Lue keskustelun säännöt.
Ennen mies oli perheen pää – nyt vaimon sylkykuppi
08.01.2014 |
Mitä tapahtuu niille naisille, jotka rakastuivat miehiinsä kenties vuosikymmeniä sitten?
Miten ja missä vaiheessa he kokevat oikeudekseen tai muuten vain päättävät ruveta kohtelemaan rakkauden kohdettaan, omaa miestään, kuin pikkulasta? Törkeää naputusta, sättimistä ja torumista täysin mitättömistä asioista.
Pahinta on alentava äänensävy ja yleinen turha nolaaminen. Nyt joulun aikana kauppakeskukset ovat täynnä naikkosia, jotka raahaavat miehiään ympäri ostoskeskuksia säksättäen heille koko ajan tuskastuneeseen äänensävyyn. Ja sitten mies hiljaa raahaa kasseja apaattisena perässä ja yrittää epätoivoisesti pitää matalaa profiilia. Mies on hiljaa, uupunut ja ilmeisen tottunut tähän kuvioon.
Eikö mies joskus ollut perheen pää? Se joka sanoi sen viimeisen sanan. Se jota ei tossun alle litistetty. Hän saattoi kantaa kuusen sisään ja ehkä olla joulupukkinakin. Joulupöydässä istui arvokkaana pöydän päässä. Arvokkuuden takana oli ansaittu arvostus siitä, että tämä mies piti huolta perheestään, naisista ja lapsista. Lämpö ja leikkimielisyys kuitenkin silmäkulmassa.
Ihminen, joka tuntee, että häntä arvostetaan ihmisenä, tasavertaisena yksilönä muiden joukossa, uskaltaa myös näyttää herkkyytensä.
Perheyhteisöt ovat nykyään erilaisia myös rakenteeltaan. Uusioperheet ja monikulttuurisuus ovat tulleet jäädäkseen, mikä on hyvä asia ja rikkaus. Nämä muutokset eivät mielestäni kuitenkaan tarkoita sitä, että ketään tarvitsisi ajaa maan rakoon. Vahva ihminen ei ole se, joka kantaa niskassaan toisten stressin ja toimii sylkykuppina. Tai se, joka jatkuvasti joutuu taistelemaan oman arvonsa puolesta.
Negatiivisuus kylvää ympärilleen ainoastaan ei toivottuja asioita. Kaiken keskellä nämäkin miehiään jatkuvasti sättivät rouvat haluavat ehkä vain rauhaa ja iloa, etenkin jouluna. Pienillä sanoilla, pienillä teoilla on suuri merkitys, hyvässä ja pahassa. Muistan aina, kun mummi auttoi ukin päälle takin ja pyysi hakemaan sitten kauniin kuusen antaen salaa pienen suukon ukin niskavilloihin.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä naisena koen olevani ennenkaikkea IHMINEN, enkä todellakaan laita toista ihmistä yläpuolelleni sen takia, että killuu pallit haarovälissä.
Tämä on MINUN elämäni, mitä sinä siihen puutut tai yrität yleistää? Mitäpä jos eläisit omaa elämääsi ja lakkaisit puuttumasta muiden elämiin. Jos joku mies tulisi mulle sönköttämään IRL samaa kuin sinä nyt niin näyttäisin junttia ja nauraisin päälle.
Minun mieheni ei ole mikään sylkykuppi, mutta jos olisin päätynyt yhteen kaltaisesi tyypin kanssa, tilanne epäilemättä olisi toinen.
Tekstistäsi saa mielikuvan heikosta, pienisieluisesta miehestä, joka ei kykene rakkauteen.
Eli sitä saa, mitä tilaa?
Kuulostaa ihan Sauli Niinistön ihanneyhteiskunnalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 13:59"]
Miten ja missä vaiheessa he kokevat oikeudekseen tai muuten vain päättävät ruveta kohtelemaan rakkauden kohdettaan, omaa miestään, kuin pikkulasta? Törkeää naputusta, sättimistä ja torumista täysin mitättömistä asioista.
Pahinta on alentava äänensävy ja yleinen turha nolaaminen.
[/quote]
Paitsi että lapsiahan nämä nalkuttajat eivät toru tai komenna.
Mieshän on itse moannut jos sitä ei haluta pitää minään jumalana enää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin no, vuosikymmeniä sitten nainen oli sen perheen pään eli miehen sylkykuppi. Kotia pidettiin pystyssä, pöydässä oli ruoka odottamassa kun miehet tulivat töistä kotiin, joskus vedettiin saappaatkin ukon jalasta. Ja ihan kuten toinen kirjoittaja sanoi: linkki mukaan jos noin kopio tekstiä jostain.
Miksi yhtään kenenkään pitäisi olla perheen pää, muita ylempi?
Metrosta otit tämän kirjoituksen, laitahan linkki mukaan.
Mies lienee sylkykuppi, koska nykynainen on huomannut että hänen pitää tehdä kaikki yksin, käydä töissä ja hoitaa lapset jne. ja äijä vaan makaa sohvalla. Iso osa tiettyjen sukupolvien miehistä on kaljaan meneviä vätyksiä, se nyt vaan on fakta. Ja esim. näiden miesten naiset katkeroituvat, eivät jaksa huolehtia itsestään kuin vasta eron jälkeen ja sitten eivät enää kaipaakaan uutta ukkoa sohvalleen röhnöttämään.