Lue keskustelun säännöt.
Kyläily uhmaikäisen kanssa
26.01.2014 |
Kysyisin, että miten teillä muilla on sujuneet kyläilyt uhmaikäisen kanssa? Itseä mietityttää etenkin se, kun oma uhmaikäinen kieltäytyy kotona syömästä mitään, tai siis herkut tietysti kelpaisi. Hirveästi emme ole käyneet kylässä sillä lailla, että olisi tarjottu ruokaa. Mietityttää, että pitäskö vaan jättääkin menemättä, kun tulee kutsuja syömään johonkin. Lapsi ei kuitenkaan syö, ja sitä ei kaikki ymmärrä että taitaa kuulua ikään.
Kommentit (20)
Mitä tulee tehdä jos lapsi pistää ihan ranttaliksi?
Oma vasta 1v mut osaa jo temppuilla, esim pukeminen hirmu huutoa ja krokotiilin kyyneleitä... Tunnelma hieman vaivaannuttavaa silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä lapsi toiselle vanhemmalleen. Pakkoko niitä lapsia on raahata aina mukana.
Ei kannata jättää väliin kuitenkaan. Jos lapsi alkaa uhmaamaan sanotte vaan reippaasti ja häpeilemättä että meillä on alkanut uhma-ikä. Sellainen tulee joka lapselle, ainakin jos lapsi voi hyvin :) Sitten toimitte niinkuin kotona, ettei lapsi saa sellaista mallia, että kylässä saa riehua. Jos täytyy lähteä kylästä niin pahoittelette kohteliaasti ja lähdette. Jos ei kyläilypaikassa uhmaíkää ymmärretä niin ei ole todellakaan teidän ongelma.
Ei kannata jättää väliin kuitenkaan. Jos lapsi alkaa uhmaamaan sanotte vaan reippaasti ja häpeilemättä että meillä on alkanut uhma-ikä. Sellainen tulee joka lapselle, ainakin jos lapsi voi hyvin :) Sitten toimitte niinkuin kotona, ettei lapsi saa sellaista mallia, että kylässä saa riehua. Jos täytyy lähteä kylästä niin pahoittelette kohteliaasti ja lähdette. Jos ei kyläilypaikassa uhmaíkää ymmärretä niin ei ole todellakaan teidän ongelma.
Ei kannata jättää väliin kuitenkaan. Jos lapsi alkaa uhmaamaan sanotte vaan reippaasti ja häpeilemättä että meillä on alkanut uhma-ikä. Sellainen tulee joka lapselle, ainakin jos lapsi voi hyvin :) Sitten toimitte niinkuin kotona, ettei lapsi saa sellaista mallia, että kylässä saa riehua. Jos täytyy lähteä kylästä niin pahoittelette kohteliaasti ja lähdette. Jos ei kyläilypaikassa uhmaíkää ymmärretä niin ei ole todellakaan teidän ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata jättää väliin kuitenkaan. Jos lapsi alkaa uhmaamaan sanotte vaan reippaasti ja häpeilemättä että meillä on alkanut uhma-ikä. Sellainen tulee joka lapselle, ainakin jos lapsi voi hyvin :) Sitten toimitte niinkuin kotona, ettei lapsi saa sellaista mallia, että kylässä saa riehua. Jos täytyy lähteä kylästä niin pahoittelette kohteliaasti ja lähdette. Jos ei kyläilypaikassa uhmaíkää ymmärretä niin ei ole todellakaan teidän ongelma.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 12:23"]
Mitä tulee tehdä jos lapsi pistää ihan ranttaliksi?
Oma vasta 1v mut osaa jo temppuilla, esim pukeminen hirmu huutoa ja krokotiilin kyyneleitä... Tunnelma hieman vaivaannuttavaa silloin.
[/quote]
meillä myös 1 vuotias, joka vetää pultit joka asiasta (pukeutuminen, vaipanvaihto, hampaiden pesu, ruokailu, kiellot...). ois mukava jos jollain olis vinkkejä, me ollaan vaan väkisin puettu ja jätetty syöttämättä jos ei kelpaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monihan ei suoraan sanottuan kyläile hankalimmassa vaiheessa. :)
Minä en ole tehnyt syömisistä isompaa numeroa, vaan olen ruokkinut lapset aina erityisen hyvin jollain proteiinipitoisella ennen kyläilyä, ja tarjonnut kylässä ruoka-aikaan voileipää tms. Lapsen oikeus on olla myös syömättä, eikä toistaiseksi yksikään kaveri ole loukkaantunut siitä, ettei taapero maista hänen ruokiaan. Usein vien myös itse lihapullia tai makaronilaatikkoa mukanani koko porukalle.
Kannattaa valita kyläilypaikat, joissa on rento meininki, ja kyläillä nipottajien luona sitten vaikka yksin. Pienet lapset on pieniä ja lapsellisia, siitä ei kannata vetää stressiä.
ap jatkaa.
2:lle. Meillä ei lapsi saa kotonakaan muuta ruokaa, kuin sen, mitä on kulloinkin tarjolla. Ja on jouduttu tekemään niinkin, että lapsi syö myöhemmin saman ruuan, josta aiemmin kieltäytyi, oli vaikka iltapala aika kyseessä tai ei. Ja ruoat, joita teen on sellaisia, jotka yleensä maistuu lapselle, eli en edes tässä vaiheessa koeta mitään uutta ja eksoottista, kun n. 10 erilaista ruokaa on aiemmin kelvannut ennen uhmaikää, on mistä valita mitä ruuaksi teen.
3. Mä pukemistilanteessa nostan lapsen syliin ja puen väkisin, jos ei muuten onnistu. Se toki aiheuttaa vaivaantumista, mutta sille en mitään voi. Etkä kyllä sinäkään.
Mut toi ruokailuasia on semmonen, että tuntuis et sille pitäis jotain voida...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 12:23"]
Mitä tulee tehdä jos lapsi pistää ihan ranttaliksi?
Oma vasta 1v mut osaa jo temppuilla, esim pukeminen hirmu huutoa ja krokotiilin kyyneleitä... Tunnelma hieman vaivaannuttavaa silloin.
[/quote]
Mä vaan kerron lapselle, ettänyt puetaan ja jatkan ihan normaalisti pukemisia ja hyvästelyjä. En siis kiinnitä kenenkään huomiota temppuiluun enkä anna sen vaikuttaa omaan toimintaan. On hyvä antaa lapselle myös ennakkovaroitus että kohta lähdetään tms.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 12:33"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 12:23"]
Mitä tulee tehdä jos lapsi pistää ihan ranttaliksi?
Oma vasta 1v mut osaa jo temppuilla, esim pukeminen hirmu huutoa ja krokotiilin kyyneleitä... Tunnelma hieman vaivaannuttavaa silloin.
[/quote]
Mä vaan kerron lapselle, ettänyt puetaan ja jatkan ihan normaalisti pukemisia ja hyvästelyjä. En siis kiinnitä kenenkään huomiota temppuiluun enkä anna sen vaikuttaa omaan toimintaan. On hyvä antaa lapselle myös ennakkovaroitus että kohta lähdetään tms.
[/quote]
Meillä pian 3-vuotias ja nyt vasta tullut mahdoton uhma. Kaverini, pk:n täti, antoi pukemisen vinkiksi, että vaatteet on laitettu uhmakohtauksen aikana omalleen noin suunnilleen päälle. Eli kädet sinne vaikka haalarin sisälle ja vetoketju kiinni jne. Meillä siitä pukemisesta ei tule lapsella mitään uhmatessa eikä oikein sitten antaisi pukeakaan.
Itse olen huomannut hyväksi konstiksi leikin. Minne käsi menee piiloon, minne jalata ja mistä ne tulee esiin.. Tämä on ollut ehdottomasti toimivin tapa rimpuilevan lapsen kanssa.
Mutta kyläilyjä emme ole lopettaneet. Yleensä lapsi on vieraskorea ja osaa olla nätimmin kylässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon toi 3.
Meillä 1v kieltäytyy myös monesta asiasta, nykyään myös syömisestä... Se kyllä ressaa mut en lähde siihen kelkkaan että siitä ruokailusta mitään numeroa tehtäis, mukula syö tai on syömättä, kyllä viimeistään päivällistä vetää ongelmitta.. Mut noloa kylässä rääkyvä laps jonka pitäis syödä mut ei niin ei.
Kylään puetaan mahd helpot vaatteet ja puetaan huudon kanssa, ärsyttää. Ajatuskin kyläilystä saa kainalot kostumaan!! Ihan pelottaa mitä viel edessä.
ap vielä: Ja kun siis toi uhmis ei edes lusikallista maista mitään ruokia, vaan kaikki on pahaa. On sanottu, että kylässä niin ei sanota, vaan voi sanoa ettei maistu. Ja samaa koetetaan kotona, mut ei onnistu tietysti kuin harvoin. Toivoisin, että olis mahdollista saada lapsi maistamaan ees lusikallinen, tuolloin vois huomatakin et jotkin ruuat onkin hyviä, vaikka ei oisi samanlaista ennen syönyt. Mut ehkä siihen päästään vasta isomman lapsen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin oon yrittänyt sopia menon niin että lapset nukkuvat päikkärit autossa. Myös välillä annan ruokaa ennen kyläilyä ja sitten lapset syö kylässä sen mitä syö. Jos lapsi väsähtää tai hermostuu todella niin sit vaan pitää vierailun lyhyenä. Me on otettu aina muutamia lapsen lempileluja ja kirja mukaan ja tutkittu yhdessä tauluja ja huoneita ja mitä ikkunasta näkee. Ei sitä voi olettaa että pieni uhmaikäinen istuu monta tuntia ruokapöydässä hiljaa. En jättäisi kyllä menemättä sen takia että siinähän lapsi oppii kylässä käymistä.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 12:33"][quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 12:23"]
Mitä tulee tehdä jos lapsi pistää ihan ranttaliksi?
Oma vasta 1v mut osaa jo temppuilla, esim pukeminen hirmu huutoa ja krokotiilin kyyneleitä... Tunnelma hieman vaivaannuttavaa silloin.
[/quote]
Mä vaan kerron lapselle, ettänyt puetaan ja jatkan ihan normaalisti pukemisia ja hyvästelyjä. En siis kiinnitä kenenkään huomiota temppuiluun enkä anna sen vaikuttaa omaan toimintaan. On hyvä antaa lapselle myös ennakkovaroitus että kohta lähdetään tms.
[/quote] 1 v lle ei auta ennakko varoitukset, ei ymmärrä. Ja huomio kiinnittyy väkisin naama punaisena huutavaan lapseen joka kiemurtelee ja jäykistelee ku kohtauksen saanut...
Kutsujana kestän kyllä syömiset ja pukemiset huudon kera eikä minua loukkaa, jos lapsi sanoo ruuan olevan pahaa. Paljon pahempi asia minulle on se, että uhmista koko ajan lepytellään ja hellitellään lupaamalla asioita, joista minun pitäisi päättää tyyliin "syö nyt kiltisti, niin sitten pääset leikkimään Minnin nukkekodilla". Minni on tyttäreni, nukkekoti hänen huoneessaan ja ovi sinne kiinni. Muutenkin huone on 17v nuoren oma eikä mikään leikkipaikka, nukkekotikin "aikuinen harrastus". Uhmaikäiselle mennään lupaamaan asia, jota hän ei todellakaan saa tehdä ja siitä nousee aika iso huuto.
Tai sanotaan uhmikselle, että jos et riehu ja huuda, saat hypätä kolme kertaa sohvalta. Hienoa, sitä ennen pitääkin siirtää sivuun teräväkulmainen sohvapöytä, muutama huonekasvi ja matto. Eikä ne 3 kertaa riitä, pitää saada hyppiä niin kauan, että liukastutaan, kaadutaan, loukataan jne. ja on syytä huutaa kivusta.
Meillä uhmaikäiseen auttaa mahdollisimman ystävällinen, mutta samalla jämäkkä puhe. Yleensä myös selitän, miksi joku asia pitää tehdä. Taitaa tyttö jotenkin hämääntyä siitä höpöttelystä niin, että yleensä pukemiset jne. sujuvat ihan hyvin. Nyt osaa jo värkätä lapaset itse käsiinsä, sen aikana minä sujautan kengät ja pipon päälle eikä tyttö muista kiinnittää asiaan huomiota. Jos joskus hermostun ja käytän äkäistä äänensävyä, on konflikti taattu.
Ruokapöydässä tämä taktikka ei aina auta, silloin lasken lapsen tuolista lattialle ja sanon, että jos et syö sievästi, niin et syö ollenkaan. Tähän asti on aina halunnut tulla takaisin ja syöminen on jatkunut rauhallisemmin, mutta varmaan jonain päivänä hoksaa senkin, ettei syökään. Sitten ei syö, seuraava ruoka maistuu varmaan paremmin.
Ap:lle sanoisin myös, että älä turhaan stressaa lapsesi käyttäytymistä, tai varsinkaan sitä, että joku loukkaantuisi, kun lapsi ei kyläpaikassa syö. Jokainen normaalijärkinen aikuinen ymmärtää, että sellaisia ne lapset nyt vaan ovat. Kyläilkää ensin ihan läheisimmillä ystävillä/sukulaisilla, niin saat tuntumaa siihen, miten lapsi käyttäytyy ja hänkin sen kokemuksen, että kylässäkin pitää pukea/vaihtaa vaipoa tms. Harmi lapsenkin kannalta, jos sosiaaliset tilanteet rajataan minimiin.
Kiitos vastanneille, kyllä se täytyy itsensä vaan kovettaa suhteessa siihen, jos joku ei ymmärrä, että uhmis on normaali, kun uhmaa. Ja tosiaan, on paikkoja kyllä, jossa asiasta ei tehdä numeroa ja niissä onkin käyty ja tietysti kiva käydä.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 12:42"]ap vielä: Ja kun siis toi uhmis ei edes lusikallista maista mitään ruokia, vaan kaikki on pahaa. On sanottu, että kylässä niin ei sanota, vaan voi sanoa ettei maistu. Ja samaa koetetaan kotona, mut ei onnistu tietysti kuin harvoin. Toivoisin, että olis mahdollista saada lapsi maistamaan ees lusikallinen, tuolloin vois huomatakin et jotkin ruuat onkin hyviä, vaikka ei oisi samanlaista ennen syönyt. Mut ehkä siihen päästään vasta isomman lapsen kanssa?
[/quote]
Jossei edes maista niin sitten sillä ei tosiaan oo tarpeeksi nälkä. Mitä tuota sitten tuputtamaankaan. Mä oon koittanu lapsille opettaa että jos ei oo mitään hyvää sanottavaa niin on sitten hiljaa. Ja jättää syömättä. Mutta kotonakaan ei saa yökötellä tai sanoa ruokaa pahaksi. Jättää sitten vaan syömättä. Toki ne silti sitä välillä tekee, myös kylässä. Opastan lapsia kylässö ihan samalla tavalla kuin kotonakin.
Ennen kylään menoa on hyvä keskustella lapsen kanssa mitä siellä tapahtuu ja minkälaista käytöstä lapselta odotetaan.
Lapsi syö kun on nälkä. Jos ei vieraassa paikassakaan syö, toteat vain, että seuraava kerta tulee ajallaan. Älä vain ryhdy pyytelemään kylässä korvaavaa ruokaa, tuskin kotonakaan annat. Niinpä oppii syömään nälkäänsä, mitä on tarjolla.