Lue keskustelun säännöt.
Iltatähtikö meille?
04.02.2014 |
Mieheni kanssa 33v, terveitä molemmat. Koen olevani jo aika vanha.. Isommat lapset 6v ja 9v. Vieläkö yksi...emme osaa päättää... Pelottaa kohonnut kehitysvammaisuuden riski yms iän tuomat jutut.
Kommentit (17)
Mitä ihmeen vanhuksia luulette olevanne? Työelämässäkin pitäisi jaksaa vielä 30v.eikö se pelota yhtään enemmän? Terveyden voi menettää yhtä hyvin 35 kuin 68 vuotiaanakin. Turha sitä on pelätä jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palaa asiaan joskus 10v kuluttua niin voit puhua iltatähdestä.
Itse sain esikoiseni 32-vuotiaana ja odotan nyt 34-vuotiaana toista lasta. En pidä siis teidän ikäänne esteenä.
Mutta itse en olisi valmis palaamaan pikkulapsiaikaan enää tuossa vaiheessa, kun edelliset lapset olisivat noin isoja.
Ei enää vaipparallia, pukevat ja syövät itsenäisesti, nukkuvat todennäköisesti yönsä kunnolla... En todellakaan teidän tilallanne tahtoisi aloittaa härdelliä alusta!
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 22:22"]
Itse sain esikoiseni 32-vuotiaana ja odotan nyt 34-vuotiaana toista lasta. En pidä siis teidän ikäänne esteenä.
Mutta itse en olisi valmis palaamaan pikkulapsiaikaan enää tuossa vaiheessa, kun edelliset lapset olisivat noin isoja.
Ei enää vaipparallia, pukevat ja syövät itsenäisesti, nukkuvat todennäköisesti yönsä kunnolla... En todellakaan teidän tilallanne tahtoisi aloittaa härdelliä alusta!
[/quote]
Niimpä, viitsiikö aloittaa kaiken alusta? Vaikka kyllähän se omalla painollaan menisi. Isommat lapset toivovat pikkusisarusta, mutta ei heidän mielipiteet saa tätä asiaa päättää. Kaduttaako joskus ettei ole kolmatta?
Ap
Meillä vanhemmat lapset 11 ja 9 vuotta ja nyt iltatähti 1v. Olen 32-vuotias ja mies muutaman vuoden vanhempi. Me painiskelimme saman asian kanssa ja päätimme, että vielä saa lapsi tulla jos on tullakseen. No niinhän se sitten tulla tupsahti kuopus ja päivääkään en ole katunut, vaikka ensimmäiset kuukaudet olivat todella rankkoja katkonaisten öiden takia. Kuitenkin isommista lapsista on apua ja itse huomaan olevani rennompi vauvan kanssa nyt kuin nuorempana. Samoin mieheni on paljon luontevampi lapsen kanssa nyt. Jokainen pari tekee tietenkin päätöksen oman elämäntilanteen ja voimavarat ym. huomioonottaen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ihan sen lapsenkin kannalta ajatella. Poikaystävälläni on viisi sisarusta ja hän itse siis kuopus. Ikäeroa toiseksi nuorimpaan on lähes 6 vuotta ja vanhimpaan 14 vuotta vuotta. Hänestä on varsinkin lapsena tuntunut todella ulkopuoliselta, koska sisarukset ovat olleet niin paljon vanhempia ja he ovat taas keskenään melko samanikäisiä. Leikkiseuraa ei neljästä sisaruksesta ole ollut ja tämä on tuntunut pahalta.
Nykyäänkin hän ei ole kovin läheinen muiden sisarustensa paitsi juuri tämän toiseksi nuorimman kanssa, johtuen suuresta ikäerosta. Kaikki muut ovat jo naimisissa tai vähinään kihloissa, lapsiakin lähes kaikilla ja muutamalla useampikin, eli aika eri elämäntilanteissa mennään.
Joten itse en ainakaan tule iltatähteä hankkimaan koskaan.
Meillä vanhemmat lapset 15 ja 13 v. ja nuorin nyt 7 kk. Ei ole kaduttanut yhtään, päinvastoin, vauvanhoito on tuntunut jostain syystä paljon helpommalta kuin silloin nuorempana. Suunnitteilla on kuopukselle vielä pikkusisarus,ettei tarvitse yksin leikkiä :). Ja ikää mulla tulee tänä vuonna 35,mies vähän vanhempi.
Ja kyllä täytyy sanoa,että olis kaduttanut,jos en olisi enää tähän "vaipparalliin" lähtenyt! Mutta kannattaa tietysti miettiä ja kuulostella omia tuntemuksiaan...Minäkin aikoinani, vielä noin pari vuotta sitten, ajattelin että jos sitä vaan odottelis mummoksi pääsyä ja sitä kautta saisi sitten taas hoivata vauvoja. Olin aivan varma, että meidän talouteen ei enää yhtään vauvaa tule... Vaan toisin kävi! Ajat muuttuu, ja niin näköjään ajatuksetkin :). Se on tuo "vauvakuume" kun yllättää... ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se mene omalla painollaan! Oletko valmis yöheräilyihin, jotka ehkä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu? Oletko valmis siihen, että elämä pitää aikatauluttaa vauvan/taaperon ruoka-ja uniaikojen mukaan? Harrastaako isommat? Meneekö arki-illat kuskaillessa? Onko ok, jos vauva/taapero viettää illat autossa? Haittaako, kun et voikaan lähteä kaverin kanssa lenkille silloin kun haluat, vaan taas pitää sopia ja sumplia jokainen vartin meno miehen kanssa? Oletko ylipäätään valmis luopumaan omasta ajastasi? Oletko valmis taukoon työelämästä? Kestääkö talous? Kaikki tavarat pitää taas hankkia uudestaan. Kestätkö sen, että kolmas pilaa kropan? Jne. Jos vastaat kaikkeen myöntävästi, tee kolmas...
Terveisin 34-vuotias 1,5-vuotiaan taaperon väsynyt ja vittuuntunut äiti. Isommat 10 ja 7v. Juu en miettinyt tarpeeksi. Ei ollut kiva aloittaa alusta. En suosittele.
meidän lapset on syntyneet kun olen itse ollut 19, 20 ja 24. nyt sitten toivotaan joskus 34v tms iltatähteä, vielä pari vuotta ;)
hitsi miten outoa se tulee taas olemaan, kun on ehtinyt jo tottumaan paljon vapaampaan elämään lasten suhteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 22:25"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 22:22"]
Itse sain esikoiseni 32-vuotiaana ja odotan nyt 34-vuotiaana toista lasta. En pidä siis teidän ikäänne esteenä.
Mutta itse en olisi valmis palaamaan pikkulapsiaikaan enää tuossa vaiheessa, kun edelliset lapset olisivat noin isoja.
Ei enää vaipparallia, pukevat ja syövät itsenäisesti, nukkuvat todennäköisesti yönsä kunnolla... En todellakaan teidän tilallanne tahtoisi aloittaa härdelliä alusta!
[/quote]
Niimpä, viitsiikö aloittaa kaiken alusta? Vaikka kyllähän se omalla painollaan menisi. Isommat lapset toivovat pikkusisarusta, mutta ei heidän mielipiteet saa tätä asiaa päättää. Kaduttaako joskus ettei ole kolmatta?
Ap
[/quote]
surullista, jos lapsesta ajatellaan, että se kuopus menee omalla painollaan, kun satsataan isompiin.
Minä en ainakaan haluaisi olla se omallan painollaan menevä lapsi. Huomiota se iltatähtikin haluaa
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 06:24"]
Ei se mene omalla painollaan! Oletko valmis yöheräilyihin, jotka ehkä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu? Oletko valmis siihen, että elämä pitää aikatauluttaa vauvan/taaperon ruoka-ja uniaikojen mukaan? Harrastaako isommat? Meneekö arki-illat kuskaillessa? Onko ok, jos vauva/taapero viettää illat autossa? Haittaako, kun et voikaan lähteä kaverin kanssa lenkille silloin kun haluat, vaan taas pitää sopia ja sumplia jokainen vartin meno miehen kanssa? Oletko ylipäätään valmis luopumaan omasta ajastasi? Oletko valmis taukoon työelämästä? Kestääkö talous? Kaikki tavarat pitää taas hankkia uudestaan. Kestätkö sen, että kolmas pilaa kropan? Jne. Jos vastaat kaikkeen myöntävästi, tee kolmas...
Terveisin 34-vuotias 1,5-vuotiaan taaperon väsynyt ja vittuuntunut äiti. Isommat 10 ja 7v. Juu en miettinyt tarpeeksi. Ei ollut kiva aloittaa alusta. En suosittele.
[/quote]
Iltatähtenä ihanaa kuulla joskus rehellinen mielipide. En viitsi kirjoittaa, mitä iltatähti itse ajattelee, koska mammat kumoaa sen välittömästi. Mutta minä ja usea muukin iltatähti komppaamme tämän, mitä kirjoitat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 06:24"]
Terveisin 34-vuotias 1,5-vuotiaan taaperon väsynyt ja vittuuntunut äiti. Isommat 10 ja 7v. Juu en miettinyt tarpeeksi. Ei ollut kiva aloittaa alusta. En suosittele.
[/quote]
Näin 41-vuotiaana iltatähtensä tehneenä hieman ihmettelen purkautumistasi, mutta niin se on että kaikista meistä ei ole äidiksi.
Mekin mietimme iltatähteä, mutta ikää on jo 38 minulla. Mies on jo yli 40. Ainoa, mikä pohdituttaa on oma jaksaminen. Esikoisen kanssa meni ekat 3 vuotta enemmän tai vähemmän sumussa. Vammaisenkin ottaisin vastaan. Lisäksi mietityttää, olenko ikäloppu äiti sitten sille teinikäiselle, nuorelle aikuiselle ja aikuiselle.
Enkä toki välttämättä enää onnistuisi vaikka haluaisinkin yrittää sitä iltatähteä. Vähän myös pelottaa alusta aloittaminen uuden ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille tuli yllätys iltatähti, eikä ole kaduttanut. Kaksi vuotta iltatähden jälkeen tulikin toinen iltatähti, joka ei myöskään ole kaduttanut. Elämää ei aina voi suunnitella, tai ajatella järjellä. Nuo kaksi iltatähteämme ovat olleet ihana lisä arkeemme. Työtä tottakai lapsista on, mutta onneksi iloa enemmän. Ja pelko vammaisuudesta ei pitäisi olla este.
Itse sain kolmannen lapseni kun olin 37v, silloin vanhempien lasten iät oli 9v ja 6v. Hetkeäkään en ole katunut sitä että päätimme vielä kolmatta yrittää. Oikeastaan siitä vauva-ajasta ja pikkulapsiajasta nautti silloin jotenkin eri tavalla. Oli paljon rennompi ja asiat vaan sujuivat ja hoituivat, vauva tuli siinä mukana normaalissa elämänmenossa.
Nyt tämä tyttö on 12v, isosisko 21v ja asuu ja opiskelee naapurikaupungissa. Tuntuu että molemmille siskoksille on tärkeitä vierailut ja yökyläilyt, eli isompi ottaa pienemmän aina välillä luokseen. Käyvät ostoksilla, elokuvissa, ravintolassa syömässä. Myös isoveljellä on hyvä suhde pikkusiskoonsa, isoveli on nyt 19v.
Meidän kokemus on pelkästään positiivinen.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 10:07"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 06:24"]
Ei se mene omalla painollaan! Oletko valmis yöheräilyihin, jotka ehkä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu? Oletko valmis siihen, että elämä pitää aikatauluttaa vauvan/taaperon ruoka-ja uniaikojen mukaan? Harrastaako isommat? Meneekö arki-illat kuskaillessa? Onko ok, jos vauva/taapero viettää illat autossa? Haittaako, kun et voikaan lähteä kaverin kanssa lenkille silloin kun haluat, vaan taas pitää sopia ja sumplia jokainen vartin meno miehen kanssa? Oletko ylipäätään valmis luopumaan omasta ajastasi? Oletko valmis taukoon työelämästä? Kestääkö talous? Kaikki tavarat pitää taas hankkia uudestaan. Kestätkö sen, että kolmas pilaa kropan? Jne. Jos vastaat kaikkeen myöntävästi, tee kolmas...
Terveisin 34-vuotias 1,5-vuotiaan taaperon väsynyt ja vittuuntunut äiti. Isommat 10 ja 7v. Juu en miettinyt tarpeeksi. Ei ollut kiva aloittaa alusta. En suosittele.
[/quote]
Iltatähtenä ihanaa kuulla joskus rehellinen mielipide. En viitsi kirjoittaa, mitä iltatähti itse ajattelee, koska mammat kumoaa sen välittömästi. Mutta minä ja usea muukin iltatähti komppaamme tämän, mitä kirjoitat.
[/quote]
Tarkoitatko sitä, että iltatähdet kärsivät kovasti, kun syntyivät iltatähtinä? Kärsivätkö iltatähdet niin paljon, että olisi ollut parempi olla syntymättä?
Mikäs siinä. Me saimme ensimmäisen ja viimeisen lapsemme, kun olimme 40-vuotiaita. Vammaisuudella pelottelu on aivan turhaa, diagnosointi on äärimmäisen epäluotettava ja riski on todellisuudessa minimaalinen.