Lue keskustelun säännöt.
Uusi suhde eron jälkeen, pelkään satuttavani exää :(
23.01.2014 |
Erosimme avomieheni kanssa viime keväänä. Olemme 25- ja 26-vuotiaita ja olleet yhdessä koko aikuisikämme, eli todella tiukasti olemme kasvaneet yhteen. Ero tuli pitkän, tuskallisen pohdinnan jälkeen ajankohtaiseksi, sillä olemme kasvaneet täysin erillemme, eikä meillä ole enää mitään yhteistä. Kaikki puhuttava on loppunut.
Erosimme hyvissä väleissä, ja alkushokin jälkeen olen nauttinut yksinolosta ensimmäistä kertaa elämässäni. Miehen on ollut huomattavasti vaikeampi sopeutua, hän on ehdottanut yhteenpaluuta useamman kerran. Minulla ei ole eron jälkeen ollut muita miesjuttuja, joten olemme exän kanssa jatkaneet mm. seksin harrastamista (hyvin harvoin, mutta kuitenkin) ja joskus tosi harvoin hän nukkuukin luonani. Tiesin alusta saakka sen olevan huono asia, mutta täydellinen erillään oleminen tuntui liian vaikealta.
Nyt olen ihastunut toiseen mieheen. Olen suudellut häntä, mutta pidemmälle en ole uskaltanut mennä, sillä se lopettaisi lopullisesti suhteen exääni. Haluan siirtyä eteenpäin, mutta pelkään sen oven sulkemista lopullisesti. Tähän saakka olen voinut ajatella, että voimme vielä palata yhteen, jos siltä tuntuu.
Ehkä eniten pelkään exän reaktiota. Hän on minusta aika riippuvainen, ja hänen olisi jo ujoutensa ja työriippuvuutensa takia vaikea löytää uutta naista. En kestä ajatusta hänestä yksin, niin ettei hän voisi enää tulla luokseni huonoina päivinä. Sen ajatteleminen tuntuu kuvottavana humahduksena vatsanpohjalla, ja masentaa todella paljon. Välitän hänestä niin paljon edelleen.
Tulin siis tänne purkamaan pahaa oloani ja tätä pattitilannetta. Mitä mieltä te olette tästä?
Kommentit (32)
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 23:11"]
Jos et exäsi kanssa halua palata enää yhteen, niin kehotan sinua jatkamaan elämääsi ja lopettamaan exän murehtimisen . Hän on aikuinen ihminen ja osaa varmastikkin jatkaa elämäänsä ilman sinua. Erot satuttavat vaikka kuinka hellävaraisesti sen tekeekin. Joten jos olet ihastunut toiseen mieheen niin sitten kannattaa ottaa ilo irti siitä. Etkä ole milläänlailla tilivelvollinen exällesi.
[/quote]
Tiedän etten ole, mutta tavallaan kuitenkin tunnen olevani. Olemme kasvaneet aikuisiksi yhdessä, joten tunnen valtavaa vastuuta hänen hyvinvoinnistaan. Ei sellainen tunne häviä, vaikka virallisesti erottaisiin. Ongelmahan syntyy siitä, kun rakastimme ja rakastamme toisiamme edelleen, mutta arki ei toiminut ollenkaan enää pitkään aikaan. Jos ex olisi välinpitämätön tai jo löytänyt jonkun uuden, ei minunkaan tarvitsisi murehtia. En vain kestä ajatella häntä yksin, kun olemme olleet niin tärkeitä toisillemme...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs ystäväni oli hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä ja exäsi. Seurustelleet pitkään ja sitten erosivat, vaikka molemmilla oli tunteita toisiaan kohtaan. Kävi juuri näin, että ystäväni meni elämässään eteenpäin (tapaili muita miehiä), mutta ex ei. Yökyläilivät toistensa luona, sekstailivat edelleen ja mies "roikkui" ystävässäni. Ystävä oli ihan sekaisin mitä tuntee ja ketä kohtaan, ja yhtä pahasti oli sekaisin mies. Välillä ystävälläni oli jokin vakkaripano (tai vastaava) ja olivat pidemmän aikaan vähemmän tekemisissä exän kanssa, kunnes sitten välit toiseen mieheen menivät poikki ja ystävä riensi exän kainaloon. Ja taas sama. Jossain vaiheesa ex sitten kyllästyi olemaan se "kakkoskainalo" ja nyt eivät ole enää väleissä...
Kyllä sun pitäis tehä ratkaisu, haluatko vielä yrittää exän kanssa vai et. Jos et, niin ole reilu exää kohtaan äläkä enää anna ymmärtää, että mahdollisuus yhteenpaluusta vielä olisi. On epäreilua herättää toiveita, jos et yhteenpaluuta kuitenkaan halua.
Mieti oikein tarkkaan miksi exä on exä. Miksi erositte ja mitkä ongelmat oikeasti olivat eronne syyt. Seksi silloin tällöin ja tuollainen liian hyvä yhteys ja yhteydenpito ei ole hyväksi teille kummallekkaan. Annat toiselle toivoa. Vaikka olisitkin muuta sanonut.
Et ole vastuussa exästäsi vastuussa. Kenties teidän olisi molempien syytä tehdä tilit ja välit selviksi. Vakavan keskustelun paikka.
Kannattaa ottaa etäisyyttä molempiin. Niin exään, kuin tähän uuteen ihastukseen. Olla ihan rauhassa ja pohtia mitä ja millaista elämää haluat.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 23:26"]
Eräs ystäväni oli hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä ja exäsi. Seurustelleet pitkään ja sitten erosivat, vaikka molemmilla oli tunteita toisiaan kohtaan. Kävi juuri näin, että ystäväni meni elämässään eteenpäin (tapaili muita miehiä), mutta ex ei. Yökyläilivät toistensa luona, sekstailivat edelleen ja mies "roikkui" ystävässäni. Ystävä oli ihan sekaisin mitä tuntee ja ketä kohtaan, ja yhtä pahasti oli sekaisin mies. Välillä ystävälläni oli jokin vakkaripano (tai vastaava) ja olivat pidemmän aikaan vähemmän tekemisissä exän kanssa, kunnes sitten välit toiseen mieheen menivät poikki ja ystävä riensi exän kainaloon. Ja taas sama. Jossain vaiheesa ex sitten kyllästyi olemaan se "kakkoskainalo" ja nyt eivät ole enää väleissä...
Kyllä sun pitäis tehä ratkaisu, haluatko vielä yrittää exän kanssa vai et. Jos et, niin ole reilu exää kohtaan äläkä enää anna ymmärtää, että mahdollisuus yhteenpaluusta vielä olisi. On epäreilua herättää toiveita, jos et yhteenpaluuta kuitenkaan halua.
[/quote]
En halua palata yhteen, ja ex tietää kyllä itsekin että tilanne on hyvin vaikea, kun meillä ei ole enää mitään yhteistä. Nyt kun asiaa miettii niin kaikkein eniten toivoisin, että hän löytäisi jonkun uuden. En halua olla hänen kumppaninsa, mutta pelkään yli kaiken hänen pudottamistaan niistä pilvilinnoista, joissa olemme eron jälkeen yhdessä liidelleet uskotellen, että yhteenpaluu voi tulevaisuudessa olla ehkä mahdollinen. Nyt kun olen kiinnostunut toisesta, tiedostan vielä paremmin kuinka paljon suhteestamme puuttui. Pelko satuttamisesta on vaan niin, niin järjettömän kova... En halua menettää häntä kokonaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi jestas sentään. Sä olet todella itsekäs, etkä mitään muuta. Uskottelet ex:lle antamalla välillä että ehkä se pääseekin joskus takasin ja tämä ex kun on vähän rassukka niin ripustautuu tähän ajatukseen eikä edes katsele muita naisia. Tottakai sä satutat sitä kun kerrot uudesta suhteesta ja lakkaat antamasta mutta se on elämää.. Mieti nyt jos Ex-miehesi heittää elämästään hukkaan monta vuotta haikailemalla sun perään kun sulla ei ole munaa sanoa sille että kiitti mulle riitti, täältä ei tipu eikä heru ja jatketaan elämiämme omilla tahoillamme. Ai että pistää vihaksi.. (pelkään satuttavani .. ja paskat)
Ex-mieheni pelkäsi myös kertoa minulle.. olemme siis kavereita nykyisin. Kertoi minulle tosiaan rehellisesti ja sanoi että kummankin on nyt jatkettava elämää, että surut on surtu ja yhteen emme palaa, vaikka ystäviä olemme hänen puolestaan vaikka elämän loppuun. Se helpotti minunkin jatkoa sellainen selkeä päätös ja ystävällinen asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 23:46"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 23:26"]
Eräs ystäväni oli hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä ja exäsi. Seurustelleet pitkään ja sitten erosivat, vaikka molemmilla oli tunteita toisiaan kohtaan. Kävi juuri näin, että ystäväni meni elämässään eteenpäin (tapaili muita miehiä), mutta ex ei. Yökyläilivät toistensa luona, sekstailivat edelleen ja mies "roikkui" ystävässäni. Ystävä oli ihan sekaisin mitä tuntee ja ketä kohtaan, ja yhtä pahasti oli sekaisin mies. Välillä ystävälläni oli jokin vakkaripano (tai vastaava) ja olivat pidemmän aikaan vähemmän tekemisissä exän kanssa, kunnes sitten välit toiseen mieheen menivät poikki ja ystävä riensi exän kainaloon. Ja taas sama. Jossain vaiheesa ex sitten kyllästyi olemaan se "kakkoskainalo" ja nyt eivät ole enää väleissä...
Kyllä sun pitäis tehä ratkaisu, haluatko vielä yrittää exän kanssa vai et. Jos et, niin ole reilu exää kohtaan äläkä enää anna ymmärtää, että mahdollisuus yhteenpaluusta vielä olisi. On epäreilua herättää toiveita, jos et yhteenpaluuta kuitenkaan halua.
[/quote]
En halua palata yhteen, ja ex tietää kyllä itsekin että tilanne on hyvin vaikea, kun meillä ei ole enää mitään yhteistä. Nyt kun asiaa miettii niin kaikkein eniten toivoisin, että hän löytäisi jonkun uuden. En halua olla hänen kumppaninsa, mutta pelkään yli kaiken hänen pudottamistaan niistä pilvilinnoista, joissa olemme eron jälkeen yhdessä liidelleet uskotellen, että yhteenpaluu voi tulevaisuudessa olla ehkä mahdollinen. Nyt kun olen kiinnostunut toisesta, tiedostan vielä paremmin kuinka paljon suhteestamme puuttui. Pelko satuttamisesta on vaan niin, niin järjettömän kova... En halua menettää häntä kokonaan.
Ap
[/quote]
Se taitaa vaan olla niin, että jos et halua jatkaa elämääsi hänen kanssaan, sun on pakko "menettää hänet kokonaan". Irtiotto on välttämätön jotta voisitte mennä elämissänne eteenpäin. Nyt kun annat eksän roikkua itsessäsi, estät myös hänen mahdollisuutensa seistä omilla jaloillaan ja löytää joku muu.
Et halua satuttaa eksääsi. No hyvä, ainut mahdollisuus taitaa sitten olla teidän yhteenpaluunne. Olette niin tiiviisti kasvaneet yhteen että ilman tuskaa ette pääse toisistanne eroon. Ilman tuskaa ja valtavaa sydänsurua myöskään eksäsi ei voi päästä sinusta eroon niin että pystyisi myöhemmin parisuhteeseen jonkun muun kanssa. Se on raakaa mutta niin se vain on.
Sama koskee sua, jotta pääsisit eroon tästä ihmissuhteesta ja voisit muodostaa sen jonkun muun kanssa, ihan oikea ero on tehtävä. Nythän te olette vasta leikisti eronneet.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 23:46"]
Nyt kun olen kiinnostunut toisesta, tiedostan vielä paremmin kuinka paljon suhteestamme puuttui. Pelko satuttamisesta on vaan niin, niin järjettömän kova... En halua menettää häntä kokonaan.
Ap
[/quote]
Tulet menettämään hänet joka tapauksessa ellette palaa takaisin yhteen.
Ja on sitä paitsi tosi paljon reilumpaa exääsi kohtaan tehdä asiat hänen kanssasn selviksi kerralla eikä antaa hänen elätellä mahdollisuutta yhteenpaluusta.
Epäilen, että pelkäät eniten itsesi satuttamista jos joudut luopumaan hänestä kokonaan, mutta ei ole reilua pitää häntä varalla ja antaa hänen elätellä haaveita yhteenpalaamisesta jos olet kuitenkin jo varma ettei sitä tule ikinä tapahtumaan ja sinulla on tunteita toista kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin vähän epäilen, että sä ap todellisuudessa pidät sitä eksääsi ikään kuin varalla. Itselläsi on turvallisempi olo, kun se eksä on ollut ikään kuin takaovena varalla, ellei muuta löydy.
Työ tai ujous eivät estä eksääsi löytämästä uutta onnea. Sinä estät omalla käytökselläsi. Päästä eksäsi vapaaksi.
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 10:37"]
Voi jestas sentään. Sä olet todella itsekäs, etkä mitään muuta. Uskottelet ex:lle antamalla välillä että ehkä se pääseekin joskus takasin ja tämä ex kun on vähän rassukka niin ripustautuu tähän ajatukseen eikä edes katsele muita naisia. Tottakai sä satutat sitä kun kerrot uudesta suhteesta ja lakkaat antamasta mutta se on elämää.. Mieti nyt jos Ex-miehesi heittää elämästään hukkaan monta vuotta haikailemalla sun perään kun sulla ei ole munaa sanoa sille että kiitti mulle riitti, täältä ei tipu eikä heru ja jatketaan elämiämme omilla tahoillamme. Ai että pistää vihaksi.. (pelkään satuttavani .. ja paskat)
[/quote]
Se on mulle ihan äskettäin tapahtunut "valaistuminen" että emme tule palaamaan yhteen, aiemmin olen elätellyt toiveita itsekin ja saanut lohtua siitä, että välitämme toisistamme edelleen. Nyt kun tiedän, että tilanteen on muututtava, olen todellakin huolissani siitä että miehen sydän särkyy uudelleen, ja jonkinlaista neuvoa toivoin täältä että miten asian kanssa kuuluisi toimia.
En ihan ymmärrä missä kohtaa minä olen tässä itsekäs, kun valitsisin mieluummin itselleni kaiken kärsimyksen ettei exän tarvitsisi sitä tuntea. Ex on eron jälkeen pysynyt elämäni tärkeimpänä ihmisenä, joten kyllä minä ihan aidosti huolehdin hänen tunteistaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi yökkö. Pidät siis eksääsi varalla, jolta saa halutessaan seksiä ja huomiota? Mitäpä jos pistäisit oikeasti poikki sen eksäsi kanssa ja katsoisit peiliin - osaatko SINÄ olla ilman eksääsi vai leikitkö vain toisen tunteilla siihen asti, että joku satuprinssi tulee ja kantaa sut linnaansa?
Ällöttävää. Ei toisia voi noin kohdella. Itseäsi sua pelottaa, että jos vaikka jäätkin kokonaan ilman, kun et jahkailultasi osaa päättää kahden miehen välillä.
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 10:59"]
Voi yökkö. Pidät siis eksääsi varalla, jolta saa halutessaan seksiä ja huomiota? Mitäpä jos pistäisit oikeasti poikki sen eksäsi kanssa ja katsoisit peiliin - osaatko SINÄ olla ilman eksääsi vai leikitkö vain toisen tunteilla siihen asti, että joku satuprinssi tulee ja kantaa sut linnaansa?
Ällöttävää. Ei toisia voi noin kohdella. Itseäsi sua pelottaa, että jos vaikka jäätkin kokonaan ilman, kun et jahkailultasi osaa päättää kahden miehen välillä.
[/quote]
Luitko viestejäni? En ole pitänyt ketään varalla, vaan toivonut että löytäisimme toisemme uudelleen ja voisimme muuttaa takaisin yhteen. Olemme puhuneet asiasta ihan avoimesti, ja molemmilla on ollut sama toivomus ja suunnitelma on ollut se että "katsotaan mitä tulevaisuus tuo". Vasta nyt kun olen tutustunut toiseen mukavaan mieheen, olen tajunnut kuinka paljon ongelmia meillä oikeasti oli. Vuosien varrella kun niihinkin usein tottuu. Uskon muuten myös, että jos tilanne olisi toisinpäin ja mies olisi ihastunut johonkin toiseen, hän varmasti murehtisi asiaa aivan samoin kuin minä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrottakoon myös sinulle, joka pelkäsit ettei exäni pysty ollenkaan katselemaan muita: hänellä itse asiassa on ollut yksi yhden illan juttu eromme jälkeen. Minulla taas ei ole ollut ketään. Joten kyllä hän osaa muitakin katsella... Sen jälkeen tosin totesi taas, että toivoo enemmän että meillä alkaisi taas synkata.
Ap
Ensimmäinen sana: läheisriippuvuus. Toinen sana: marttyyrius. Kolmanneksi, neuvoja: kasva aikuiseksi ja opettele olemaan terveellä tavalla itsekäs. Ja päästä se ex-mieskin irti tuosta sairaasta riippuvuudestasi häneen. Jatka elämää ja anna toisenkin jatkaa.
Joo kyllä varmaan aidosti välität hänestä ja hänen tunteistaa, uskon sen, mutta nyt kun olet tajunnut että yhteenpaluuta ei tule tapahtumaan, sun on päästettävä hänestä irti. Kerrottava rehellisesti että olet ymmärtänyt ettei teillä ole eikä tule yhteistä tulevaisuutta joten tapaamiset täytyy lopettaa. Et saa olla niin pelkuri että vältellessäsi hänen satuttamistaan tulet satuttamaan häntä enemmän. Ja jos olet rehellinen itsellesi niin toki pelkäät myös satuttavasi itseäsi, olisi niin paljon mukavampaa ja turvallisempaa pitää nykyinen tilanne. Se vaan ei ole oikein, ketään kohtaan.
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 11:06"]Ensimmäinen sana: läheisriippuvuus. Toinen sana: marttyyrius. Kolmanneksi, neuvoja: kasva aikuiseksi ja opettele olemaan terveellä tavalla itsekäs. Ja päästä se ex-mieskin irti tuosta sairaasta riippuvuudestasi häneen. Jatka elämää ja anna toisenkin jatkaa.[/quote]
No voi kiitos tästä, olen siis sairaalloisen riippuvainen exästä ja hänet pitäisi nyt minun riippuvuudeltani pelastaa. Kertauksen vuoksi: me olemme olleet yhdessä koko aikuisikämme. Olemme kokeneet yhdessä aivan kaiken: koulut, valmistumiset, armeijan, minun vaihto-oppilasaikani, useita rankkoja elämänkokemuksia... Joten kyllä, "yllättäen" olemme molemmat olleet eron jälkeen vähän hukassa. Mutta onko se sairasta riippuvuutta että olemme yhdessä toivoneet, että voi kun voisimme palata joskus yhteen? Minä en myöskään yksin roiku mies-parassa, vaan ihan yhteistuumin olemme tavanneet ja pitäneet yhteyttä. Nyt sen pitää tulla päätökseen, ja joudumme ensimmäistä kertaa ihan oikeasti elämään ilman toisiamme. Ja minä en saisi pelätä tuota tilannetta?
Ap
Seli seli...ei ole reilua roikottaa toista löysässä hirressä!
Ihminen ei ole niin epäitsekäs ettetkö saisi itsekin jotain tuosta "riippuvuussuhteesta" eli ole rehellinen itsellesi.
Ja sitten olet rehellinen sille exälle ja kerrot tuosta "valaistumisestasi" asiallisesti ilman turhaa draamaa.
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 10:56"]
En ihan ymmärrä missä kohtaa minä olen tässä itsekäs, kun valitsisin mieluummin itselleni kaiken kärsimyksen ettei exän tarvitsisi sitä tuntea. Ex on eron jälkeen pysynyt elämäni tärkeimpänä ihmisenä, joten kyllä minä ihan aidosti huolehdin hänen tunteistaan.
[/quote]
Välttelet sitä että sun tarvitsisi olla "pahis" joka laittaa lopullisen niitin arkkuun. Ajattelet varmaan että exää satuttaa vähemmän kun et laita välejä poikki, mutta se ero on kuin laastarin nopealla repäisyllä ja hitaalla nitkutuksella. Ero sattuu joka tapauksessa ja exääsi enemmän kuin sinuun, koska sulla on jo uusi kuvio katsottuna. Tätä kipua et voi poistaa. Voit lykätä sitä, mutta kun exäsi tajuaa että olet pitänyt häntä varalla samalla kun odotat että sinä olet valmis uuteen suhteeseen johon voit vain hypätä, hän katkeroituu enemmän, kuin jos olisit reilusti pistänyt välit poikki.
Toipukaa kumpikin erosta tahollanne. Jos sen jälkeen tuntuu että haluatte olla ystäviä, niin sitten voitte lähentyä uudestaan, mutta jos haluat pitää exää emotionaalisesti varalla samalla kun rakennat uutta elämää, teihin molempiin sattuu. Ja joo, olet itsekäs. Et halua menettää exää, mutta haluat uuden suhteen. Satutat exääsi tällä menolla enemmän, mutta koska haluat välttää sitä että sulle tulee paha mieli kun tuotat exällesi pettymyksen, et ole valmis kantamaan vastuutasi.
Been there, done that. Ei mennyt hyvin. Exälläkin alkoi (tietääkseni) mennä paremmin kun ilmoitin, ettei voi enää roikkua minussa. Olihan se rankkaa joo ja sattui muhun, mutta enemmän sattui siihen. Vuoden roikkui mussa vaikka mulla oli uusi mies, yritin ylläpitää ystävyyttä (siis täysin ilman seksiä tms) ja kävi ilmi että hän halusi enemmän. Valitti mulle kun (muut) naiset ovat niin paskoja, ja olinhan vähän paska minäkin, mutta kuitenkin olisi halunnut mut takas. Suojelin itseäni omalta pahalta mieleltä ajattelemalla että minä autan exää ja kyllä se siitä. Vitut. Muutamaa kuukautta sen jälkeen kun katkaisin välit sillä oli uusi nainen, mihin se ei yli vuoteen pystynyt kun oltiin yhteyksissä. Toivottavasti on onnellinen, ihan vilpittömästi toivon niin. Uskon, että oli hyvä päätös katkaista välit, repii laastarin irti ja sitten sattuu hetken ja sit voi rakentaa uutta.
Muutaman vuoden päästä voidaan ehkä miettiä, onko halua tai tarvetta ystävyydelle.
Jos et exäsi kanssa halua palata enää yhteen, niin kehotan sinua jatkamaan elämääsi ja lopettamaan exän murehtimisen . Hän on aikuinen ihminen ja osaa varmastikkin jatkaa elämäänsä ilman sinua. Erot satuttavat vaikka kuinka hellävaraisesti sen tekeekin. Joten jos olet ihastunut toiseen mieheen niin sitten kannattaa ottaa ilo irti siitä. Etkä ole milläänlailla tilivelvollinen exällesi.