Kotipsykologit hoi
Miten ihmeessä voisin päästä tunteesta, että en ole pidetty henkilö. Ja että ystävät ja tuttavat mieluummin olisivat ilman seuraani? Tajusin yhtenä päivänä ex-työpaikallani käydessä, että muahan ahdistaa tämä tapaaminen, koska en ole varmaankaan ole millään tavalla mielenkiintoinen ja käynnillään aitoa iloa herättävä henkilö. Tajusin myös, että tää kaava on toistunut jo teini-iästä saakka.
Käytännössä hymyilen aina ja olen samaa sieltä, sopeudun luopuen tarvittaesssa aivan liikaa itsestäni ja mielipiteistäni.
Onko muilla tällaista ja kuin olette päässet kierteestä pois?
Kommentit (4)
Ei ole. Olen tulkitsevinani eleistä sellaisen viestin. Mä tiedän, että ihan tyhmää. Loppujen lopuksi tuo johtaan yleensä siihen, että pakenen tilanteita ja olen onnellinen ryhmässä tapahtuvasta sosiaalisuudesta, jolloin tylsyyteni ei ole siin suuri uhka muille.
Itseään toteuttava ennustus. Kuka haluaa sellaisen seuraa joka ajattelee koko ajan, ettei hänen seurastaan pidetä?
Tuossa on varmasti perää, että ajatukset toteuttava itseään. Mutta millä saisin toiselaisen ajatuksen pääkoppaani? Tuo tulee automaattisesti?
toihan nyt on vain sun päässä muodostama ajatus. Onko joku sanonut sulle ettei pidä sun seurasta tai ei viihdy siinä?