Lue keskustelun säännöt.
Voisitteko motivoida, miksi muuttaisin vain (!) työn takia oudolle paikkakunnalle.
06.02.2006 |
Mitä tekisitte sijassani? Asutaan kaupungissa, jossa minulle ei ole eikä tule työpaikkaa. Eli työttömyys/uudelleen kouluttautuminen edessä, jos jäämme tänne. Yliopistotutkinto takana ja ei mitään intoa alkaa uudelleen nälkiintymään. Minulle olisi tarjolla 110 km päässä täältä töitä, mutta miehellä täällä työ. Kulkeminen ei käy, koska busseja ei tod. kulje ja kunnon teitä ei ole. Siis lähinnä mutkasta kinttupolkua.
Rahallisesti laskettiin, että nyt jää enemmän rahaa käteen kuin jos muuttaisimme puoleenväliin, kun kummallakin pitäisi olla toimivat autot. Varajärjestelmää ei ole. Evvk tuppukylässä asuminen. Säälittäisi raastaa lapset uuteen ympäristöönkin.
Mitä tehdä täss tilanteessa? Lapset ei ole vielä kouluikäisiä.
Kommentit (5)
sitten kun on työkokemusta voi saada kotikaupungista paikan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1) Ette tee mitään
- miehesi on töissä
- sinä jäät työttömäksi tai joudut ottamaan muuta kuin oman alan töitä vastaan
- koulutuksesi menee hukkaan
2) Muutatte puolimatkaan
- kummallakin on töitä
- hankitte toisen auton
- kumpikin ajaa 2 x 55 km työmatkan päivittäin (= 220 km / päivä)
- kumpikaan ei viihdy
- kumpikin kärsii työmatkasta
- sinä saat arvokasta työkokemusta
3) Muutatte tuppukylään
- kummallakin on töitä
- sinulla on lyhyt työmatka
- miehesi ajaa 2 x 110 km työmatkan päivittäin (= 220 km / päivä)
- miehesi kärsii työmatkasta
- sinä saat arvokasta työkokemusta
4) Ette muuta, mutta sinä menet tuppukylään töihin
- kummallakin on töitä
- miehelläsi on lyhyt työmatka
- sinä ajat 2 x 110 km työmatkan päivittäin (= 220 km / päivä)
- mikäli miehesi ei todellakaan pysty kulkemaan työmatkoja julkisilla (kyllä mieskin osaa bussia käyttää!), hankitte toisen auton
- sinä kärsit työmatkasta
- sinä saat arvokasta työkokemusta
Olette miettineet vakavasti vaihtoehtoja 1-3, mutta ilmeisesti ette vaihtoehtoa 4. Tuo vaihtoehto merkitsisi sitä, että miehesi pitäisi ottaa enemmän vastuuta perheen asioista (ruokaostokset, lasten hakeminen päivähoidosta jne.). Vuoden tai parin työkokemuksen jälkeen ovat työllistymismahdollisuutesi aivan toiset ja saattaisit saada työpaikan kotikaupungistanne. Minusta vaihtoehto 4 on ainoa järkevä!
4. vaihtoehto olisi kaiketi se mieluisin, mutta miestekee reissuhommia, joten auton osto on joka tapauksessa edessä.
On vaikeeta.
Olisiko uudella paikkakunnalla miehellesi töitä tarjolla?
Jos on, niin totta kai muuttaisin ehdottomasti sellaiselle paikkakunnalle jossa molemmilla on mielekäs työ.
Me muutimme pääkaupunkiseudulta pienelle paikkakunnalle miehen työnperässä. Mun ei ollut töistä tietoakaan, mutta kun en ollut ronkeli, niin löytyi töitä mullekin. Eihän tää mikään unelma duuni ole, mutta viihdyn ok.
Me ei tunnettu täältä ketään, kun tänne muutettiin, mutta lasten ja töiden myötä on meille tullut todella laaja tuttava piiri parissa vuodessa.
(= muita muualta tänne muuttaneita " kohtalontovereita" ).
Muuttaminen on aina alku uudelle seikkailulle!
Minä en tule saamaa töitä täältä yliopistokaupungista. Vielä vähemmän mitä enemmän aikaa kuluu. Ei ole mitään suhteita ja kaupungin paikkoihin ei pääse, kun alla on vain perustuntkinto, ei lisähöysteitä, joita pitäisi olla, että olisi ylivoimainen. Muodollinen pätevyys ei siis riitä :( En voi kuvitella meneväni tutkintoani vastaamattomaan työhön, koska olen opiskellut vuosia tätä ammattia. Koko opiskelussa ei olisi mitään järkeä ollut siis.
Aivan kestämätön tilanne, etteivät minunkaan lapseni saa juurtua mihinkään. En voi kuvitella asuvani tuossa tuppukylässä pariavuotta kauempaa :( Olen kaupunkilainen ja HALUAISIN niiiin kovin asua täällä tutussa ja turvallisessa paikassa. Mutta pelkään, että jos jättäydyn työttömäksi, urani on työttömyys. Sitten katkeroidun kotona, että olen uhrannut itseni ja urani lapsille ja miehelle. Ja mieskin vielä parhaimmassa tapauksessa jättää ;)
On vaikeeta.
Ehdotuksia?