Miksi aikuiselle ei saisi (omat) lahjat olla tärkeitä?

Täällä aina ollaan suuna päänä haukkumassa ja ihmettelemässä jos joku kertoo pahoittaneensa mielensä siitä että ei saanut lahjoja tai sanoo että haluaa lahjoja jouluna. Tai sitten vaikka tuo ketju jossa ihmetellään fb:ssa lahjojaan luetellutta.

Eikö ihmiset kuitenkin ole erilaisia ja erilaiset asiat ovat heille tärkeitä? Monelle parisuhteessa olevalle lahjojen antaminen on perinne tai tietynlainen rituaali joka aivan varmasti on tärkeä ko. ihmisille. Ihan kuin vaikka eräskin 80-mies joka joka päivä keitti vaimolleen aamukahvit. Ei kahvien keittäminen toiselle sinänsä ole tärkeää ja moni varmaan sanoisi ettei vaimon pidä pahoittaa mieltään jos mies ei joku aamu jaksakaan niitä kahveja keittää. Mutta siitä on kuitenkin tullut heille tapa ja rituaali ja kyllä sen katkaiseminen yhtäkkiä saisi tunteita herättää. Ihan kuin se että on ollut tapana antaa lahja jouluna ja sitten yhtäkkiä ei saakaan. Ei siinä ole monellakaan varmasti kyse siitä tavarasta sinänsä, vaan siitä ajatuksesta että toinen on lahjan saajaa ajatellut ja myös siinä että toteuttaa jotain pysyvää, turvallista ja tärkeää.

Ja kyllä, minulle lahjat jouluna ovat tunnetasolla hyvin tärkeitä ja olisin kyllä pahoilla mielin jos jäisin aivan kokonaan ilman. Mitenkään se ei vähennä joulun muuta iloa joka tulee sitten kaikesta muusta jouluun liittyvästä, mutta lahja-asiassa pahoittaisin mieleni.