Pitääkö pettäminen aina tunnustaa?

Ei tietenkään!

Olen sanonut miehelleni, ettei tule ikinä kertomaan minulle mahdollisista syrjähypyistään ,jos ne eivät merkitse hänelle mitään. Tietysti sitten, jos tunteet ovat mukana, pitää tulla sanomaan, että saadaan avioero vireille.

Minulle on aivan sama, jos hän ulkomaan työmatkoillaan pettää, kunhan hoitaa asiat niin, ettei tuo minulle tauteja. En usko hänen niin tekevän enkä itse ikinä pettäisi.

Minusta on hirveää, että toinen omaa omatuntoansa helpottaakseen tunnustaa jonkun ohimenevän hairahduksen ja pilaa minunkin loppuelämäni.

Ei, en halua tietää.

Minä ainakin haluaisin tietää ja koen, että myös toisella osapuolella on oikeus tietää. Pettämisestäkin voi päästä yli ja parhaimmassa (kuitenkin harvemmin) tapauksessa se vahvistaa suhdetta.

Minä petin miestäni aikoinaan ja kerroin siitä hänellä. Hän antoi sen minulle anteeksi ja olemme päässeet siitä yli. Kysyin häneltä joskus myöhemmin, olisiko hän halunnut tietää ja hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että tein oikein kertoessani ja hän jopa arvosti sitä, että kerroin hänelle.

Tietysti jokainen tekee niin kuin itse kokee parhaaksi, mutta minusta lähtökohtaisesti ainakin toisella olisi oikeus tietää pettämisestä.