Olen todella surkea äiti

Kuvittelin, että olen suht hyvä tai ainakin menettelevä. Tänään olimme lastenpsykologilla ja selvisi, että olen totaalisen surkea.

Olemme mieheni kanssa täysin eri linjoilla lastenkasvatuksessa ja vuosine mittaan olemme onnistuneet luovimaan tyylimme lähemmäs toisiamme.

Mies on mielestäni liian tuikka, hän uhkailee lapsia mm. väkivallalla (vaikka ei siis toteuta), ottaa tavaroita pois, piilottaa leluja ja vastaa pyyntöihin ensin aina ei ja miettii sitten vasta, joska sittenkin saisi.

Minä olen myötäilevämpi ja yritän ottaa lapset huomioon. Tämä ei ole hyväksi lapsille. Lasten kanssa ei saa neuvotella vaan on oltava aikuinen, muuten lapselle ei synny turvallisuuden tunnetta.

Yökastelu, paaniset pelot ja itsemurha-aikeet alle kouluikäisellä johtuvat tästä.