Mies, lapsi ja koti - ei enää mitään haaveiltavaa

No oliskos ihan ikioma elämä haaveen arvoinen? Joko olet työssä onnistunut toteuttamaan kaikki haaveesi?

Tällaiset on niin hämmentäviä :O

Mä olen kanssa ihan ihmeissäni tästä aloituksesta. Etkö ap tosiaan osaa nauttia elämästäsi? Pidätkö miestäsi ja lastasi itsestäänselvyyksinä, jotka vaan somistavat elämääsi?

Typerää haaveilla siitä, että saa jotain (miehen, lapsen, kodin, työn). Kannattaisi enemmänkin haaveilla siitä, mitä kaikkea voisi tehdä miehen ja lapsen kanssa, mitä kaikkea kivaa voisi kotona tehdä (sisustaa, laittaa pihaa, ym), mitä kaikkea voisi työssä tehdä.

Hanki vaikka joku harrastus, jossa voit aina tulla harjoittelemalla paremmaksi. Tai vaihda alaa jollekin, josta olet aina haaveillut, mutta et ole uskaltanut toteuttaa haavettasi. Matkusta, tutustu uusiin erilaisiin ihmisiin, lue kirjoja, meditoi, tee ylipäänsä jotain uutta. Hanki sisältöä elämääsi.

Mun on totta puhuen jotenkin vaikea ymmärtää ihmisiä, joiden haaveet rajoittuu noin itsestäänselviin asioihin. Itsestä tuntuu siltä, ettei yksi ihmisikä tule millään riittämään kaikkeen, mitä haluaisin nähdä ja kokea :)

Nyt alat haaveilla omasta salaisesta panomiehestä joka julmalla rakkauden ryhmysauvalla takoo sulta aivot pellolle. Mikä sen hienompaa kuin pääset salaa nussimaan ja valehtelemaan äijällesi. Se kuitenkin sua pettänyt pikkupilillään.

Ööö...mulla ainakin on elämässä hirmuisesti haaveita ja tavoitteita, vaikka lapset on jo tehty ja työkin aika lailla varmaan sitä, mitä tulen tekemään eläkeikään saakka, jos ei ihmeitä tapahdu.

Haluan esimerkiksi kehittyä harrastuksissani, seuraavan maratoonin aion juosta alle 4:30 (joo ei ole tosiaan isoja juttuja, mutta mulle sopivia tavoitteita :-)), aion tehdä pihastamme tosi kauniin (se projekti alkaa tänä keväänä ja kestää varmasti vuosia), aion kehittää itseäni harrastelijakirjoittajana ja opiskella lisää venäjää. Lisäksi aion olla mukana perustamassa luomuruokapiiriä asuinalueellemme (mahtavaa, jos sen saisi oikeasti pyörimään!) jne.

Elämä on täynnä kaikkea ihanaa!

n41

Minäkin olen joutunut miettimään haaveiyani siinä vaiheessa kun lapsilukuni tuli täyteen. Sinun tilanteessani haaveilin vielä isommasta perheestä :) 

Mutta nyt kun lapsia on tarpeeksi, koti on sellainen mihin jäämme ja aviomies löytyy, niin taidan haaveilla jostain harrastuksesta. Haluaisin aloittaa harrastuksen missä voisin edetä ja ehkä jopa kisatakin vielä joskus. Lisäksi haaveilen, että joskus tulevaisuudessa otamme jonkun lemmikin. Ehkä alan senkin kanssa harrastamaan jotain..esim agilityä. Haaveilen myös lapsenlapsista. Niitä on toivonmukaan luvassa paljon :)

Minulla lsäksi ei ole vielä sellaista työpaikkaa missä viihtyisin, että myös "unelmien" työpaikka on vielä hakusissa.

Unelmia pitää olla!

Aloittaja ilmeisesti osannut haaveilla vain asioista, joita hänellä voi olla. Nyt ne sitten hänellä on.

Itse olen aina haaveillut asioista joita voisin tehdä. Paljon olen haaveitani päässyt toteuttamaankin. Mutta vielä enemmän on jäljellä... Ei samaa ongelmaa, ikinä.

Minä olen alkanut haaveilemaan kesämökistä ja lapsenlapsista. Ehkä myös matkustelusta kaksi miehen kanssa.

Terv. nainen 33v.

Minä haaveilen siitä, että saisin lukea paljon kirjoja. Osittain jo toteutan tätä. Samoin paljonnukkumishaaveen olen toteuttanut. Ja silti käyn kokopäivätöissä.

On kieltämättä aika mukava vaihe, kun lapset ovat jo vähän isompia (7 ja 9). Ihan luksusta on.

Mulla on myös mies, koti ja lapsi, mutta seuraavana "operaationa" on opiskelemaan lähteminen, mistä olen todella innoissani. :) Tulee olemaan rankkaa, mutta se on minun unelma. Uskon, että sitten myöhemmin uusiksi unelmiksi tulee matkustelu eri kohteisiin. 

Sama tilanne. Lapsia on se määrä mitä haaveilin, ulkomailla asuttu ja vakivirka tuli viime vuonna :/ Nyt ei oo mitään odotettavaa paitsi lapsenlapset ja eläkeikä. Lasten murrosikää taas odotan kauhulla.. :)

Nyt kun talo on saatu niin haaveilen ihanasta puutarhasta :) Sen toteuttamiseen meneekin useampi vuosi... muita haaveita jotka aion toteuttaa on muutama uusi harrastus ja matkailu useisiin kiinnostaviin paikkoihin.

Kannattaa opetella myös iloitsemaan ihan pikkuasioista...

Että mies ottaa lapsen ja lähtee. Voisin olla ehkä osa-aikaäiti. Keskittyä taas vain nautiskelemaan ja laiskottelemaan. Maata sohvalla ja piereskellä :)