Avoliittoon maksuhäiriöisen kanssa?
Suunnittelemme miesystäväni kanssa yhteen muuttoa. Tilannetta mutkistavat kuitenkin raha-asiat. Itse olemme kyllä niistä samoilla linjoilla, mutta entä muu maailma?
Miehellä on siis maksuhäiriö, ja kymmeniä tuhansia velkaa ulosotossa. Hän haluaisi hakeutua velkajärjestelyyn. Tällä hetkellä se ei onnistu, koska hän on virallisesti asunnoton, ja velkajärjestely vaatii vakaata elämäntilannetta, Todellisuudessa mies on asunut edellisen asuntonsa menetettyään kotonaan maalla, ja nyt saatuaan työtä paikkakunnaltani hän on käytännössä jo asunut minun luonani. Itse olen mieheen verrattuna hyvätuloinen ja asun omistusasunnossa, josta toki velkaa. Asunto on tarpeeksi iso meille molemmille. Yhdessä asuminen on toiminut hyvin ja haluaisimme virallistaa tilanteen. Mies myös haluaisi ehdottomasti alkaa osallistua asumiskuluihin, ja minustakin se olisi reilua. Emme ole tunteneet kovinkaan pitkää aikaa, ja vaikka haluankin auttaa niin tuntuisi vähän hassulta käytännössä elättää häntä. En myöskään usko, että se olisi pidemmän päälle hyväksi miehen itsetunnolle ja meidän suhteellemme. Olimme ajatelleet, että mies voisi maksaa jonkin verran enemän kuin puolet vastikkeesta, sähköstä, vedestä yms, mutta kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin puolet tällaisen asunnon markkinavuokrasta. Tämäkin ottaa miehelle jo vähän koville, koska yksinasumiseen verratuna säästö on hänelle valtava, mutta itse näen asian niin, että me molemmat hyödymme yhdessä asumisesta taloudellisesti ja se on ihan ok.
Mutta miten velkajärjestely mahtaa suhtautua tällaisiin asumiskuluihin? Saako niitä mitenkään laskettua välttämättömiksi juokseviksi kuluiksi niin, että miehelle käteen jäävä osuus ei pienene olemattomaksi? Pitäisikö tällöin tehdä virallinen vuokrasopimus ja maksaa siitä verot? Olin ajatellut, että asian voisi hoitaa ilman verottajan asiaan sotkeutumista esim niin, että mies vaikkapa hoitaisi ruokakulut kokonaan.
Entä vaikuttavatko minun tuloni ja säästöni siihen, minkälaisen maksusuunnitelman mies voi saada? Muuten olisi varmaan järkevää hakea se velkajärjestely ennen virallista muuttoa yhteen, mutta kun asunnottomana siihen ei pääse, eikä mies toisaalta luottotiedottomana ja lapsettomana tunnu saavan edes kaupungilta kämppää kovin nopeasti (jonossa ollut jo kuukausia eikä mitään ole kuulunut).
Kommentit (12)
Nyt puhut kahdesta eri asiasta. Siitä, miten kulut avoliitossa jaetaan ja siitä, miten miehen tulisi maksaa rästinsä.
On tietty kaikkien etu, mitä nopeammin nuo ulosotot saadaan hoidettua, mutta älä kuitenkaan lähde omalla kustannuksellasi niitä suorittamaan! Pakko teidän on tuosta keskenänne puhua.
Ihan perusteista: ensin lähdette ruutupaperin kanssa laskemaan, mitä asuminen maksaa. Vuokra, vastike, vesi, sähkö, vakuutukset, ruoka, vessapaperi, lehtitilaukset.
Sitten laskette yhteen bruttotulot, mistä saatte %-osuudet tuohon miten osallistettu kuluihin. Vaikka yhteisen tilin kautta. Ja lopusta kumpikin maksaa omat menonsa, mies myös ulosoton.
Jos sitä velkaa ei ole hetkessä kerrytetty, niin ei sitä hetkessä maksetakaan. Pitää maata miten petaa jne.
Jos on maksuhäiriöhistoria, niin olisin oikeasti tarkkana noiden raha-asioiden ja vastuun jakamisen kanssa. Tekisin paperit joiden kanssa sovitaan että ne tarkistetaan kerran vuodessa. Ihan molempien reiluuden vuoksi.
En mä viitsi tuomita ihmisiä vaan sen takia, että ovat menneisyydessään tehneet virheitä. Itse olen ollut monella tavalla onnekas, tai voisin olla ihan yhtä huonossa tilanteessa. Miehellä on rankka tausta ja on tehnyt virheitä, mutta tekee nyt kovasti töitä eikä missään nimessä halua elää mun siivellä. Ei mulla tässä ole taloudellista riskiä, koska lähes samat kulut joutuisin maksamaan sinkkunakin, ja silloin niitä ei jakaisi kukaan. En kylläkään aio mennä naimisiin enkä sekoittaa meidän raha-asioita toisiinsa yhteisillä omistuksilla tai velvotteilla tms ennen kuin mies on saanut asiansa kuntoon ja maksanut velkansa. T. ap :)
Kiitos #3 asiallisesta vastauksesta! Pitää miettiä tuota kulujen listausta. En ole itse tottunut siihen, että raha-asioista pitää hirveästi nipottaa vaan menen mielelläni aika suurpiirteisesti, mutta tässä tilanteessa on varmaan pakko. En missään tapauksessa halua, että tulee mitään ikäviä yllätyksiä. En esim. ehkä uskaltaisi luottaa siihen, että mies maksaisi vastikkeet tai sähkön, vaan haluaisin itse hoitaa laskut ja mies sitten maksaisi osansa mulle. Uskon kyllä mieheen ja hänen nykyiseen motivaatioon, mutta kun tuohon tilanteeseen on asiat päästänyt niin valitettavasti ei ehkä taloustaidot ole ihan kohdallaan. Mies on myös aika hölläkätinen rahan kanssa, sit kun saa rahaa niin saattaa esim. mulle antaa avokätisiä lahjoja. Itse olen paljon tarkempi, en halua elää kädestä suuhun. Ilman velkojakin tuossa on aika paljon yhteensovitettavaa. Mutta siis puhun näistä asioista yhdessä lähinnä siksi, että käsittääkseni avoliitto ja mun omistusasunnossa asuminen saattaa vaikuttaa miehen velkajärjestelyyn. T. ap
No mutta miksi teidän pitäisi muuttaa nyt yhteen jos siitä tulee vaan ongelmia?
Mieshän voi punkata sun luona ihan niin paljon kun haluatte olipa hänen kirjansa missä tahaansa.
Eikö olisi viisainta odottaa muuttoa siihen asti että velat olisi hoidettu.
Mies kun ei saa mitään nyt nimiinsä niin kaikki pitää ottaa sinun nimiisi ja kohta olet sinäkin rahavaikeuksissa
Voi yök! Etkö ap tosiaan löydä vähän tasaisempaa miestä itsellesi tai jopa viihdy ihan yksin. Miksi pitää olla parisuhteessa ja asua yhdessä miehen kanssa jolla on "värikäs menneisyys"?
Vitun ahneet huorat. Vain miehen massilla on merkitystä, sellaisia tyypilliset naiset ovat. Ap on piristävä poikkeus, onnea teille oikein rutkasti!
Mitä menneisyydellä on väliä, jos se ei suoraan vaikuta mun elämään? Jos alkaa vaikuttaa, niin harkitaan sitten uudelleen. Muuten mies on kaikin puolin mulle täydellinen, ja sellaista olen etsinyt kauan. Tähdennän nyt vielä, ettei yhteenmuutosta olisi mulle mitään taloudellista haittaa vaan päinvastoin. Asuisin tässä samassa kämpässä ja maksaisin siitä joka tapauksessa, kaikki mitä mies osallistuu kuluihin on mulle siinä mielessä kotiinpäin. Siksi en ymmärrä näitä "kohta olet itsekin veloissa" -kommentteja. Miten ihmeessä niin voisi käydä? Kämppä on mun nimissä kuten on ollut ennen miehen tapaamistakin, muuta yhteistä omaisuutta ei ole eikä tule tällä asetelmalla.
Yhteenmuuttaminen virallisesti tuntuu järkevältä siksi, että niin kauan kun mies on asunnoton niin hän ei voi päästä velkajärjestelyyn ja tästä tilanteesta ei päästä eteenpäin, koska velat eivät niiden nykyisillä koroilla ja miehen tuloilla lyhene nopeasti. Velkajärjestelyissä saisi alhaisemman koron. Toisaalta jos mies "muuttaisi" johonkin sikahintaiseen pl-seudun vuokraläävään (mutta asuisi silti täällä) niin kaikki ne rahat menisivät ihan kankkulan kaivoon sen sijaan, että mä saisin niistä osan ja lopuilla voisi lyhennellä niitä velkojaan. Miehen velkoja en aio lähteä maksamaan enkä myöskään häntä elättämään, mutta toki mun kannattaa omalta osaltani myötävaikuttaa siihen, että ne velat tulee mahdollisimman nopeasti maksettua, jos siitä ei ole mulle itselleni mitään haittaa? t. ap
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 13:48"]
Vitun ahneet huorat. Vain miehen massilla on merkitystä, sellaisia tyypilliset naiset ovat. Ap on piristävä poikkeus, onnea teille oikein rutkasti!
[/quote]
Ja puolen vuoden päästä on ap täällä itkemässä kun luottotiedot on mennyt ja asunnostakin on puolet miehen...
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 13:50"]
Ja puolen vuoden päästä on ap täällä itkemässä kun luottotiedot on mennyt ja asunnostakin on puolet miehen...
[/quote]
Kerro nyt ihmeessä, miten näin pääsee käymään ihan yllättäen? Edelleenkään ei ole tarkoitus ottaa mitään miehen velkoja kontolleni tai kustantaa hänen elämistään. Asunto ja asuntolaina on 100% omissa nimissäni, kuten on ollut jo viimeiset 6 vuotta. Pahin riski tässä on, että mies ei pystyisi maksamaan osaansa juoksevista asumiskuluista, mutta tämä ei ole ongelma, koska sinkkuna joutuisin maksamaan 95% samat kulut joka tapauksessa. T. ap
Olen ollut yli 10 vuotta naimisissa maksuhäiriöisen kanssa ilman ongelmia. Hänellä oli entisen elämänsä peruja tuo häiriö jo silloin, kun tapasimme, syynä epäonnistunut yritystoiminta, jossa hän joutui myös rikoksen uhriksi. Mies on tasapainoinen, liian hyväuskoinen vain. Ja aika hölläkätinen hänkin, auttaa mielellään muita. Velkajärjestelyyn mies ei ole edes hakenut, koska ei usko pääsevänsä siihen. Hänellä on ulosottoviraston kanssa sopimus ja hän maksaa kuukausittaisen summan tunnollisesti.
Mies muutti alun perin luokseni, koska sosiaaliviranomaiset uskoivat hänen exäänsä, jonka mielestä lapsia ei voinut päästää tapaamaan asunnotonta miestä. Asunnottomaksi hän oli jäänyt vaimon otettua yksipuolisen avioeron. Mies asui käytännössä vanhempiensa luona. Kun minä tarjosin hänelle asunnon, suhteet lapsiin pääsivät vähitellen vakiintumaan.
Minä omistan kotimme, ja mies osallistuu sen kuluihin maksamalla koko perheen kaikki ruoat. Minulla ei ole ollenkaan ruokakuluja. Olen myös ottanut huolehtiakseni tärkeimmistä raha-asioista ja kontrolloin jonkin verran miehen rahankäyttöä yhteisen sopimuksen nojalla, koska häneltä ei suunnitelmallinen rahankäyttö yksinkertaisesti onnistu. Meillä on myös avioehto.
Miehessäni on suuri määrä hyviä ominaisuuksia, jotka kovaavat täysin sen, ettei hänellä pysy raha käsissä.
Kiva kuulla oikeita, pitkäaikaisia kokemuksia asiasta! Ilmeisesti miehelläsi on ollut aika paljon noita velkoja, jos vielä 10 vuoden jälkeenkin niitä on jäljellä. Hienoa, että hän on avullasi päässyt jaloilleen. Itsekin uskon, että tämä voi mennä ihan hyvin, kun vaan pidän tarkasti huolen siitä, että omat raha-asiat pysyvät kunnossa ja erossa miehen vanhoista sotkuista. Muuten miehessä ei nykyisellään ole yhtään mitään vikaa, hän on älykäs, ahkera, hellä ja huomaavainen ja yhdessä asuminen on ollut aivan upeaa, mieltymykset ja kiinnostuksen kohteet sopivat loistavasti yhteen. Tuntuisi vähän hullulta heittää sellaista menemään pelkän rahan takia, kun pystyn mainiosti itsekin elättämään itseni.
hankkiudu äijästä eroon mahdolllisimman nopeasti, tämä on ainoa järkevä neuvo, älä edes haaveile mistään liitoista!