Lue keskustelun säännöt.
Olen todella surkea äiti
09.01.2014 |
Kuvittelin, että olen suht hyvä tai ainakin menettelevä. Tänään olimme lastenpsykologilla ja selvisi, että olen totaalisen surkea.
Olemme mieheni kanssa täysin eri linjoilla lastenkasvatuksessa ja vuosine mittaan olemme onnistuneet luovimaan tyylimme lähemmäs toisiamme.
Mies on mielestäni liian tuikka, hän uhkailee lapsia mm. väkivallalla (vaikka ei siis toteuta), ottaa tavaroita pois, piilottaa leluja ja vastaa pyyntöihin ensin aina ei ja miettii sitten vasta, joska sittenkin saisi.
Minä olen myötäilevämpi ja yritän ottaa lapset huomioon. Tämä ei ole hyväksi lapsille. Lasten kanssa ei saa neuvotella vaan on oltava aikuinen, muuten lapselle ei synny turvallisuuden tunnetta.
Yökastelu, paaniset pelot ja itsemurha-aikeet alle kouluikäisellä johtuvat tästä.
Kommentit (8)
No ei saa. Minä en tosin piilota leluja mutta en kyllä neuvottelekaan pikkulasten kanssa. Ja vastaan myös aina ei, lapsen pitää pystyä perustelemaan vaatimuksensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normimeininkiä 70-80 luvulta ja nykyisin maaseudulla kehä III pohjoispuolella...
Lapsille pitää antaa tilaa toteuttaa itseään ja vanhempien EI-sana pitää kieltää! Samoin sukupuolineutraalisuus on ehdoton must, pojalle vaaleanpunaiset sukkahousut jalkaan ja peppi-peruukki päähän, jos lapsi kaveripiirin paineessa keksii pyytää lätkämailaa tai sotaleluja.
En tiedä mitä natsimeininki on, mutta pelkoja olen siis saanut aikaan. -ap
Enempää ei kukaan voi tehdä kuin parhaansa.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 18:54"]
Normimeininkiä 70-80 luvulta ja nykyisin maaseudulla kehä III pohjoispuolella...
Lapsille pitää antaa tilaa toteuttaa itseään ja vanhempien EI-sana pitää kieltää! Samoin sukupuolineutraalisuus on ehdoton must, pojalle vaaleanpunaiset sukkahousut jalkaan ja peppi-peruukki päähän, jos lapsi kaveripiirin paineessa keksii pyytää lätkämailaa tai sotaleluja.
[/quote]
Oot tainnut käsittää tuon sukupuolineutraaliuden vähän väärin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ollut vähän vastaava tilanne. Vanhemmuus on välillä aivan kamalaa. Millaisia neuvoja saitte, miten voitte parantaa tilannetta?
Ei sitten tullut mieleen että se psykologikin on vain ihminen ja hänen sanansa ei ole mitään jumalan sanaa ja aika ihme että 1 käyntikerran jälkeen jo sinut äitinä teilasi.
Omaa maalaisjärkeä saa myös käyttää eikä heti uskoa että tuo pikadiagnoosi on täysin oikea.
Toki lapsella pitää olla rajat ja EI tarkoittaa EI mutta kyllä joistain asioista voi neuvotella jo pienenkin lapsen kanssa. Eli bikinit päällä EI mennä talvella ulos mutta lapsi voi päättää pannaanko vihreä paita vai keltainen.
Tietyissä asioissa ei jousteta kuten hygienia.
Mutta jos teillä toinen on natsi ja toinen liian lepsu niin nythän on helppo löytää "se kultainen keskitie".
Mutta turha nyt laittaa hanskoja tiskiin kun olet niin surkea vaan varmasti olet ihan ok mamma niinkuin suurin osa ja aina on jotain parannettavaa.
Ole johdonmukainen, reilu, ymmärtäväinen, rakastava, ja tue lastasi elämän myllerryksissä niin hyvin menee.
Natsimeiningillä niitä pelkoja vasta saakin aikaiseksi.