Milloin lopetit "sitten kun"-elämisen ja aloit oikeasti elämään?

Teininä: hitto mä vihaan teitä! Sitkun mä oon aikuinen niin teen just mitä haluun!

18v: Ääh sitkun mä käyn töissä niin ostan just sen mitä haluun.

Opiskelijana: Sitkun nää opiskelut loppuu niin mä kyllä teen oikeesti mitä haluun. Reissaan ja kaikkea..

Aikuisena: Sitkun nää lapset on vähän vanhempii niin otan kyllä aikaa itelleni ja laitan itteni kuntoon./Sitkun nää lapset muuttaa pois niin laitan tään asunnon just niinku haluun. / Sitkun ei tarvii ton urpon kanssa elää vaan lasten takia niin otan jonkun ihanan miehen, joka arvostaa just mua.. / Sitkun pääsen eläkkeelle teen vaan sitä mitä haluan. / Sitkun noi lapsenlapset lähtee tuosta pyörimästä sitten mä vaan lepään. / Sitkun mä oon eläkkeellä sitten on aikaa kaikkeen. Sit mä vaan olen..

Elätkö siis hetkessä vai sitkunmä-elämää? Odotatko viikonloppua/lomaa/kesää vai nautitko myös arjesta?