FB: "Ootte raksuja, niiiiin ikävä teitä murut <3<3<3" YÖK!
Onko tämä joku nykyajan ilmiö, kun esim. Facebookissa (lähinnä nuoret) naiset jatkuvasti kommentoivat toistensa kuvia tai vaikkapa jouluntoivotuksia imelään tyyliin: "Olette rakkaita!!! *sydän sydän sydän*", "Niiiiiiiin ikävä teitä ihanat raksut!!!", "Olet niin kaunis ja rakas ja voi kun nähtäisiin pian, en kestä muuten!", "Voi mikä suloisuus teidän tyttö! Voisin tulostaa tän kuvan ja laittaa seinälle! Sydämeni sulaa, kun teidän lapsi on niin IHANA + sata sydänhymiöö".
Olen kai jotenkin tunnevammainen, mutta tunnen noista myötähäpeää ja ällötystä. On mullakin hyviä ystäviä, mutta emme me toisillemme lässytä, emmekä varsinkaan julkisesti! Onko tuo ihan aitoa? Rehellisesti sanottuna en itse kyllä koskaan ole kaivannut ketään kaveriani "niin että sydän pakahtuu" tai keksi ystäväpiiristäni pariskuntaa, jota voisin kuvitella kutsuvani "te rakkaat murut". :D Ja suoraan sanottuna, äärimmäisen harvoin kenenkään toisen lapsi näyttää mielestäni "syötävän söpöltä" (omat tottakai näyttävät, mutta en oleta, että kenenkään muun mielestä..)
Kommentit (34)
Yks ärsyttävimmistä on "jaksuhalit <3 " kun joku kaveri esim ilmoittaa äitinsä kuolleen, toivotetaan jaksuhaleja. Myös uskovaisten käyttämä "siusiu" "siukkista" "siu ja ruksaillaan <3" on aina noloa.
Mulla on muutama sellanen fb-kaveri, joihin olen alunperinkin tutustunut nettimaailmassa ja tavannut heidät kerran tai kaksi livenä koko elämässäni. On jotenkin hämmentävää ja kiusallista, kun nämä kyseiset kaverit kommentoivat minulle tai toisilleen johonkin jotain negatiivista asiaa (esim. sairastuminen tms.) koskevaan päivitykseen tyylillä: "Mä niin jaan sun tuskasi! Olet jatkuvasti mielessäni! Jaksamista ja halauksia! Miten sulla nyt menee?! Olet rakas ja mielessäni <3"... Siis wtf?? Ei ihmiselle, jota tuskin tuntee, sanota tuollaisia. Epäaitous ja nuoleskelu on niin käsinkosketeltavaa.
Mulla on yks hyvä ystävä, jolla on paljon myös ns. uusia ystäviä. Näille hän lässyttää ja ihkuttaa facessa sydämmien kera, mut sit taas vanhoille ystäville ei juuri koskaan.. että väistämättä tulee mieleen, että näille uusille esitetään jotain muuta, mitä oikeesti onkaan. Ja voin kertoo että tää tyyppi ei livenä kyl oo mikään ihkuttelija.. että näinkin.. :D
Joo se on jännä että ne pahimmat ihkuttelijat on livenä ihan nettiminänsä vastakohtia.Muutama kaveri on niin ylipositiivinen ja pirtsakka Facessa ja sydämiä kaikkialla kun taas livenä tosi ankeita ja muista jatkuvasti paskaa puhuvia. Ehkä se nettiminä on heillä se, mitä he haluaisivat olla.
Sitten taas olen huomannut, että livenä supliikki-ihmiset ja tosi hauskat tyypit on somessa aika tosikon oloisia, he eivät kai niin hyvin osaa ilmaista itseään kirjallisessa muodossa.
Itse olen se, joka kyttää eikä kirjoittele juuri sillä en halua jakaa elämääni kaikille.
Tuo liiallinen imelyys on minustakin nuorten naisten juttu. Samoin se, että tuon tuostakin sen oman ukon kanssa on niin "raxuu, kynttilää ja laatuaikaa". Ei siinä mitään, on ihan kivaa että toistenkin lapsia sanoitaan suloisiksi tai joskus päivitellään omia juhlahetkiä perheen tai miehen kanssa, mutta liika on liikaa kaikessa.
Veikkaan, että tähän avaukseen tulee vastahyökkäys juuri näiltä nuorilta tyyliin "ootko vähän kitkerä vanhakurppa, eikö sulla ole ystäviä. Mitä se sulta on pois jos mulla on raxui"
Täällä toinen tunnevammainen, kerta kaikkiaan tuo raksuttelu ja muruttelu on kaameaa.. Ei voi ymmärtää. Minä varmaan kuolisin häpeästä, jos joku laittaisi minun kuvaan että oi kuinka kaunis, ihana muru jne.
Kiitos ap! Aika kattava tilannetiedotus myös mun ajatuksista. :)
Jep, just näin. Tähän voitais ottaa kimppahalit ;D
Tuollainen infantiili kielenkäyttö teknisesti ottaen aikuisilta naisilta viittaa jonkinlaiseen tunne-elämän kehityshäiriöön, ja on tyypillistä pissismin asteelle jääneille poloisille. Naisille, jotka ovat ikuisia pikkutyttöjä. Hmm, mikä voisi naisilla olla Peter Pan-ilmiön vastine - Helinä-Keiju-syndroomako?
Tukias-syndrooma. Olen suuri fani.
olen facessa yleensä joko tekofiksu tai hauska, mutta kahden kaverin kanssa lässytämme. Niiden kanssa Se vaan on luontevampaa.... Mitään ihan lällyjä emme kehtaa, olemmehan jo 40 & yli
Tuntuu vähän siltä, että tuolla imelällä raksuilulla paetaan jotain, ehkä elämä on kuitenkin kaikkea muuta, jopa ajoittain täysin tyhjää?
Siis mun fb-kavereiden keskuudessa tuota imelyyttä näkee ihan 30+ ikäisten jutuissa... Et ei niin ihan teiniyden piikkiin mene enää :D. Itseäni ällöttää ja tökkii.
Inhoan tuollaisia sydänhymiöraksutteluja, mutta täytyy myöntää, että kirjoitan tarkoituksella Facebookiin perheestä vain hyvät asiat. En halua haukkua omia lapsiani tai miestäni julkisesti ja nolata heitä. Joskus täytyy oikein vaivata päätä mitä hyvää sanottavaa elämästä löytää... Tavallaan se on itsellekin positiivisuusterapiaa, ettei keksity vain nurisemiseen.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 10:42"]
Inhoan tuollaisia sydänhymiöraksutteluja, mutta täytyy myöntää, että kirjoitan tarkoituksella Facebookiin perheestä vain hyvät asiat. En halua haukkua omia lapsiani tai miestäni julkisesti ja nolata heitä. Joskus täytyy oikein vaivata päätä mitä hyvää sanottavaa elämästä löytää... Tavallaan se on itsellekin positiivisuusterapiaa, ettei keksity vain nurisemiseen.
[/quote]
En minäkään fb:ssä halua loata perhettäni, miestäni tai ketään muutakaan. En tarkoittanut aloituksessani niinkään päivityksiä omasta elämästä (itsekin olen joskus laittanut sydämen johonkin oman lapseni kuvaan). Tarkoitin enemmän sitä kavereiden juttujen/kuvien kommentointia ja imelää "muru, oot niiiin kaunotar! <3"-nuoleskelua.
Mä olen yhdessä ryhmässä, jossa siis ihmiset ovat korkeintaan tuttuja toisilleen. Sadat ovat aivan tuntemattomia. Siellä todella monet aktiivikirjoittelijat käyttää tuollaista lässykieltä, jossa ollaan rakkaita, muruja, kultasia jne. Verenpaino nousee joka kerta taivaisiin kun käyn lukemassa ryhmän juttuja, mutta haluan olla mukana ryhmässä, sillä sitä kautta infotaan kaikki tärkeät asiat (nekin tosin noiden lässyttelyjen saattelemana). Eli yksi tunnevammainen tässä lisää!
12, kyllä tajusin mitä tarkoitat, mutta pohdiskelin asiaa hiukan pitemmälle. Kuinka sinne Faceen tulee kirjoitettua vain hyviä asioita. Negatiiviset naureskelut mokailuille, lyhyelle pinnalle jne. kohdistan itseeni.Tarkoitus ei ole siloitella julkisuuskuvaa, mutta tuntuu että perheenjäsenten huonot päivät eivät kuulu minun "raportteihini".
Toi on todella yleinen ilmiö 13-vuotiailla :D Kasvavat varmaan siitä aikanaan yli.
Kuulostaa suht imelältä. Mulla ei ihan tuommoisia kirjoituksia ole näkynyt, vaikka kavereita on ikähaarukassa 10-65 v.
. Mä itse laittelen sydäntä joka toisen asian perään ja kerran viikossa vähintään julistan rakkauteni kanssa ihmisille. Mulla on siis vain oikeita tärkeitä ja läheisiä ihmisiä fb kavereina. Irl olen halailija! Sanon ikävätkin asiat suoraan. Joten ei pitäis tulla kellekään yllärinä ja liian siirappina.
Olen huomannut, että muutama kaveri on ykskaks innostunut tuosta rakastamisesta ja rakkausrunoja puskee jatkuvasti eetteriin. Nelikymppisenä vissiin ymmärtää läheisten tärkeyden paremmin ja sitten tuo asian julki noin. :)
Koitakaa perkeleet kestää teitä vain rakastetaan täydellä tunteella! :D