Miltä sinusta tuntuu lihavana, että tv:ssä toiset onnistuu laihduttamaan?

Mietin sitä, kuinka hyvin he pystyvät säilyttämään elämänmuutoksen. Jaksaako hän treenata samaan malliin ja pitää kiinni ruokavaliosta, jossa kaikki punnitaan vai millaiseksi elämä muuttuu kun kamerat sammuvat.

Kannustaako mihin? Parempiin suorituksiin työelämässä, vanhempana ystävänä vai mitä?

Masentaa entisestään? Mikä minua on masentanut ennen, jotta voisi masentaa entisestään?

Saisiko vastaukset näihin, niin voisin harkita vastausta?

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 09:12"]

Kannustaako mihin? Parempiin suorituksiin työelämässä, vanhempana ystävänä vai mitä?

 Masentaa entisestään? Mikä minua on masentanut ennen, jotta voisi masentaa entisestään?

 Saisiko vastaukset näihin, niin voisin harkita vastausta?

[/quote]

Kannustaa sinuakin laihduttamaan ja muuttamaan elämäntavat terveellisemmäksi.

Sinua ei ilmeisesti vaivaa henkisesti mitenkään merkittävä ylipainosi?

Se ei tunnu miltään. En ole kiinnostunut toisten ihmisten painosta ja kannan itse omat kiloni. Haluaisin kyllä olla hieman hoikempi, on ikävää kun vatsa tulee tielle kun yrittää kumartua tai hengästyttää normaalia vauhdikkaampi kävely. Mutta se on oma asiani enkä siis koskaan katsele mitään laihdutusohjelmia.

Tulee syyllisyys. On sellainen olo, että mä aina syön, kun katson nätä juttia, suurimpia pudottajia ja olet-mitä-syöt -tyyppisiä ohjelmia. Ehkä mä tosiaan syön usein telkun ääressä, mutta silloin se pistää aina pahiten.

Olen iloinen telkkuohjelmissa laihtuneiden saavutuksista. Ne on pääsääntöisesti kuitenkin paljon pulleampia kuin minä. Aina ajattelee, että mäkin pääsisin samaan ja parempaan... Mutku. Niin.

TV:n laihdutusohjelmissa se rääkki ja vaiva mitä ne tyypit tarvii päästäkseen tavoitteeseen, saa minut aina ajattelemaan, että tuolla hinnalla en todellakaan edes haluaisi laihtua. Haluan elää mieluummin mukavaa, rentoa elämää ylipainoisena.

Minua kannustaa suunnattomasti, että joku samanpainoinen onnistuu laihduttamaan itsensä normaalipainoiseksi. Olen itsekin "laihdutuskuurilla" ja minä aion laihduttaa hitaasti muuttamalla elintapojani, mutta jos joku laihduttaa vauhdilla ja onnistuu pitämään kilonsa pois niin sekin on ihan jees.

No vedin sidukkaa eile ja katsoin kun se muija hikoili. Ai joo ja söin Runebergin tortun, tosi hyvä oli! 

Itse ole hoikka, samoin koko perheeni. KatsonJuttaa ym ohjelmia tirkistelytarkoituksessa, sori! Ne kannustavat pysymäön hoikkana, ts syömään nätisti ja liikkumaan. Tiedostan ettei minulla ole laihduttamiseen ja elämänmuutokseen vaadittavaa lujuutta.

ap:n teksti on ärsyttävän lapsellinen ja provosoiva, en tartu siihen vaan vastaan vain ostikon kysymykseen: se tuntuu ihanalta. Myötäiloitsen, usein pyyhin kyyneiä kun tiedän miltä se tuntuu. Sen sijaan ärsyynnyn suunnattomasti siitä, että ap:n kaltaiset ihmiset katsovat asiakseen haukkua ylipäätään lihavat ihmiset tai heidät, jotka eivät ole kyenneet samaan. Ehkä ikinä tai vielä.

Inhoan sitä, että ihmisarvo on kiinni painosta.

98,6kg, ennen 112kg

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 09:31"]

Itse ole hoikka, samoin koko perheeni. KatsonJuttaa ym ohjelmia tirkistelytarkoituksessa, sori! Ne kannustavat pysymäön hoikkana, ts syömään nätisti ja liikkumaan. Tiedostan ettei minulla ole laihduttamiseen ja elämänmuutokseen vaadittavaa lujuutta.

[/quote]

Syömään nätisti? :D okei...

Ei sun tarvitse tirkistelynhaluasi pahoitella. Siksihän noita ohjelma tehdään! 

Kyllähän siinä monesti herkistyy onnistujien puolesta ja harmittaa niiden vähemmän onnistuvien puolesta. Pystyn itsekin laihduttamaan, joten toisten laihtuminen ei ole minulta pois vaan iloitsen siitä aidosti. Kärsin omasta painostani ihan riittävästi (reilu 80 kg) ja monesti mietin, kuinka pahalta voisi tuntua painaa esim. 100 tai 125 kg)

Good for them!

On oma asiasi omat kilosi, mutta sitten kun iskee diabetes ja polvinivelet sanoo sopimuksen irti, silloin se alkaa olla myös muitten veronmaksajien asia. Iloisia kiloja ei olekaan! Jätä aluksi kaikki sokeripitoiset, peruna, leipä. Eli palaa mahdollisimman alkuperäiseen. Paskamargariinit veks, voi tilalle. Jauhelihan kaveriksi kukkakaalia, parsakaalia, porkkanoita. Kanaa tumman riisin kanssa. Mustikoita ja turkinjogurttia, raejuustoa. Kananmunia eri muodossa. Ei ihan hirveesti tartte Jutan tapaan edes rehkiä, kun paino tippuu. Puhun kokemuksesta ja mitä enemmän pömppövatsa pienenee, sitä enemmän tekee mieli liikkua. Joku naiskirjailija kirjoitti kirjan iloisista kiloista, mutta niinpähän vaan itse kuoli suht nuorena kilojensa tuomiin sairauksiin. Monta vuotta pyörätuolissa istuttuaan, kun ei jalat enää jaksanut kantaa niitä iloisia kiloja. Mietin usein, että olen joskus kantanut kahtakymmentä voipakettia vastaavan kilomäärän  joka ikinen päivä. Mietin, että sidon teipillä ne ympäri kehoani ja yritän kävellä...EI ENÄÄ IKINÄ YLIMÄÄRÄISIÄ KILOJA!

15, kenelle sinöä puhut? Kuka on pyytänyt laihdutusohjeita ja syyllistämistä sairauksista?

Olen itsekin onnistunut pari kertaa karistamaan 20 kiloa. Ja voin samaistua siihen fiilikseen mikä niillä tyypeillä on loppupunnituksessa. Se on hieno tunne. Mutta se, mitä sen jälkeen tapahtuu, sitä ei televisiossa näytetä. En mä sano että kaikki pikkuhiljaa pulskistuu taas, mutta se kynnys lohduttautua ruualla elämän vastoinkäymisissä on melkoisen pieni, kun sitä on ennenkin tehnyt. Kokemuksen syvällä rintaäänellä. En mä myöskään väitä epäonnistuneeni täydellisesti laihdutusteni jälkeen: jotkut asiat on muuttuneet toistaiseksi, kuten tupakointi. Se on loppu.

Iloitsen sen yhdenkin mahdollisen onnistujan puolesta, vaikka toisaalta tiedostan, että sadassa yrittäjässä ei välttämättä ole yhtään onnistujaa.

Nuo, kannan itse kiloni, ovat laiskoja ja välinpitämättömiä. Sitä ei voi edes puolustella millään, katsoessa heidän ruokailutottumuksia, selviää mistä kyse.

Mä en edes pysty syömään näiden pullukoiden kanssa samassa pöydässä, menee oma ruokahalu. Viimeksi kun olen ollut työpaikan saunaillassa ja grillailtiin illan kuluessa, lihavimmat ihmiset olivat koko grillin päälläoloajan kärkkymässä ruokaa, ikään kuin eivät olisi koskaan ruokaa saaneet ja kuitenkin ulkoinen olemus kertoo vallan toista. Yksikin läski nainen veti makkaraa uskomattomalla vauhdilla, pötkö huulienväliin ja siitä ikään kuin hengitysilman mukana sisään, hups, sinne meni, saisiko uuden?

Minun mielestä noissa ohjelmissa on parasta se, että niistä näkee kuinka vaikeaa laihdutus on. Se ei tapahdu vasemmalla kädellä ohi mennen vahingossa, vaan siihen täytyy tehdä ihan älyttömästi töitä. Dieetit on tosi tiukkoja, treeniä on tosi paljon, eikä paino siltikään tipu kuin kilon viikossa ja allekin. Arki ja juhlakin muuttuu hyvin paljon.

Parasta se on siksi, että itse pyöreänä näkee että vaikka toisin monesti uskotellaan niin helpolla ei pääse, vaikeuksista vaan pitää yrittää päästä yli. Ja että ikilaihatkin ehkä ymmärtäisivät, että se on vaikeaa. On turha väheksyä laihduttajaa ja hänen nillitystään ruuasta, tai morkata lihavaa miksei vaan laihduta, se on näin yksinkertaista ja helppoa.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 09:10"]

Mietin sitä, kuinka hyvin he pystyvät säilyttämään elämänmuutoksen. Jaksaako hän treenata samaan malliin ja pitää kiinni ruokavaliosta, jossa kaikki punnitaan vai millaiseksi elämä muuttuu kun kamerat sammuvat.

[/quote]

Ylläpitoon ei tarvita yhtä rankkaa treeniä tai ruokavaliota. Kunhan normalisoi elämänsä eikä palaa entiseen mussuttamiseen se riittää. Kaikki liikunnallinen aktiivisuus on plussaa

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 09:31"]

Itse ole hoikka, samoin koko perheeni. KatsonJuttaa ym ohjelmia tirkistelytarkoituksessa, sori! Ne kannustavat pysymäön hoikkana, ts syömään nätisti ja liikkumaan. Tiedostan ettei minulla ole laihduttamiseen ja elämänmuutokseen vaadittavaa lujuutta.

[/quote]

Samoin:) Mutta tosiaan kannustaa pysymään normaalipainoisena, ja ilahduttaa huomata että omat ruokailu- ja liikuntatavat on juuri sopivat! Nälkää ei tarvitse nähdä koskaan, herkuttelemme paljon (hyvällä laadukkaalla ruualla, ei mässyllä) ja silti voi pysyä kohtuudessa.