Lue keskustelun säännöt.
Tunnen itseni arvottomaksi muiden naisten rinnalla
09.01.2014 |
Tiedän että itsetuntoni on aika huono, mutta en voi tällle mitään. Tiedän paljon täydellisen oloisia naisia: nuoria, kauniita, hyväkroppaisia, rikkaita ja kultalusikka suussa syntyneitä. Myönnän että olen kateellinen, ja se syö minua. Minun tarinani on aika vaatimaton: syntynyt pienelle ankealla paikkakunnalle risaiseen perheeseen, olen lyhyt ja persevä perunanenä. Treenaamalla ja laittautumalla saan itsestäni ihan nätin ja opiskelen korkeakoulussa, mutta koen silti karmeaa alemmuuskompleksia tiettyjen upeiden, itsevarmojen naisten rinnalla. Ajattelen että en ole kenellekään se ykkösvaihtoehto vaan lähtisin vaihtoon heti tällaisen täyden kympin naisen tieltä. Itseinhoni on aika suurta ja hävettää olla minä. Voiko näistä ajatuksista koskaan kasvaa ulos?
Kommentit (11)
Voi kasvaa ulos. Ikä tuo itsevarmuutta. Ja lakkaa vertaamasta itseäsi muihin, keskity kehittämään itseäsi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
noista ajatuksista pääsee, kun 20 myöhemmin katselee itsestään valokuvia ja ajattelee, että voi että kun olisin vielä tuollainen ja että mähän olin ihan nätti, mitä ihmettä mä aina itseäni halveerasin.
Näin mulle kävi. Arvosta itseäsi vaikka hampaat irvessä. Tämä jälkikäteen kaiken katuminen on pahinta.
Hei.
Hienoa, että haluat kasvaa ulos itseäsi vahingoittavista ajatuksista. Omanarvontunto ei koskaan kasva vertailemalla muihin (ensinnäkään: et voi tietää millaista kärsimystä mitenkin timmikroppainen sydämessään kantaa) mutta etenkään siksi, että jokainen ihminen on ainutlaatuinen kokonaisuus, johon ei voi verrata ketään toista. Jokainen on oma sekoituksensa taitoja, tunnetta, järkeä, kokemuksia, fysiikkaa, arvoja, uskoja, mielipiteitä jne.
Miltä sinusta tuntuisi mahdollisuus käydä läpi elämäsi kysymyksiä terapiassa tai muun luotettavan tahon kanssa? Ihminen tarvitsee peiliä toisesta ihmisestä, nähdäkseen oman kauneutensa ja omat voimavaransa. Tätä peiliä toivoisin sinun löytävän. Löytävän omat henkilökohtaiset arvosi ja voimasi.
Voi kasvaa ulos. Mä tiedän monia rumia, sekä sisäisesti että ulkoisesti, silti ovat kasvattaneet aivan mahdottoman ison egon, vaikka ei olisi mitään aihetta.
Mä itse olen rumahko, enkä osaa edes meikata itsestäni kaunista, vaikka olen siihen saanut opastustakin.
Olen opiskellut, saanut koulutuksen, mutta siihen se sitten jääkin. Tiedän rumuuteni lisäksi olevani vielä tyhmä. En todellakaan ole penaalin terävin kynä. Silti mulla on mies, joka rakastaa mua yli kaiken. Ja kaikista "hauskinta" tässä on se, että mun mies ei ole mun tasoa. Kaukana musta. Silti hän tykkää musta juuri tälläisenä kuin mä olen.
Sä sentään opiskelet korkeakoulussa ja uskon sun arvioivan sun ulkonäönkin pahasti alakanttiin. Unohda menneisyys, keskity tulevaisuuteen. Päätä että alat ajattelemaan positiivisesti. Joku käski joka aamu peilin edessä keksimään itsestä jonkun positiivisen asian, se kuulemma auttaa ja pikkuhiljaa alkaa itsekin näkemään ihan luonnollisesti itsessä kivoja asioita.
Takuuvarmasti tulet olemaan jollekin se unelmien nainen, ykkönen. Vaikka maailman kaunein nainen kävelisi baariin sisään, niin miehesi ei huomaisi muita kuin sut. Usko pois.
Samaa mieltä kuin 2 ja 3.
Itsetunnon ei kannata perustua ulkokohtaisiin asioihin kuten status tai ulkonäkö, vaan esimerkiksi oma moraali, empatia ja hyväntahtoisuus. Tiedät itse kuka ja mikä olet eikä sillä tarvitse olla mitään tekemistä ympäröivien ihmisten (pinnallisten) asioiden kanssa. Toisilla ihmisillä vain on enemmän rahaa ja kauneutta, mutta se ei ole sinulta pois.
Perussievällä yliopisto-opiskelijalla on aihetta olla tyytyväinen eikä aitoa ihmistä kunnioittava todellinen rakkaus katoa vaikka vastaan tulisikin rikas, kaunis ja menestynyt nainen. Katkera ja tyytymätön nainen vaihtuu nopeastikin, ulkoisesti "samantasoiseen" mutta ihanampiluontoiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaan mieltä siitä, että voit jo nyt onnitella itseäsi, kun olet suorittamassa yliopistotutkintoa (johon olet aivan varmasti päässyt oman osaamisesi ansiosta!), tiedät miten laittautua ym. Ja kaikki tämä rikkonaisesta taustastasi huolimatta. Nuo kadehtimasi naiset ovat ainoastaan kauniimpia (sinun mielestäsi) kuin sinä, siinä kaikki.
Kun seuraat julkkisjuoruja, huomaat varmaan, että kauniiden ja rikkaidenkin liitot rakoilevat ja niissä on uskottomuutta, joskus jopa enemmän kuin meillä taviksilla. Et varmaan itsekään halua valita miestäsi pelkkien ulkoisien kriteerien perusteella, joten olen hyvin todennäköistä, että fiksuna naisena saat jossain vaiheessa hienon ja rakastavan miehen. Niitäkin löytyy Suomesta vaikka miten paljon :)
Jos ulkonäkösi kovin kiusaa sinua, käy vaikka stailistilla ja huolehdi siitä, että sinulla on vartalotyyppiisi oikeanlaiset vaatteet. Jatka laittautumista, mutta muista, että se on kuitenkin vain pintaa. Elämässä on kyse paljon paljon muustakin.
Tsemppiä!
Jos olet hyväntahtoinen ihminen ja kohtelet muita ihmisiä kunnioituksella, ei sinulla ole mitään hävettävää, vaikka olisi millaisia missejä ympärillä. Tämän pitäisi olla itsetunnon pohjana, ei reisien pituus tai nenän muoto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti voit päästä tuosta vaivasta, vaikkei se välttämättä helppoa ole. Jotenkin tuli surullinen olo puolestasi.
Olen itse melko keskiverto nainen, en nyt voi itseäni luokitellakaan, mutta alemmuutta en enää juurikaan tunne. Ainoa asia, mikä vaivaa, on ura, minulle ainoa mahdollisuus toteuttaa itseäni, olisi yrittäjyys, muttei minulla ole siihen tarvittavaa itsevarmuutta tai peräänantamattomuutta, sinnikkyyttä.... Niinpä teen työkseni ihan muuta ja vapaa-aikana sitten toteutan itseäni silloin kun on aikaa.
Kaikilla ihmisillä on vahvuutensa ja heikkoutensa. Toiset ovat dynaamisia "menestyjiä", ja se yhdistettynä vielä kauniiseen ulkonäköön on aika tyrmäävää...!
-mutta meitä muunlaisiakin täällä tarvitaan, ei missään nimessä pitäisi tuntea alemmuutta! Henkiseen kasvuunsa voi jokainen itse vaikuttaa, kehittää itseään, tehdä asioita jotka tuovat iloa itselle ja läheisille.. Sinun kannattaisi ennenkaikkea tehdä sellaista mikä tukisi itsesi hyväksymistä ja itsetuntemusta. Ja hyvää oloa saa kyllä liikunnastakin, kun on vaikka lenkkeillyt itsensä hikeen, niin sen jälkeen kun suihkusta tulee niin on ihan mahtava olo, rento ja seesteinen. Vielä seuraavana päivänäkin on virkeämpi olo kuin sellaisena viikkona kun en ole urheillut lainkaan.
Ulkonäkö ei tietenkään ole useimmille ihan sivuseikka, mutta siihenkin voi itse vaikuttaa, hymy ja ryhdikäs olemus ovat siinä mielestäni tärkeimpänä.
Miksi ihmeessä jokaisen pitäisi olla upea menestyjä? Miksei saa olla ihan vain keskiverto ja tyytyväinen siihen? Itse olen tyytyväinen elämääni (ainakin muulta osin kuin itseni toteuttamisen/työn osalta) -olen terve, on hyvä parisuhde, kaksi lasta ja viihtyisä kerrostalokoti.
Hyvää jatkoa!
äiti35v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, jaan kanssasi pitkälti samoja ajatuksia.
Minä vain olin ennnen se, joka sai huomion ulkonäöllä ja treenatulla vartalolla ja kasvatin itsetuntoni sen varaan. Sitten tuli kriisejä elämässä, ei ollut voimia huolehtia itsestään ja treenata ja ulkonäkö ja kunto romahtivat. Nyt koen, etten ole enää "mitään".
Ei ole olemassa täydellistä ihmistä. Aina on joku sinua huonompi, aina joku parempi. Ikä auttaa tämän asian oivaltamisessa.