Lue keskustelun säännöt.
Ennen kuin minusta tuli äitipuoli....
22.12.2013 |
- En tajunnut, miten monia ruokia lapsipuoli voi inhota, kuten
- väärää karkkia, jäätelöä, jälkiruokaa
- pilkottuja hedelmiä (omenaa, banaania, persikkaa, viinirypäleitä) jälkkäriksi
- äitipuolen tekemää pizzaa
- grillattua broileria ranskalaisilla perunoilla
En tajunnut miten monia asioita lapsipuoli voi inhota, kuten
- osallistumista leivontaan
- elokuviin tai teatteriin menemistä
- kotieläintilalla vierailua
- ostoksille tulemista kun lapsi saa valita tahdin ja mieleisen vaatteen ilman ylähintaa
- joulukuusen koristelua
- vapputorille menemistä
- kaverisynttäreitä
- lentokoneella matkustamista lomalle ja isovanhempia katsomaan
- uimista
En ollut tajunnut, miten jokaisessa hyvässä aikeessa on mahdollista nähdä kiero taka-ajatus. Jokaisessa hyväksi tarkoitetussa teossa on mahdollista nähdä ilkeys ja paha. Kuinka monella tavalla lapset voivat yrittää liittoutua aikuista vastaan.
Sitä en ollut koskaan tajunnut, ennen kuin minusta tuli äitipuoli.
Sitten kun minusta tuli äiti ja lapset kasvoivat, tajusin, miten vilpitön pienen oman lapsen rakkaus on, kun sille antaa mahdollisuuden kasvaa. Miten henkeä raastavan lojaali lapsi on omalle vanhemmalle. Miten pienillä asioilla lasta voi ilahduttaa. Hymyllä, halauksella, jälkiruoalla, kuusen koristelemisella.
Kommentit (22)
Joo. Mun oma lapseni ei tuomitse mua ihmisenä siitä, että tarjoan hänelle ruokaa, josta hän ei pidä. Siinä on suunnaton ero! Mun omat lapset tajuaa, että olen kunnon äiti, kun tarjoan terveellistä ruokaa, joka ei ole lempparia. He eivät ajattele, että olen paska äitipuoli, kun kiusaan heitä ruoalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä lapset vaistoaa jos sinä olet syrjäyttänyt äidin paikan talossa
Ennen kuin minusta tuli äitipuoli, en tajunnut, miten avoimesti lapset voivat hyväksyä uuden ihmisen elämäänsä. En liioin tajunnut, miten paljon uusia asioita ymmärsin miehestäni näiden lasten ansiosta.
Sitten, kun minusta tuli vielä äiti, tajusin, miten suuren myönnytyksen miehen ex teki siinä, että luotti lapsensa minun hoitooni.
Nyt minun lapsillani on monta sisarusta, kolmet isovanhemmat, ja myös miehen ex on heidän elämäänsä kuuluva aikuinen, joka juuri kävi tuomassa heille joulupaketit...
Aikuisten vastuulla on se, miten nämä asiat lutviutuvat, kaikkien osallisten aikuisten.
No en ole syrjäyttänyt ikinä kenenkään paikkaa, en tunkenut kenenkään reviirille. Kunhan vain joskus äitipuolen "uran" alussa luulin, että rooliin kuuluu joitakin juttuja. Mutta ei se niin mennyt, vaan lapset inhosivat kaikkea, sitä vähäänkin. Sitten lakkasin tekemästä.
No myöhemmin sain omia lapsia ja hepä tosiaan yleensä ovat pitäneet niistä asioista, mistä minäkin lapsena. Eivätkä ole oikeasti kyseenalaistaneet tarkoitusperiäni saati rakkauttani.
Äitipuoleudessä oli hämmästys, miten - vaikka yrittäisi kuinka olla "vaatimaton, sopivan taka-alalla, reilu ja hyvää tarkoittava", sitä on joka tapauksessa itse pahis ja hirvein ihminen maan päällä.
Minulla on äitipuoli (oma äiti ei ole koskaan ollut mukana kuvioissa), enkä ole koskaan ymmärtänyt, että miksi hän on ottanut kaiken kiukuttelun henkilökohtaisesti. Äitipuoli oli hämmästynyt, kun joskus aikuisena muistelin ruokia, joista jäänyt hyvät muistot (esim. tuoreet sämpylät ja puolukkamehu automatkoilla, joululaatikot ym.). Hän oli luullut, että en tykkään hänen ruuistaan (koska lapset nyt minä mukaanlukien joskus kiukuttelevat ruuasta ja sanovat sen olevan pahaa). Hän on minulle ainoa oikea äiti, mutta kun isä kuoli, hän oli epävarma siitä, haluanko enää pitää häneen yhteyttä.
Äitipuolet tulkitsevat lapset kiukuttelun ja arvostelun, olevan hänelle henkilökohtaisesti kohdennettuja. Oikeat äidit tulkitsevat kiukuttelun ja arvostelun kuuluvat lapsen normaaliin kehitykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 18:07"]
Äitipuolet tulkitsevat lapset kiukuttelun ja arvostelun, olevan hänelle henkilökohtaisesti kohdennettuja.
[/quote]
Eivät kuitenkaan kaikki äitipuolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omilta lapsilta saa molempia, kiukuttelua ja rakkautta. Omia lapsia saa hoitaa ja heille saa osoittaa rakkautta. Omat lapset antaa leikata kynnet ja tulevat kainaloon, kun pelottaa.
Oi jospa kyse olisikin ollut siitä, että joskus sanoo ruoan olevan pahaa. Mutta vuosia putkeen jokaisella ruokailulla sama ilme, että hyi helvetti mitä paskaa. Joskus se tuli myös kommenttina: "näyttää ihan paskalta". Mutta ei se ollut ainoa.
Kaikki lahjat - ne vähäiset - oli vastenmielisiä ja vääriä.
Kun ostin uikkarit lapselle ja hän sai ne itse valita (tietty), ne olivat vääränlaiset.
Kun ehdotin kuusenkoristelua, se oli lasten orjuuttamista.
Kun ehdotin takan sytyttämistä isän kanssa, kiusasin lapsia, koska en ymmärtänyt "kaarnan raapivan ihoa"
Kun tarjosin sitä grillattua broileria, en tajunnut miten hirveää on tarjota "kanan ihoa" lapsille
Vuosien jälkeen sain kommentin ruokaan "liian terveellistä, siksi pahaa, oikeassa ruoassa ei ole - esim - kasviksia"
Lisäksi meillä ei saanut tarpeeksi karkkia
Piti joskus lapsena mennä ulkoilemaan edes kerran viikonlopun aikana
Mitä vielä, suuria virheitä...
Ihan vain jokatoisen viikonlopun äitipuoli olin - nyt ovat lapset jo isoja. Käyvät joskus, usein eivät, isälleen sanovat, "emme halua/jaksa". Enää eivät mieltä minulle näytä, mutta eivät juuri kontaktiakaan ota. Pienempiä sisaruksia jututtavat, sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkäikäisistä lapsipuolista on kyse? Siis minkäikäisiä nämä lapset olivat, kun aloititte äitipuolena?
Mutta kun lapsesi ei halua koristella kuusta, sinä et kanna koristeita kaappiin ja huda, pitäkää paska joulupuunne. Kun oma lapsi ei halua kotieläinpihalle, sinä et sulje häntä vaatekomeroon kahdeksi tunniksi sanoen, että meillä ei lapset määrää. Kun oma lapsi ei halua syödä pilkottuja banaaneja, et ota häntä nenästä kiinni ja pakota nielemään väkisin syöttämiäsi annoksia. Ja kun oma lapsi oksentaa, et lapa oksennusta suuhunsa ja ilmoita, että kaikki on syötävä.
Lapsipuolelle voit tehdä kaiken tuon vedoten siihen, että tämä kaikki on lapsen parhaaksi. Omalle lapselle et noin tee. Siinä se pieni ero: ei lapsissa vaan sinun tavassasi olla lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 18:24"]Taisit olla paha äitipuoli.
[/quote]siltä se kyllä tuntui!
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 18:29"]Mutta kun lapsesi ei halua koristella kuusta, sinä et kanna koristeita kaappiin ja huda, pitäkää paska joulupuunne. Kun oma lapsi ei halua kotieläinpihalle, sinä et sulje häntä vaatekomeroon kahdeksi tunniksi sanoen, että meillä ei lapset määrää. Kun oma lapsi ei halua syödä pilkottuja banaaneja, et ota häntä nenästä kiinni ja pakota nielemään väkisin syöttämiäsi annoksia. Ja kun oma lapsi oksentaa, et lapa oksennusta suuhunsa ja ilmoita, että kaikki on syötävä.
Lapsipuolelle voit tehdä kaiken tuon vedoten siihen, että tämä kaikki on lapsen parhaaksi. Omalle lapselle et noin tee. Siinä se pieni ero: ei lapsissa vaan sinun tavassasi olla lapsen kanssa.
[/quote]
Sä taidat olla aika sairas? Se, joka kuvittelee toisen tekevän noin, tekisi itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 18:28"]Minkäikäisistä lapsipuolista on kyse? Siis minkäikäisiä nämä lapset olivat, kun aloititte äitipuolena?
[/quote]Lapset oli 3 ja 5. Nyt reilu 10v vanhempia.
Ja muuten just toisinpäin, omalle voisin huutaa, että ei sit, ei koristella! Ja lapsi tulisi lepyttelemään, hei äiti, emmä tolleen, auta mua, tehdään yhdessä.
Kun lapsipuoli temppuili, en oikein tiennyt, mitä tehdä. Annoin olla, katsoin sormien läpi, laskin kymmeneen ja tuhanteen. Joskus sanoin, nyt en jaksa. Silloin vasta olinkin pahis, "nyt se tuli julki, se ei ymmärrä lapsia, tosiaankaan".
Lasten näkemys kyllä aika vastaava sen kanssa kuin olisin pakottanutkin syömään tai teljennyt komeroon. Mitä en tekisi kenellekään. Lapsipuolet sen sijaan lukitsivat mut kerran, iskä, teljettiin sun vaimo, hahhahhhaaa.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 18:31"]
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 18:28"]Minkäikäisistä lapsipuolista on kyse? Siis minkäikäisiä nämä lapset olivat, kun aloititte äitipuolena?
[/quote]Lapset oli 3 ja 5. Nyt reilu 10v vanhempia.
[/quote]
hmmm. Kysyin tätä, koska eikö pienten äitipuoleksi ole helpompi tulla.
toinen kysymys: miten paljon isän rooli vaikuttaa tähän äitipuolikuvioon. On isiä, jotka ovat yhtä höösääviä kuin äidit ja on isiä, joilla on lapsiinsa kaverisuhde. Kumman miehen kanssa äitipuolen rooli on hankalampi?
kunhan yritän hakea jonkinlaista ymmärrysä...
Minun kohdallani lapset olivat myös 3- ja 5-vuotiaat, nyt jo aikuisia ja käyvät meillä edelleen usein, vaikka asuvat jo omillaan.
5
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 18:30"]
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 18:29"]Mutta kun lapsesi ei halua koristella kuusta, sinä et kanna koristeita kaappiin ja huda, pitäkää paska joulupuunne. Kun oma lapsi ei halua kotieläinpihalle, sinä et sulje häntä vaatekomeroon kahdeksi tunniksi sanoen, että meillä ei lapset määrää. Kun oma lapsi ei halua syödä pilkottuja banaaneja, et ota häntä nenästä kiinni ja pakota nielemään väkisin syöttämiäsi annoksia. Ja kun oma lapsi oksentaa, et lapa oksennusta suuhunsa ja ilmoita, että kaikki on syötävä.
Lapsipuolelle voit tehdä kaiken tuon vedoten siihen, että tämä kaikki on lapsen parhaaksi. Omalle lapselle et noin tee. Siinä se pieni ero: ei lapsissa vaan sinun tavassasi olla lapsen kanssa.
[/quote]
Sä taidat olla aika sairas? Se, joka kuvittelee toisen tekevän noin, tekisi itse.
[/quote]
En kuvittele mitään, noin äitipuoli teki minulle. Vetosi siihen, että lapsia täytyy kasvattaa. Pikkuveljelle oli vielä pahempi, veli oli 17v tappaessaan itsensä.
Äitipuolet ovat itselleen pyhimyksiä.
On kyllä outoa. Jotain on ollut pahasti pielessä teidän perheessä. Varsinkin kun lapset ovat olleet niin pieniäkin silloin. Meillä ei ole ikinä ollut mitään tuollaista, vaikka toki on havaittavissa että lapsipuolille isä on tärkeämpi kuin äitipuoli eli minä ja minun lapselleni minä olen tärkeämpi kuin isäpuoli. Tämäkään ei missään käytännön asioissa varsinaisesti tule esiin. Minä esim. komennan ja lapset tottelevat yhtä hyvin olivat sitten puolikkaita tai kokonaisia ja yhtä nirsoja ovat välillä kaikki. Yleensä kyllä ruoat kelpaavat hyvin. Myös syliin tulevat ja halailevat yllättävänkin paljon. Rakkaita ovat kaikki.
Ja kun oma lapsesi nirsoilee ruuasta tai muuten vain on "ikävä", hän on silti sun mielestä ihana. Ei ehkä kannata verrata toisen lapsia omiinsa. Et sinäkään ole sille toisen lapselle äiti.