masennukseen äidille apua

keskustelu ja mielialalääkkeet auttaa. tutustu aivojen toimintaan kun masennuksesta kyse.

Varaa lääkäriin aika. Helvetistäkö se yleislääkäri edes tietää sun lapsesta.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 12:41"]Varaa lääkäriin aika. Helvetistäkö se yleislääkäri edes tietää sun lapsesta.

[/quote]

Tai yksityinen lääkäri ainakaan.

Muista ulkoilla. Onko sulla seuraa päivisin?

Huhuu

Anteeksi kesti palata vastailemaan, tosiaan olen äiti niin ei ihan kokoajan koneella ehdi päivystämään!

Vastauksistanne päätellen ei siis kannata puhua ensimmäiseksi asiaa eteenpäin neuvolassa vaan lääkärillä? Kuinka helposti apua on saatavilla? Itse en lääkkeitä mielelläni käyttäisi koska olen raskaana (tosin varmaan raskaana olevalle sopivia masennuslääkkeitäkin on?) mutta olen myös kuullut, että keskusteluapu olisi kiven alla. Minulla ei olisi varaa maksaa yksityistäkään terapiaa.

Ja ulkoillaan jokapäivä esikoisen kanssa, lisäksi ulkoilen yksin iltapäivisin kun mies on kotona!

ap

Minä puhuin raskausaikana voinnistani neuvolassa. Lääkitystä ehdotettiin mutta kieltäydyin juuri tuon raskauden takia. Ei olisi kannattanut. Vointini huononi synnytykyksen jälkeen ja jouduin (pääsin) osastolle lepäämään kolmeksi viikoksi. Vauva oli mukana. Sairaalajakson jälkeen omahoitaja kävi pari kertaa kotona katsomassa miten voin, lastensuojelu myös kerran. Ei lasta oteta pois jos äiti/isä on kykenevä huolehtimaan lapsestaan.

Riippuu varmaan vähän kaupungista, mikä on yleisellä puolella jono ja aika, kun pääsee psyk. sairaanhoitajan tai psykologin vastaanotolle. Missä kaupungissa asut?

Kehottaisin sinua rohkeasti ottamaan yhteyttä mihin tahansa tahoon. Kaikkien ensimmäinen ajatus on saada sinut voimaan paremmin! Ei masennusta tarvitse hävetä eikä siinä ole mitään väärää. Suurinosa ihmisistä kokee sen jollain asteella elämänsä aikana. Rohkeasti yhteyttä vaikka sinne neuvolaan tai terveysasemalle! 

Nro: 8, ihana kuulla, ettei masennuksesta saa mitään "hullun leimaa" otsaansa ja osastollekin pääsisi vauvan kanssa jos tällainen avun tarve tulee! Onko sinulla nyt masennuslääkkeitä? Onko auttaneet? Ja joo,, meillä kyllä jaksan lapsen hoitaa, mutta siisteys kärsii, en jaksa laittaa ruokaa itselleni tai miehelle, enkä jaksa oikein vauvan lisäksi sitten mitään muutakaan..

nro 9: Olet varmasti oikeassa, että melkein kaikilla on jossain kohtaa jonkinasteista masennusta. Tuntuu vaan itsestä niin väärältä kun oikeasti pitäisi olla nyt maailman onnellisin äiti kun on terve lapsi ja toisellakin meitä siunataan, sekä hyvä mies yms.

Söin lääkkeitä vuoden ja sitten vähenneltiin (6kk) annostusta. En tarvitse enää lääkitystä, voin hyvin :) Vauvan hoidin viimesen päälle hyvin mutten jaksanut huolehtia itsestäni tai kodista. Ruokahalu katosi ja laihduin ihan liikaa. Minuakin pelotti, että vauva otetaan pois ja miten turhaa se pelko oli. Voimia ap ja hae apua! 8

Minä puhuin kuopuksen syntymän jälkeen neuvolassa. Ohjasivat neuvolapsykologille (pk-seutu). Kävin myös lääkärillä, joka tarjosi lääkkeitä, mutta en ottanut imetyksen vuoksi, vaikka olisivat kuulemma sopineetkin. Toi neuvolapsykologi on ollut tosi hyvä.

12 jatkaa. Hain apua varhaisessa vaiheessa, koska tunnistin oireet. Olen ollut ennen lapsia vakavasti masentunut ja syönyt lääkkeitäkin. En halua enää ikinä siihen kuntoon. En myöskään siis kokenut itseäni niin masentuneeksi nyt, että olisin tarvinnut lääkkeitä. Tiedän, että tarvittaessa niistäkin on apua.

Kiitos vastauksistanne! :)

tuo 10:nes vastaaja olin muuten minä, olin vaan näköjään unohtanut laittta. "ap"-loppuun.

11, saitko keskusteluapua vai pelkät lääkkeet? Hyvä, että voit jo paremmin! :)

12, oliko sulla diagnoosina synnytyksen jälkeinen masennus? Meillä meni ekat 3kk hyvin lapsen kanssa kotona, sitten mulle iski totaalinen väsymys kaikkeen. Lapsi on ihana, mutta se kun mikään sen lapsen lisäksi ei tuo iloa elämään.. Kotia en jaksa laittaa, ruokaa en jaksa laittaa, en saa nukuttua..

Minulla on nuorempana ollut jotain lievää ahdistuneisuutta , voiko tämä johtua siitä?

ap

Kyllä neuvolassa saa ja pitää puhua! Hyvä tavaton, jos kaikki lapset huostaanotettaisiin joilla äiti tai isä on väsynyt niin ei sieltä kukaan saisi apua! Tottakai lapsia otetaan myös neuvolan ilmoitusten kautta huostaan mutta kyllä sen lapsestakin näkee jos sillä menee huonosti tai lasta ei hoideta. Eikö niin?

Minä olen saanut apua neuvolaterapiasta ja saanut lapselle ulkoiluttajan perhetyöstä -tarjonta vaihtelee, kannattaa ihan reippaasti puhua asiastaan neuvolassa ja sitten sovitte mitä hoitoapu on. Jos perhetyö määrätään teille niin silloin se voi olla ihan lastensuojelunkin kautta ja keskittyä vaikka ihan pelkkään jutteluun. Moni nykyajan äiti/isä on kuulemma melko sekaisin ihan siitä että miten lapsen päivä pitäisi rakentaa tai osaako tehdä oikeasti mitenkään ruokaa.

Tärkeintä on arjessa sinun jaksaminen mutta myös se että lapsella on kaikkea mitä tarvitsee. Jos lapsi ei saa hoitoa niin onko silloin oikea paikka vaan olla kotona? Ei minusta. Silloin pitäisi keskittyä siihen että sinä saat hoitoa ja lasta hoitaa joku joka sen jaksaa tehdä. Puhutaan sinun lapsesta: mitä hän ansaitsee? Mitä lapsesi tarvitsee? Kuka sen voi antaa?

Jos sinua masentaa niin lääkkeet auttaa tuntemuksiin mutta kyllähän ne syyt pitää hoitaa myös. Itselleen voi olla armollinen, kaikkea ei tarvitse olla kerralla valmiina ja teet asiat omalla tavallasi; sinun koti, sinun tavat hoitaa asioita? Mitä olen itse ollut äitinä ja seurannut ihmisien äitiyttä niin huonoiten voi kun koittaa vaan suorittaa elämää. Mitä jos kävisitte mummolassa syömässä joskus? Tai jos miehesi tekisi ison kattilan soppaa josta riittää kunnolla syötävää? Mieti mikä kaikki on tärkeää tehdä .lapselle vaippoja ja kuivat vaatteet ja ruokaa vatsaan, mutta kaikki muu mitä teette on teidän omaa sovellusta, eikö?

Lapsen ulkoilut voisi hoitaa vaikka illalla ruuan jälkeen kun mies tulee töistä kotiin yhdessä?

Kyllä puhuminen kannattaa. Voimavaraa kannattaa hankkia omasta mielekkäästä puuhasta: liikunnasta tai vaikka menet johonkin savikurssille: mikä nyt on sinulle mukavaa puuhaa?

Vaikka arki on monesti rutiineja ja kiire paikasta toiseen niin tämä on silti sinun elämää ja kurjaa jos heräisit nauttimaan tästä vasta vuosien päästä.

Kiitos kommentista! Mulla on onneksi hyvä mies, niin jaksellaan vauvan kanssa hyvin kaksin miehen työpäivän ajan! Ruokaa vauvalla on ja vaatteita, puhtautta ja rakkautta :) Itse olen vaan niin älyttömän väsynyt välillä, että..

ap

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 17:51"]

Kiitos vastauksistanne! :)

tuo 10:nes vastaaja olin muuten minä, olin vaan näköjään unohtanut laittta. "ap"-loppuun.

11, saitko keskusteluapua vai pelkät lääkkeet? Hyvä, että voit jo paremmin! :)

12, oliko sulla diagnoosina synnytyksen jälkeinen masennus? Meillä meni ekat 3kk hyvin lapsen kanssa kotona, sitten mulle iski totaalinen väsymys kaikkeen. Lapsi on ihana, mutta se kun mikään sen lapsen lisäksi ei tuo iloa elämään.. Kotia en jaksa laittaa, ruokaa en jaksa laittaa, en saa nukuttua..

Minulla on nuorempana ollut jotain lievää ahdistuneisuutta , voiko tämä johtua siitä?

ap

[/quote]

Mullakin iski uupumus kun vauva oli 3kk ja siitä vähitellen olo paheni vain. Se on osittain hormonaalista että juuri tuossa vaiheessa voimat loppuvat.