Narsisti puoliso

Miten te jotka olette olleet narsistin kanssa suhteessa tunnistatte nyt kokemuksesta sellaisen? Ihan vaan vinkkejä, että osaan sit minäkin varoa.

Itse en ole täysin tunnekuollut narsisti, mutta minussa on jonkin verran narsistisia piirteitä. Uskon, että ensimmäinen askel "parantumiseen" olisi se, että henkilön pitäisi itse huomata ja tunnistaa vahingollinen käytöksensä. Tähän narsistit eivät yleensä kait pysty? Tämän jälkeen omaa käytöstään voi oppia tutkimaan ja ehkä myös pidättäytyä manipuloinnista ym. Paskasta jos tahtoa riittää.

Itse ainakin tiedostan itsekkäät ja manipuloivat puoleni ja toimin aktiivisesti niitä korjatakseni. Puoliso/seurustelukumppani on silti minulle osittain hyödyke, joka saa vaihdossa hyötyä minusta.

Merkkejä onkin vaikea alussa huomata. Valitettavasti minunkin tielleni tuli narsisti, joka oli alussa hurmaava ja mitä kiinnostavin mies.

Narsistin kanssa huomasin vähitellen, että hän on osin täysin sokea itselleen. Hän ei siis näe, että monet tapansa toimia ja ajatella poikkeavat paljonkin "normista". Kaikessa tekemisessä, ihan kaikessa, kun hieman pintaa raaputtaa on kyse narsistin omasta edusta. Herrasmiestä hänessä ei ollut piirun vertaa, edes teeskenneltyä sellaista. Herrasmiesmäisen kaltaista käytöstä esiintyy satunnaisesti, mutta vain jos takana on oma etu. Teon herrasmiesmäisyys tulee ikään kuin vahingossa bonuksena. Manipulointia esiintyy kaikessa. Narsisti yrittää syöttää uhrilleen, puolisolleen, tietynlaista heikkoa kuvaa tästä. "Kun olet tällainen ja tuollainen". Narsku käyttää sitten itse luomaansa säröä puolison itsetunnossa rikkoakseen lisää. Lueskelin jokin aika ex-puolison kirjoittamia viestejä itselleni; niissä hän kuvaa minua hyvinkin negatiiviseen sävyyn ja viittaa mielenterveysongelmiini ("eihän kukaan muu sinua hyväksyisi puolisokseen") painostaaksen minua tiettyyn isoon elämänmuutokseen kanssaan. En kärsi/kärsinyt minkäänlaisesti mielenterveyshäiriöstä vaan olin tuohon aikaan hieman alakuloinen. Tässä on minusta hyvä esimerkki. Yksikään ystäväni tai entinen puolisoni ei olisi koskaan yrittänyt epätotuuksin painaa itsetuntoani alas saadakseen minusta jotakin itselleen. Sen sijaan he olisivat yrittäneet tukea ja kannustaa minua. Tätä narsisti ei minulle tehnyt koskaan ja tajusin tämän vasta jälkikäteen. 

Yksi merkki josta ehkä voisi huomata jo alussa on pienet valheet, jos narsku jää niistä kiinni. Usein muisti tekee tepposia narskulla, koska hän ei enää muista mitä sanoi milloinkin ja kenelle.

Lisäys vielä: minä en usko siihen, että narsku paranee. Minusta ei ole siihen, että jäisin odottelemaan parenemista. On vaikea tuntea myötätuntoa ihmistä kohtaan, joka ei tunne myötätuntoa ketään kohtaan. Sääliä tunnen kyllä ja uskon, että hoito voisi jos ei muuttaa kokonaan niin auttaa narsistia.

miksi menit naimisiin?

Meinaatko, että narsisti näyttää "pimeytensä" heti?! Toki tällaisiakin tapauksia voi olla. Mutta omalla kohdalla Se alkoi salakavalasti vuosien yhteiselon jälkeen. Ehkä "ilmassa" on voinut olla joitakin oireita jo aiemmin, joita en yhdistänyt, enkä osannut ajatella, tähän piilevään "tautiin" :-/

Sitten kun 'vahinko on jo tapahtunut', siis on kokemusta natsistista (haha, tahaton kirotusvire, mut menköön - sopii!) --> tulevat tapaukset oppii tunnistamaan paljon nopeammin. Eli toisen miehentunnistin narskuksi jo muutaman kk seurustelun jälkeen. Se oli heippa vaan. En heltynyt maanitteluihin enkä uhkauksiin.

up

olin vielä alaikäinen kun löysin nykyisen eksäni. Hän oli mitä ihanin mies ja esitti olevansa niin täydellinen, aloimme seurustelemaan muutimme yhteen ja menimme kihloihin. Ja siitä se helvetti alkoi.

  En saanut enää tavata miespuolisia kavereita koska olin kuulemma niin horo. En saanut tavata kavereita koska niiden seurassa olisin voinut päätyä miespuolisten kavereiden kanssa samaan paikkaan. 

  Meikata en enää saanut tai laittaa tukkaa koska en saanut näyttää hyvältä kenenkään toisen silmissä. Rintsikat ei saanut näkyä paidan alta ja hupparin oli pakko olla kokokaan kiinni, aina. Kesällä jouduin käyttämään toppia t-paidan alla ettei mitään varmasti näy läpi.. Hän otti aina aikaa kauanko mulla kesti tulla koulusta tai töistä kotiin ja jos meni kauemmin kun esim 20 minuuttia niin olin varmasti tehnyt jotain. 

  Suihkussa jouduin  käymään ovi auki( en tiedä miksi..) hän myös löi ja muutenkin pahoinpiteli minua mutta se henkinen "kiusaaminen" oli pahinta. Aina kaikki oli mun syytä eikä hän ikinä tehnyt mitään väärin omasta mielestään. silti olin tämän miehen kanssa monta vuotta ennenkuin uskalsin jättää hänet. Se oli mun paras päätös IKINÄ. Nykyään seurustelee taas paljon nuoremman kanssa ja heillä kuulemma ihan sama meininki ku mitä meillä oli, eli.. Ei tollaset ikinä muutu. PISTE.

Järkyttävää, onneksi häivyit.