Vanhempi nainen: miltä tuntuu jos joku pitää sinua kuin äitinään?

Niinku kuka? En tunne  sellaisia nuorempia naisia, jotka voisivat ottaa minut äitihahmokseen.

Kuinkahan vanhaa tuo "vanhempi nainen" tarkoittaa :)

Niin, riippuu siitä kuka mua pitäisi kuin äitinään. Ei se pahalta ajatukselta tunnu jos olisin vähän kuin äitihahmo jollekin muullekin kuin omille tenaville.

Minäkään en oikein ymmärrä kysymystä.

Olen 35 ja opiskelen nuorten kanssa joista suurin osa on 19-22-vuotiaita. En siis ole niin paljoa vanhempi että kukaan pitäisi minua äitinään, mut olen kuitenkin sen verran vanha, että kuulun nuorten mielissä kääkkä-kategoriaan jossa elämä alkaa olla jo hiipumispisteessä. ;) Minusta se on hauskaa, on rentoa olla nuorten kanssa koska olen ihan pihalla sosiaalisista säpinöistä, ja varsinkin nuorten poikien kanssa on mukavaa jutella, koska siinä ei ole mitään jännitteitä. Otan luottamuksen osoituksena sen, että monet opiskelukaverit kertovat minulle asioita joita eivät ehkä samanikäisten kanssa juttelisi yhtä avoimesti. Tai ehkä juttelevat, minusta vaan tuntuu siltä että he kertovat minulle herkemmin murheistaan ja ajatuksistaan.

Jos esim. poikakaverin tyttöystävä pitäisi minua kuin äitinään, niin olisin tosi otettu!

poikani tyttöystävä siis =)   t.5

En tykkäisi yhtään, jotenkin alentuvaa ja takertuvaa.

Hyvältä se tuntuu. Tunnen paljon nuoria miehiä, jotka ovat 15-25 vuotta minua nuorempia ja he tykkäävät tosi paljon jutella kanssani vaikeistakin asioista. Ihmissuhteista esimerkiksi. Ei kaikilla ole sellaista äitiä jolle kehtaisi kertoa.

Miten se äitinään pitäminen ilmenee? Mä en ole kenenkään äiti, enkä haluakaan olla. Tasaveroisena aikuisena pidän itse kaikkia muita, ja toivon että muut tekevät samoin.

Luottamuksenosoitus minusta...

Tuntuisi hölmöltä koska en ole mikään mammahahmo. Ja ihan aikuisena kohtelen aikuisen ikäisiä ihmisiä, vaikka nuorempia olisivatkin. 

[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 15:20"]

Hyvältä se tuntuu. Tunnen paljon nuoria miehiä, jotka ovat 15-25 vuotta minua nuorempia ja he tykkäävät tosi paljon jutella kanssani vaikeistakin asioista. Ihmissuhteista esimerkiksi. Ei kaikilla ole sellaista äitiä jolle kehtaisi kertoa.

[/quote]

No mä tykkään jutella kaikenikäisten kanssa sekä vaikeista että helpoista asioista, jopa ihmissuhdeasioistakin, enkä tosiaankaan pidä niitä äiteinäni. Harvemmin kai äidin kanssa edes kukaan niitä yksityisasioitaan edes juttelee. En minä ainakaan äidilleni kertonut puoliakaan asioistani nuorena.

Mun naapurin rouvasta on tullut mulle kuin äiti. Ovat samana vuonna syntyneetkin. Oma äitini on katkera alkoholisti ja tämä naapuri iloinen, ystävällinen, kannustava, kuunteleva ihminen.

61 vuotiaita nyt ja lähes kymmenen vuotta menty näin. Naapuri otti mut ja toisenkin naapurin rouva siipiensä suojaan heti. Hänellä on kaksi lasta itsellään. Toinen temppuilee aineiden kanssa ja tekee rikoksia.. Välit ovat huonontuneet hlnen. Toisen lapsensa kanssa välit ovat loistavat.

Kai sitä puolintoisin tarvitaan toisiamme. Olemme suhteestamme puhuneet paljonkin. Mä olen hänen kauttaa oppinut yömärtämään omaakin äitiäni paremmin ja hän tuota huningolla olevaa lastaan, mun menneisyyteni takia.

Itse olen siis ns. laitakaupungin tyttö huonosta perheestä, nähnyt paljon, mutta en itse ole typeröinnyt