Mä oon niin helvetin alakuloinen,

Kellään mitään mun elämän parantamisehdotuksia? t. ap

Voisitko sä ottaa yhteyttä johonkin vanhaan ystävään ja lämmitellä sitä ystävyyttä uudelleen? Esim. FB:n kautta se on melko helppoa. Voisit järjestää juhlat jonkun merkkipäivän kunniaksi ja kutsua pari vanhaa kaveria luoksesi. 

Jos ette saa mitenkään kahdenkeskistä aikaa, koeta järjestää edes itsellesi virkistystä. Kävelyä, jumppaa, taideharrastusta tai mikä nyt kiinnostaakaan. Joka tapauksessa ulkoilu, vaikka vain pieni kävely joka päivä, vaikuttaa myös mielialaan. 

Sulla ei vallitse ikäänkuin tasapaino elämässä, sä et saa mitään, vaan ainoastaan joudut antamaan paljon. Tarvitset siis jostain akkua varaavia asioita. En pysty sanomaan mitä se vois olla sun kohdalla. Meillä niitä asioita ovat kahdenkeskiset kävelyt joka ilta jos mahdollista (mennään sitten kun pienet lapset nukkumassa ja isommat vahtivat kotia). Yritän myös nähdä ystäviäni silloin tällöin, luen kirjoja, teen käsitöitä. Perheenä koetetaan joka viikonlopuksi keksiä jotain yhteistä menoa (kylpylä, ulkoiluretki, joku näyttely tms). 

Mitä tukiverkostollenne on tapahtunut, oletteko muuttaneet kauas isovanhemmista?

Muuta elämääsi- hanki kavereita harrastuksia. Hanki lapsille hoitaaja vaikka rahalla jos ei muuten jäjesty. Tai mene terapiaan jos alakulosi on oikeasti masennusta.

Kukaan muu ei sinua onnelliseksi voi tehdä kuin sinä itse. Sanoit että olet alakuloinen. Kuulostaa siltä kun haluaisit että mies jotenkin nostaa sinut alakulon suosta. Mut ei se toimi niin.

Oikeat alakulo ja masennusongelmat hoidetaan ammattilaisilla.

Oikeesti toi elämäntilanne kuulostaa aika tavalliselta. Mutta alakulon värittämien lasien läpi.

Mun äiti ja miehen isä ovat kuolleet. Nuorina. Sairauksien vuoksi. Mun isä asuu noin 1000 kilometrin päässä. Miehen äidille, etäisyyttä noin 200 km on tärkeämpiä työt, vaikka on sairaseläkkeellä, kuin me. Ei tule kylään, jos pyydetään. Jos käy, niin on pari tuntia. Ei ikinä tarjoudu lastenvahdiksi tms. Kunta on säästänyt, ei tue MLL:n lastenhoitajapalvelua. Yksityiset firmat on aika kalliita.

En odota, että mies mua mistään alhosta nostaisi. Tiedän ja tiedostan, että jokainen vastaa elämästään.

Mä vaan tunnen itseni neuvottomaksi jotenkin. Mä, joka on aina yrittänyt pärjätä ja tulla toimeen, kaikissa tilanteissa.

Ehkä tää joku päivä tästä. Kiitos jo kommentoneille. Lisää saa kommentoida. t. ap

Mä jotenkin ymmärrän sinua! Voimia sulle.

Onko sulla mahdollisuutta kouluttautua alalle joka kiinnostaisi? Ihminen yleensä viettää ison osan ajastaan töissä. 1/3 vapaa-aika, 1/3 nukkuminen ja 1/3 töissä jne.

Voimia tarvitaan. Kiitos. t. ap

Ja kommentti vielä tuohon työasiaan. Mulla on koulutus myös mielenkiintoisemmalle alalle, mutta tavallaan perhetilanne pitää mut tuossa työssä. Lyhyt työmatka, paljon sairastelevat lapset, minulle helppo työ. Eli kun rahaa tarvitsee elämiseen, niin jotain tarvii tehdä jne. Ehkä otan hypyn uuteen, kun lapset kasvavat ja pysyvät terveempinä. Nyt ei myöskään voimat jotenkin riitä, vaikka mieli haluaisikin uutta. Hyvä ehdotus kuitenkin. t. ap

Sama ongelma mulla

10, tuo työongelma sama vai koko elämäntilanne? t. ap

Käy salilla niin saat purettua pahat tunteet ulos

Harmi kuulla ap. Se on kamalaa, kun on huono olla, eikä oikein tiedä miksi, eikä varsinkaan miten siitä pääsee ulos.

Jokaiselle se on joku eri keino ei ole mitään yleispätevää reseptiä.

Niin tylsältä kuin se kuullostaakin, ensimmäiseksi suosittelisin kuitenkinmiettimään unta, syömistä sekä ulkoilua. Nukutko tarpeeksi? Nukutko hyvin? Ihminen tarvitsee paljon unta, jos tapanasi on valvoa, mene aiemmin nukkumaan, se pelkästään voi muuttaa koko elämäsi. Usko pois. Sitten tietysti ruoka, sen pitäisi olla terveellistä sekä liikunta, parinkymmenen minuutin kävely ulkona, vaikkei se sillä hetkellä tuntuisi oikein miltään, vaikuttaa positiivisesti kehoon tuntikausia. Suurin osa ihmisistä ei usko tai ei vaivaudu kokeilemaan, miten valtava merkitys näillä kolmella on hyvinvoinnillemme. Eteenkin tuo yöuni, sitä ei vaan voi liikaa korostaa. Ensin tuntuu tylsältä mennä yheksältä nukkumaan ja sitten huomaa, miten paljon enemmän elää, kun ei ole koko ajan väsynyt.

Suosittelen myös meditointia tai rentoutusharjoituksia. Ne auttavat mieltä luovemmaksi ja kekseliäämmäksi.

Tarvitsette myös yhteistä aikaa miehenne kanssa. Yhteisiä suunnitelmia, yhteistä suuntaa ja tietysti myös tekemistä perheen kesken. Palkkaa lastenhoitaja, jos ei ole varaa, mieti mistä voisit saada lapsenhoitoapua. 

Voit käydä juttelemassa vaikka työpsykologin kanssa. Tai kirkon diakonissan, se on ilmaista. Tai psykologin, jos sinulla on rahaa maksaa siitä. Saisit asioitasi jäsenneltyä toisen ihmisen kanssa. 

Sinä tarvitset suunnan elämällesi. Motivaatiota. Innostusta. 

Kannattaa myös muistaa, että elämässä on erilaisia kausia. Toisinaan sitä on innokas ja iloinen, toisinaan pitkäänkin alakuloinen ilman erityistä syytä. Ehkä kehossa tapahtuu silloin jotain, mene ja tiedä, onhan viitteitä, että masennus johtuisi tulehduksesta elimistössä. Tämähän voi olla sinulle vaikka sellainen kausi, josta lähdet eteenpäin johonkin uuteen suuntaan ja tarvitset tämän matalasuhdanteen kyllästyäksesi siihen niin paljon, että aloitat jotain. Yleensä ne asiat tajuaa ja huomaa vasta vuosien päästä, ei niinkään että työväenopiston savikurssi konkreettisesti muuttaisi elämän suunnan. Jos ymmärrät mitä tarkoitan.

Työstä sen verran, että tällä hetkellä sinun tehtäväsi on tehdä tuota työtä, koska matka on lyhyt ja lapset saistelevat. Siis voit toki hakea muuta tai tehdä mitä haluat, mutta siis että sen voi nähdä myös niin, että vaikkei se ole unelmaduuni, se on unelmaduuni juuri tässä elämäntilanteessa. Mieti työn hyviä puolia, se ei muutu miksikään huonojen puolien vatvomisella.

Elämä voi olla ihanaa! Vaikkei tee muuta kuin käy töissä, ruokkii perhettä, siivoaa ja lenkkeilee, se voi olla ihanaa seikkailua päivästä toiseen. Siihen liittyy tietty asenne elämää kohtaan, että ottaa sen arvokkaana joka päivä, mutta se ei tietenkään onnistu, jos mieli on jatkuvasti apea.

Kokeile myös kiitollisuusharjoituksia, listaa joka ilta mielessäsi 5 (eri) asiaa, joista olet sinä päivänä kiitollinen. Ne voi olla ihan pieniä juttuja. Että ei satanut työmatkan aikana. Että jauheliha oli tarjouksessa. Aivot tekee mitä niiden käskee tehdä, jos antaa mielen vaellella jatkuvasti ikävissä asioissa, taatusti on myös ikävä olla.

Ota yhteyttä vanhoihin kavereihin! Ei sitä tiedä mitä siitä syntyy, ystävyys harvoin katoaa, tapaatte ja kaikki ovat iloisisa kun "sä oot ihan samanlainen kun ennen". Kaikki ovat. Ja sinulla on siskoja! Hyvä tuuri, voisiko ne pitää lapsiasi, jos käytte jossain? Voitko ehkä jutella siskoille siitä, että on alakuloinen olo?

Kevääseen päin mennään, enää yksi talvikuukausi! Tsemppiä ja voimia ap! Ja ehkä yksi voimahali myös! :)