Lue keskustelun säännöt.
Itken täällä yksinäni
25.01.2014 |
Puolisoni haluaa lähteä kokemaan jotain muuta kuin tätä perhe-elämää, 5v. ollaan oltu yhdessä ja lapset ovat minun edellisestä liitostani. Kuulemma tykkää ja välittää meistä todella paljon mutta haluaa saada muitakin elämänkokemuksia.
Olen itkenyt eilisillasta asti, mistään ei tule mitään ja olen aivan rikki. Rakastan häntä ja olisin halunnut yhteisen lapsenkin jos puolisonikin olisi halunnut sitä. Olisin ollut valmis muuttamaankin kun hän aina puhuu ettei pidä asuinpaikastamme. Olisin valmis tällä hetkellä tekemään mitä vaan liittomme pelastamiseksi mutta tuntuu ettei toista voi kahlita tähänkään, olisiko se sitten onnellista?
En halua edes kertoa tästä kenellekään tutulle, olen niin onneton ajatuksesta että elämäni rakkaus lähtisi ja minä jäisin yksin. Loppuelämäni yksin. Itken itken itken miksi minulla on niin huono tuuri elämässä? Olen varmaan niin huono ihminen, enkö yrittänyt tarpeeksi. En haluaisi elää mutta lapsista on huolehdittava.
Kommentit (15)
Toivon tosiaan, että ketjun "onko järkevintä tehdä abortti" ap kävisi lukemassa tämän tilityksesi.
Miesten on niin vaikeata - monelle jopa mahdotonta - pidemmän päälle sitoutua naiseen, jolla on jo ennestään lapsia. Kai se on meidän biologiassa, missä muualla eläinkunnassa vieras uros kiintyisi naaraan vanhoihin pentuihin??
Tsemppiä Sinulle Ap, pärjäät varmasti paremmin yksin kuin tämän omaa vapauttaan kaipailevan miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on ilmoittanut ihan selvästi, että rakkaus on loppunut ja hän lähtee. Se ei muutu siitä miksikään, ei auta että yrität olla mieliksi tai toisenlainen. Se on surullista, mutta selviät tästä kuten ennenkin. Teillä ei varmaankaan jää taloa myytäväksi? Se on positiivinen asia. Ukko voi pakata tavaransa ja poistua. Pääset jaloillesi aikanaan.
Miksi joillakin menee kaikki elämässä aina niin loistavasti ja toisilla ei? En halua ikinä enää näin vakavaa parisuhdetta / en voisi sitä lapsillenikaan tehdä (ottaa riskiä uudestaan). Ensin heidän isänsä hylkäsi meidät, nyt sama toistuu, pelkään kuinka lapset sekoavat tästä :( Ihan normaali perhe ollaan, talo rakennettiin muutama vuosi sitten ja kaiken piti olla kunnossa...
ap
Itke, mutta ota myös järki käteen. Rakkautta voi olla muulloinkin kuin nyt, jolloin sitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koeta jaksaa.
Muista myös se, että uudellakin rakkaudella voi olla vielä aikansa, vaikka nyt toiselta tuntuu. Elämää on myös edessä vielä todella pitkään senkin jälkeen, kun lapsesi ovat kasvaneet. Myös tässä elämässä voi kohdata rakkauden tai rakkauksia. Sinulla on mahdollisuus rakastaa ja tulla rakastetuksi niin pitkään kuin elät.
Älä anna periksi!
Kerää itsesi kasaan, vaikka se vaikeaa onkin. Nyt pyyhit hetkeksi ikävän tunteen sivuun ja alat rakentamaan elämää eteenpäin. Kun olet päässyt muuttamaan omaan kotiin ja muut viralliset asiat hoidettu, on aika itkeä ja unohtaa mennyt. Kasvot tulevaan. Kaikelle on paikkansa ja aikansa. Sinä selviät ja olet lopulta onnellinen, että näin kävi.
Älä ota miestä enää takaisin. Älä menetä ylpeyttäsi,joten annat hänen vaan mennä.
Minulle kävi joskus noin. Miehellä oli uusi. Olen onnellinen, että kaikki päättyi, vaikka silloin en ollut.
Sinua odottaa onnellinen elämä, usko minua :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ihanista ja kannustavista kommenteistanne, alkoi vaan itkettää entistä enemmän tuo "sinulla on mahdollisuus rakastaa ja tulla rakastetuksi niin pitkään kuin elät!" Kiitos.
ap
Ja "sinua odottaa onnellinen elämä", nuo lauseet pitäisi kehystää seinälle!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttävän surullista. :( Miten ihmeessä selittää lapsille, että he eivät ole syyllisiä tähän, ja että ovat rakkaita? Kovaa kolahtaa nyt.
Onko sulla ketään läheistä, siis oikein luotettavaa ja turvallista ihmistä tukemaan?
Nyt ei ole kyllä mikään häpeä hakea lekurilta jotain helpotusta. Voi, kun vaan jaksaisit!
Hyvä ap! Toivoa ja voimia toivon minäkin sulle. Ethän unohda, että olet rakkauden arvoinen ja ainutlaatuinen ihminen - sitä ei tämä hylkäämiseltä tuntuva kokemuksesi voi ikinä mitätöidä! Ja tahdon jättää sinulle linkin, joka ehkä voi vakuuttaa sinulle, että on olemassa rakkautta, joka ei hylkää eikä jätä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pää pystyyn ja mies mäkeen. Voihan aina muuttaa paikkakuntaa ja myydä jos on myytävää. Kerranhan täällä eletään ja voit löytää mukavan miehen vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itke nyt rauhassa vielä, jos siltä tuntuu, sitten se täytyy lopettaa ja alkaa ajattelemaan ja toimimaan, järjellisesti. Tämä on todella ikävä asia kaikkineen sinulle ja lapsillesi. Toivottavasti ei uutta miestä tulekaan hetkeen, lapset eivät sitä ainakaan tarvitse. Lapset tarvitsevat sinun ja isänsä, jota tapaavat säännöllisesti, toivottavasti.
Sinä selviät. Kun vähän rauhoitut, soitat jollekin kaverillesi ja kerrot, mitä on tapahtumassa, ihan turhaan salaat asiaa, josta kaikki kuitenkin pian tietävät.
Yksin ei välttämättä ole kivaa olla, mutta sitä sulle kuitenkin suosittelisin, ihan jo lasten vuoksi. Parisuhde ei ole tärkeintä maailmassa, niin kauan kuin lapset ovat kotona ja "pieniä", ne ovat tärkeimmät.
Minkä ikäiset sun lapset ovatkaan? Mietin vaan, että miten puhut niille sopivan ymmärrettävästi...
Halaus.