sen on todettu olevan yhteydessä myöhemmän kielellisen kehityksen kanssa. Voi olla, että lapsella on puhemotoriikan ohjailun vaikeutta, minkä vuoksi hän ei pysty tuottamaan perättäisiä äänteitä (paitsi tuon haa). Tämän vuoksi kannattaisi harkita esimerkiksi tukiviittomien käyttöönottoa, jotta lapsi pystyi ilmaisemaan itseään edes jollain keinoin. Hieman vanhemmalla lapsella puheentuottoa voidaan kuntouttaa myös puheterapialla, ja toki aiemminkin vanhemmille annettava ohjaus voisi olla paikallaan. Kuulostaa kuitenkin hyvältä, että lapsi ymmärtää puhetta noin hyvin.
Sanoohan lapsi sinun mukaasi "haa"?