mies valehtelee
Tarvitsen apua, en tiedä kannattaako minun jatkaa tällaisessa suhteessa vai ei!
vähän taustaa..Olemme seurustelleet viisi vuotta ja meillä on yksi lapsi, toinen tulossa (vahinko :D) . Raskauduttuani mies aloitti valehtelun, ja jäi kii siitä. Valehteli yöpaikkojansa, kenen kanssa oli ollut ja missä (enkä edes mitenkään tentannut, vaan ihan kysyin, että "missäs muuten olit?") ja nyt hänelle on jäänyt tavaksi valehdella kaikista pienistäkin asioista. Epäilen, että hän ainakin jossain määrin pettää minua tai on kanssani vain koska ei "saa aikaiseksi" erota, eli erosta tulisi hänen mielestöän vaan turhaa sotkua yms.
Rakastan tätä miestä ja olen monta kertaa sanonut, että en halua, että hän seurustelee kanssani jos ei välitä minusta.
Meillä on totaalinen parisuhteen luottamuspula: luotan häneen lapseni (kohta siis lapsieni) isänä, mutta en parisuhteessamme.
Hän haluaisi jatkaa yhdessäoloa, mutta itse tunnen, että en jaksaisi enää. Itsetuntoni on luottamuksen myötä mennyt ja suhde on muuttanut minut sellaiseksi "hiirulaiseksi".
Auttakaa!
Kommentit (13)
No mun mielestä tää jatkuva valehtelu kyllä syö niin paljon, että olisi sinänsä ihan pätevä syy jättää. Lapset vaan vähän mutkistavat tilannetta! Saakohan tätä meidän tilanneta mitenkään korjattua? Mihinkään pariterapiaan miws ei kuulemma lähde.
ap
Oho, nyt löysin sen ketjun mistä puhuit. Tämä ei ole mikään antiketju sille, vaan oikeasti tarvitsen apua/kokemuksia jos joku on ollut vastaanlaisessa tilanteessa joskus!
ap
Kuinka pitkä aika vauvan syntymään on? Minkälainen asumisjärjestely teillä on? Antaisin miehen mennä, jäisin asuntoon lasten kanssa ja auttaisin vaikka miestä löytämään asunnon itselleen jostakin aika läheltä. Huonot miehet voi heittää pellolle, mutta hyvä isä kelpaa, joten anna hänen olla vain se hyvä isä. Potkaise mies siis ulos, mutta vähän tuetusti ja riidattomasti. Eiköhän se ole paras niin.
Asutaan yhdessä ja osataan kyllä käyttäytyä kuin aikuiset, eli ei riidellä lapsen aikana. (vaikka vauva vasta onkin) . Vauvan la on elokuussa.
ap
Hohhoijaa, ei nykynaiset pysty edes parisuhteeseen, eroa ja tee lapsistakin heittopusseja joita sitten äitipuoli heittelee tai vihaa pahimmassa tapauksessa, eroa, eroa, eroa.
Varmaan provo kommentti tuo edellinen, mutta vastaanpas silti! En haluaisi erota, mutta suhde syö jatkuvasti omaa jaksamistani ja voimiani. En pysty nyt olemaan mikään terveen itsetunnon esimerkki lapselleni. Jaksaisin itse paremmin ehkä erossa, mutta juurikin lastent takia ensisijainen vaihtoehto olisi pysyä yhdessä.
Haluaisin vaan kuulla muiden kokemuksia ja mielipiteitä, kuinka tilanteesta olisi mahdollista selvitä?
ap
Lemmikkielänkaupoissa myydään GPS-paikakantimilla varustettuja pantoja. Tuntuu, että parisuhteessa olevat luulevat omistavansa kumppaninsa kuten kotieläin omistetaan. Mitä vähemmän kyselet hänen tekemisiään ja olemisiaan, sitä vähemmän hänen tarvitsee valehdella sinulle. Miehet on jo äidilleen oppinut selittämään kaiken parhainpäin ja niin hän tekee automaattisesti sinunkin kanssa.
Parisuhteessa kunnioitus on ansaittava ja miehelle vaimon kunnioitus on tärkeämpää, kuin esim työelämässä saatu kunnioitus. Joka paikkaan emme voi mennä heidän perässä, miehen on hyvä joutua olemaan dialogissa enemmänkin sen päänsisäisen vaimonsa kanssa...jos vetäisin kännit, se hyppis päin seiniä jne...
No vastaanpa tähän, sillä itse olen ollut aivan vastaavassa tilanteessa. Mies jäi kiinni valehtelusta ja myöhemmin sain selville, että oli puuhaillut jos vaikka mitä vaikka miten kauan. Vaistosin myös, ettei ole minusta kiinnostunut vaan on kanssani mukavuuden halusta. Itsetuntoni laski ja laski ja olin onneton, yritin puhua, mutta mies ei halunnut erota. Sisimmässäni tiesin, että kaikki ei ollut hyvin. Lopulta erosin ja se oli hirveää, mutta jatkamalla olisin tuhonnut itseni. Miksi olla suhteessa, jossa on onneton? Ei hän minua rakastanut, koska viestitteli koko ajan muille naisille ja tapailikin jos vain onnistui.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 08:30"]Lemmikkielänkaupoissa myydään GPS-paikakantimilla varustettuja pantoja. Tuntuu, että parisuhteessa olevat luulevat omistavansa kumppaninsa kuten kotieläin omistetaan. Mitä vähemmän kyselet hänen tekemisiään ja olemisiaan, sitä vähemmän hänen tarvitsee valehdella sinulle. Miehet on jo äidilleen oppinut selittämään kaiken parhainpäin ja niin hän tekee automaattisesti sinunkin kanssa.
Parisuhteessa kunnioitus on ansaittava ja miehelle vaimon kunnioitus on tärkeämpää, kuin esim työelämässä saatu kunnioitus. Joka paikkaan emme voi mennä heidän perässä, miehen on hyvä joutua olemaan dialogissa enemmänkin sen päänsisäisen vaimonsa kanssa...jos vetäisin kännit, se hyppis päin seiniä jne...
[/quote]
En luule omistavani miestäni. Kun hän astuu ovesta ulos on vaan mukava tietää onko menossa kauppaan vai jollekin kaverille. Sopiiko odottaa takaisin kännissä vai selvinpäin, tuleeko takaisin parin tunnin vai parin päivän päästä.
Minulle ei tällaista käytöstä taas suhteessamme sallittaisi. Mies tenttaa jo kauppareissun jälkeen, että mikä kesti ja keitä kaikkia näin "reissullani".
ap
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 08:31"]No vastaanpa tähän, sillä itse olen ollut aivan vastaavassa tilanteessa. Mies jäi kiinni valehtelusta ja myöhemmin sain selville, että oli puuhaillut jos vaikka mitä vaikka miten kauan. Vaistosin myös, ettei ole minusta kiinnostunut vaan on kanssani mukavuuden halusta. Itsetuntoni laski ja laski ja olin onneton, yritin puhua, mutta mies ei halunnut erota. Sisimmässäni tiesin, että kaikki ei ollut hyvin. Lopulta erosin ja se oli hirveää, mutta jatkamalla olisin tuhonnut itseni. Miksi olla suhteessa, jossa on onneton? Ei hän minua rakastanut, koska viestitteli koko ajan muille naisille ja tapailikin jos vain onnistui.
[/quote]
Onko teillä lapsia? Yritittekö ensin jatkaa suhdetta? Erositteko sovussa?
Mies alkaa meillä aina haukkua minua jos haluan erota ja syyttää, että minä (joka en oikeasti käy kun ruokakaupassa ja perhekerhossa) pettäisin häntä?
Voi olla, että olen itsekin vaan "laiska eroamaan", koska lähes aina siitä aiheutuu jonkinverran sotkua..
ap
Hän saattaakin välittää sinusta, ehkä jopa rakastaa, mutta omalla tavallaan koska teidän käsityksenne mitä todennäköisemmin avoimuudesta, välittämisestä, rakkaudesta, parisuhteesta ja perheestä ovat vain jossain kohtaa hyvin erilaisia (roolimallit, perhe- ja parisuhdekulttuuri yms.). Mikäli mies valahtelee, niin asiat selviävät osoitteessa http://www.suomi.east-riskmanagement.com/
Vierailija kirjoitti:
No vastaanpa tähän, sillä itse olen ollut aivan vastaavassa tilanteessa. Mies jäi kiinni valehtelusta ja myöhemmin sain selville, että oli puuhaillut jos vaikka mitä vaikka miten kauan. Vaistosin myös, ettei ole minusta kiinnostunut vaan on kanssani mukavuuden halusta. Itsetuntoni laski ja laski ja olin onneton, yritin puhua, mutta mies ei halunnut erota. Sisimmässäni tiesin, että kaikki ei ollut hyvin. Lopulta erosin ja se oli hirveää, mutta jatkamalla olisin tuhonnut itseni. Miksi olla suhteessa, jossa on onneton? Ei hän minua rakastanut, koska viestitteli koko ajan muille naisille ja tapailikin jos vain onnistui.
Miten osasit erota? Mikä oli viimeinen niitti? Kiistikö mies aina kirkkain silmin asiat vaikka jäi kiinni.
Pelkään olevani samassa tilanteessa.
Niinkuin eräässä ketjussa naiset kiivaasti tuomitsivat miehen kohtuuttomaksi kun valehtelun takia yms heitti naisen pihalle. Siitä oppineena, tuo pikkujuttu ja mitätön asia. Valehtelu täysin sallittua suhteessa.