Kerro pelkopolikäynneistäsi!

up

Kävin ekan kerran oisko viikolla 14? Neuvolassa kävin ekaa kertaa rv8 ja sanoin että aborttiin jos en saa sektiota. Siksi varmaan pääsin suht aikaisin pelkopolille. Kävin siellä ehkä 4-5 kertaa (matkaa yli 130km/suunta, muuten olisi ollut enemmän), käytännössä kaikki kerrat vaan itkin koko sen ajan. En voinut sanoa mitään järkevää. Muistan kun kätilö selitti tarkkaan ja hyvin kivunlievityksestä yms ja minä vaan itkin ja itkin ja itkin.. Siinä kohdalla kun alkoi puhua kaurapussin olevan hyvä lievitys kipuun aloin parkua tosissaan :D

Viimeiseen asti yritettiin suostutella alatiesynnytykseen, vaikka kerroin mm. kummankin puolten sukujen synnytysongelmista (paljon äitien ja lasten kuolemia ja vammautumisia mm. ahtaan lantion takia). Lantio-ongelmaa ei otettu tosissaan koska minulla on ulospäin leveä lantio. Rv37 tehtiin synnytystapa-arvio jossa todettiin että yli 2,5kiloinen ei tule lantiosta millään ilveellä. Silti lääkäri yritti painostaa "jää tänne nyt synnyttämään, nyt Se ehkä vielä sopii"..en suostunut ja sain sektion. Siinäkin tuli komplikaatioita mutta silti olen tyytyväinen. Aiemmin mainittu läkäri tuli pari pv sektiosta pahoittelemaan, sanoi että kumpikin oltaisiin kuoltu jos alakautta olisi yritetty, lapsi niin pahasti jumissa lantioni sisällä. No nyt menee jo offtopiciksi :)

Valmistauduin huolella. Ekan synnytin alateitse. Se oli 39+5 kohtuun kuollut 3,5kg vauva. Siitä synnytyksestä jäi trauma vaikka se menikin oppikirjan mukaan. Suurin syy oli yli tunnin ponnistusvaihe, johon ei annettu mitään kivunlievitystä. Pelkäsin myös, että vauva kuolisi synnytyksessä. Toinen lapsi syntyi sektiolla perätilan vuoksi.

Minulla oli siis kokemusta molemmista tavoista. Lääkäri  kuitenkin lässytti kuin ensikertalaiselle, joka ei tiedä mistään mitään. Minulla on 16-sivuinen perusteluasiakirja, jossa perustelin miksi minun pitäisi saada sektio. Lääkärillä oli vain 3 sivullista listattuna "faktoja" alatiesynnytyksen ja sektion hyödyistä ja haitoista.

Lääkäri lauloi seireenin laulua. Juu, kivunlievitystä tulisi joka lähtöön, eikä Naistenklinikalla kuole lapsia synnytykseen. Katsoi papereistani ekaa synnytystä ja kertoi, mitä olisi voitu antaa kivunlievitykseen. No miksei sitten annettu? Kuvitteliko minun menevän toisen kerran samaan retkuun? Sain miettiä kotona muutaman viikon ja sitten ilmoitin, etten suostu vapaaehtoisesti alatiehen. Jos pakottavat minut ja synnytyksessä tapahtuu jotain vauvalle, niin tiedän mihin syyttävän sormeni osoitan. Sain sektion.

Kolams sektio oli itsestäänselvyys. Mielestäni sektiot ovat olleet sata kertaa parempia kokemuksia kuin alatie. Se on kuitenkin väärä vastaus silloin kun lääkäri kysyy asiaa. Aina kuuluu vastata "alatie on parempi". Niin heille on lääkiksessä opetettu.

Kiitos kommenteista, kirjoittakaa toki lisää kokemuksia, jos löytyy!

Ap

Sanoin heti neuvolassa, että lähete pelkopolille, ja menin sinne joskus aika alkuvaiheessa, kätilöä tapaamaan. Sanoin, että sektio, muusta en ole valmis puhumaan. Tosin todettiin, että jos lapsi pyrkii syntymään ennen varattua sektioaikaa, niin yrittäisin alateitse (koska itseäni pelotti enemmän sitten suunnittelematon sektio kuin synnytys). Varasi ajan lääkärille, jonka tapasin aika myöhäsillä viikoilla. Sanoin edelleen, että sektio, kiitos, ja aika buukattiin viikolle 39+2. Täydellinen lapsi tuli, parissa päivässä ulos sairaalasta. Simple. 

Minä kävin keskustelemassa ensin kätilön kanssa, ihan hyvin suhtautui mutta kannusti yrittämään alatiesynnytystä, puhui paljon kivunlievityksestä jne. Takana minulla yksi imukuppiin päätynyt synnytys josta pelko ja kammo jäi sekä sen jälkeen suunniteltu sektio ajalta jolloin sen sai erikoismaksuluokassa. Eml poistui ja ainoa keino oli yrittää saada apua pelkopolilta. Kävin myös pelkosynnyttäjien rentoutusryhmässä jossa mielestäni selvästi painostettiin alatiesynnytykseen ja minua alkoivat ne tapaamiset ahdistaa. Kätilön kanssa jutellessa ja tuolla ryhmässäkin tuntui että selviän kyllä synnytyksestä kun kaikki muutkin selviävät jne. mutta kotona yksin ollessa pelkoajatukset voimistuivat. Yhdellä keskustelukerralla en sitten pystynyt muuta kuin itkemään, silloin oli vuorossa sympaattinen kätilö joka otti pelkoni todesta, pääsin tapaamaan lääkäriä ja sain samalla kerralla sektioajan. Olin syvästi helpottunut ja vieläkin itkettää kun muistan kuinka helpottunut olin, pelko tulevasta synnytyksestä varjosti koko raskausaikaa.

Minä varasin itse aikaisemman ajan pelkopolilta kun pelotti niin, sen saa kyllä. Ja vielä ekasta imukuppisynnytyksestä, imukupin laittamisesta eikä oikein mistään muustakaan ole selvää mielikuvaa, olin silloin jo niin uuvuksissa että oli ihan sama mitä minulle olisi tehty. Synnytys kesti kauan eikä vauva olisi mitenkään tullut ulos ilman imukuppia, kertoi synnytyksessä avustanut lääkäri myöhemmin. 

Mutta ihan hyvä kokemus pelkopolista. Rentoutusryhmän pelkuritovereistani muuten toinen pelkäsi alatiesynnytystä ja toinen edessään olevaa sektiota. Eli murheensa kullakin, itselläni vain hyvää kokemusta sektioista, osin toki siitäkin syystä että ovat olleet suunniteltuja.

Toista lasta odottaessani vaadin sektiota ja jouduin pakolliselle polikäynnille. Ensin hoitaja yritti taivutella että "mitäs jos kuitenkin yrittäisimme alakautta?" Sitkeästi kieltäydyin edelliseen synnytykseen vedoten jolloin hän sitten armollisesti avasi kansioni ja totesi: "No joo... Eiköhän se sektio järjesty". Se oli siis lopulta helppo juttu kun tutustui papereihini ja edellisen synnytyksen kulkuun. Siinä näkyi mm. 2h45min ponnistus ilman puudutuksia, epäonnistuneita imukuppiyrityksiä, lopulta poika syntyi velttona ja valkoisena, elvytystä, pari milliä vaille ryppikseen repeämistä, ym. muuta sellaista...

Kolmatta lasta odottaessani sektiopäätös oli ihan läpihuutojuttu, oli vain yksi kysymys ja keskustelu oli ohi: "Oliko sektio helpompi?" Vastasin että oli ja päätös kirjattiin.

Minulta tuli ensimmäisellä käynnillä itku... en ollut vielä edes raskaana. Takana oli kaksi vaikeaa imukuppisynnytystä, vauvakuume oli kova mutta en uskaltanut yrittää raskautua kun pelko oli niin valtava. Lääkärin kanssa keskusteltiin pitkään, sen jälkeen vielä kätilön kanssa. Kun aloin itkeä, niin lääkäri sanoi, että jos pelko on vielä raskaana ollessa noin voimakas, voidaan harkita sektiota, mutta että se vaatii pelkopolikäyntejä myös raskauden aikana.

Sitten kun tulin raskaaksi, jouduin tosiaan käymään monta kertaa pelkopolilla. Ekalla kerralla lääkäri kysyi ensimmäiseksi, että "no, aletaanko suunnitella alatiesynnytystä vai sektiota?". Eli olisin sen "helposti" saanut. Mutta minulla oli halu kuitenkin yrittää päästä pelon yli, että uskaltaisin kuitenkin alakautta synnyttää. Mutta se vaati todella paljon, puhumista ja keskustelemista, asioiden varmistelua kätilöiltä, neuvolan kätilö/th:lta ja lääkäreiltä sen raskauden aikana, että uskalsin lähteä alakautta yrittämään. Mutta kyllä kannatti, synnytys olikin helppo ja aivan ihana kokemus, toki kivuliaskin, mutta ei sillä tavalla kaoottinen kuin kaksi aiempaa, eikä tarvittu imukuppia. Olen kahden vaikean synnytykseni jälkeen synnyttänyt vielä kaksi alakautta, ja tämän neljännen synnytystä en enää pelännyt :) Olen synnyttänyt syyskuussa viimeksi, ja olisin valmis synnyttämään uudestaan vaikka jo ensi vuonna ;) Ja silloin kun pelkäsin, en olisi voinut kuvitellakaan että joskus vielä sanon näin! Tsemppiä sinulle! :)

Kiitos vastauksestasi!

Mua hämmentää se, että sinne mennään niin myöhään! Just luin jonkun viestin täältä, että oli päässyt sinne vasta rv 30. En tiedä, koska mä oon sinne menossa, kuulemma saan kyllä varhennetun ajan, jos haluan, mutta se on kuitenkin vasta joskus rv 20 jälkeen, en tiedä tarkkaan, koska. Erityisesti mua kummastuttaa tämä siksi, että kuulin erään asiantuntijan just sanoneen, että pelkopolille pitäis ehdottomasti päästä jo ensimmäisessä kolmanneksessa.

Mä en halua sektiotakaan, lähinnä haluaisin perua koko raskauden. Mullakin oli kaoottinen imukuppisynnytys. Avautumisvaihe oli aika helppo, enkä pelkääkään supistuskipua. Ajattelin, että olen jo päässyt asian yli, mutta en kyllä ole.

Ap

Ai niin, viestistä unohtui, että neuvolan th oli sitä mieltä, että polikäynti on vasta tuossa vaiheessa siitä syystä, että halutaan varmistaa, että raskaus jatkuu kunnolla.

Mullekin tarjottiin jälkitarkastuksessa lähetettä pelkopolille synnytyksen jälkeen, mutta silloin asia ei tuntunut ajankohtaiselta.

Ap

Voi, sinullakin imukuppisynnytys takana, en ihmettele, että pelkäät! Minä pääsin jo ennen raskautta ekan kerran pelkopolille, ja sitten muistaakseni jo melko alkuvaiheessa raskaana ollessani. Säännöllisesti kävin, ja aina keskusteltiin ja käytiin läpi edellisiä synnytyskokemuksia. Monta kertaa siis raskauden aikana kävin pelkopolilla, ja ne käynnit ei olleet turhia.

2

Mikä sinusta oli kamalinta siinä imukupissa? Mulla on monia tuttuja, joilla on ollut imukuppiavusteinen synnytys, mutta monikaan ei ole pitänyt sitä pahana. Mulla sen laittaminen oli aivan hirveän kivuliasta. Se irtosi monta kertaa, eikä vauva tosiaankaan tullut sen imukupin kanssa mitenkään helposti, vaan siinä meni 40 min (epikriisin mukaan).

Ap

Mulle eka käynti rv20, tammikuussa. Ekassa ultrassa sain ajan ja nyt oon käyny terapiassa juttelemassa että pysyn kasassa. Eka raskaus, nuorempana oon ollu hyväksikäytetty ja raiskattu, joten traumapohjaista "hölmöä" pelkoa. Saa nähdä mitä tuleman pitää, jännittää.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 23:30"]

Mulle eka käynti rv20, tammikuussa. Ekassa ultrassa sain ajan ja nyt oon käyny terapiassa juttelemassa että pysyn kasassa. Eka raskaus, nuorempana oon ollu hyväksikäytetty ja raiskattu, joten traumapohjaista "hölmöä" pelkoa. Saa nähdä mitä tuleman pitää, jännittää.

[/quote]

huh, kuulostaapa rankalta. Oma pelko tuntuu pieneltä tuohon verrattuna. Kuitenkin jo kokemuksesta tiedän, että se vauva saadaan sieltä ulos, vaikka se olisikin kamalaa.

Tosi paljon tsemppiä sulle!

Ap

Kävin 2x, lekuri kysyi, että mikä pelottaa. En osannut eritellä, joten vastaus oli, että kun et itsekään tiedä, niin en voi auttaa. Okei..

tokalla kerralla oli eri tyyppi. Kertoili eri kivunlievityksistä. Joita ei sitten synnytyksessä ollut jaossa mulle ainakaan. Paska kokemus, sekä synnytys (hätäsektio), että pelkopoli.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 23:32"]

Kävin 2x, lekuri kysyi, että mikä pelottaa. En osannut eritellä, joten vastaus oli, että kun et itsekään tiedä, niin en voi auttaa. Okei..

tokalla kerralla oli eri tyyppi. Kertoili eri kivunlievityksistä. Joita ei sitten synnytyksessä ollut jaossa mulle ainakaan. Paska kokemus, sekä synnytys (hätäsektio), että pelkopoli.

[/quote]

Tuota mä just pelkään, etten sitten saakaan siitä mitään irti. En välttämättä osaa avautua tarpeeksi. Mulle taas erilaiset kivunlievitysmetodit ei anna yhtään mitään, en pelkää sitä supistuskipua oikeastaan, vaan toimenpiteitä, etenkin imukuppia, sekä sitä, että mulle ei kerrota, mitä tapahtuu aj mun puolesta päätetään.

Ap

Kirjoittakaa muutkin kokemuksianne, mun pitää kohta lähteä tästä koneen äärestä.

Ap