Lue keskustelun säännöt.
Olisipa ihanaa olla akateeminen.
07.01.2014 |
Vaikka maksaisin siitä ettei tarvitsisi aina olla vaan kotona mutta heikkolahjaisuuden takia en tule ikinä pääsemään työelämään. Olisipa ihanaa olla akateeminen jolla olisi hieno ura ja työ.
Kommentit (27)
Heikkolahjaisuus = heikko motivaatio opiskella
Ei niitä kirjoja päntätä lahjoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluatko siis olla akateeminen vai saada hienon työuran? Nuo eivät ole sama asia. Nykyään vain hyvin pieni osa akateemisista voi olla varma siitä, että saa edes tavallisen koulutustaan vastaavan asiantuntijantyön - pätkissä. Ja toisaalta duunari- ja amk-pohjaltakin voi luoda tuottavaa uraa.
Jos et haaveile urasta rahan takia, mikset ala harrastaa jotain kyvyillesi sopivaa ja pyri siinä mahdollisimman hyväksi? Saat aikasi kulumaan ja tavoitteita saavutettavaksi.
Terveiset Porvooseen.
Tosiaan, kuten joku mainitsikin, ei akateemisia tutkintoja hankita lahjakkuudella, vaan 99,9%-sesti jämäköillä perslihaksilla.
Ja myöskin on totta, että akateemisuus = hyvä asema työelämässä ei pidä paikkaansa. Korkeintaan saattaa päästä mielekkäämpiin työtehtäviin, jos säkä käy.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 08:03"]ei akateemisia tutkintoja hankita lahjakkuudella, vaan 99,9%-sesti jämäköillä perslihaksilla.
[/quote]
Yritätkö väittää, että kaikki ne, jotka saavat vaikkapa täydet pisteet kokeista, ovat lukeneet yhtä kauan? Eivät todellakaan. Joillekin riittää, kun ovat istuneet lennoilla ja lukaisseet tenttikirjan pintapuolisesti. Sitten on ne, jotka lukevat kirjan läpi viisi kertaa, tekevät muistiinpanoja, ja lukevat nekin viisi kertaa päästäkseen samaan lopputulemaan.
Että kyllä vaan niillä helpommin oppivilla on enemmän lahjakkuutta.
Ymmärän sua ap. Mulla oli (ja on edelleen) myös haaveena akateeminen tutkinto. Olen nyt aikuisella iällä päässyt yliopistoon tutkintoa suorittamaan, mutta ei näistä opinnoista ainakaan toistaiseksi ole uran kannalta hyötyä ollut. Saa nähdä muuttuuko tilanne kun valmistun, ei välttämättä. Kyllä akateemiset opinnot jonkinlaista statusta kuitenkin tuo, tai itsevarmuutta joissakin sosiaalisissa tilanteissa ainakin. Opiskelu itsessään on myös kivaa joten en koe että opinnot menisivät hukkaan vaikkei ura rakettimaiseen nousuun lähtisikään.
Voithan sinä ap opiskella vaikka avoimessa yliopistossa. Kokeile vaikka vain yksi kurssi alkuun. Monet kursseita voi opiskella etänäkin. Sillä tavalla mullakin tämä opintohomma lähti liikenteeseen. En ole koskaan pitänyt itseäni erityisen älykkäänä mutta oli huikean hienoa huomata että pärjäsin yliopistotasoisissa opinnoissa hyvin! Siitä sain itsevarmuutta hakea tutkinto-opiskelijaksi.
Joskus kuulee sanottavan että avoimen opinnot ovat vähemmän vaativia kuin tutkinto-opiskelijoiden opinnot mutta ei se ainakaan omalla kohdallani ole pitänyt paikkaansa. Ihan yhtä hyvin olen pärjännyt maisterin tutkinto-opinnoissa kuin aikanaan avoimen yliopiston perusopinnoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 07:47"]
Nykyään vain hyvin pieni osa akateemisista voi olla varma siitä, että saa edes tavallisen koulutustaan vastaavan asiantuntijantyön - pätkissä.
[/quote]
Miksi ihmeessä toistelette samaa valhetta koko ajan?
http://www.stat.fi/til/sijk/2011/sijk_2011_2013-03-06_kuv_001_fi.html
Kyllä akateemisella koulutuksella saa vieläkin varmemmin työtä (tai apurahaa) kuin alemmilla koulutusasteilla. Ja työllistyminen on aika lailla omalle alalleen. Suuresta osasta akateemisia tulee lääkäreitä, diplomi-insinöörejä, byrokraatteja, opettajia. Heillä on nytkin aika lailla hyvä työllisyys. Joku pätkätöissä oleva folkloristi ei anna oikeaa kuvaa akateemisesta maailmasta. Sitä paitsi joku marginaaliala työllistää joskus yllättävän hyvin, koska harvinaisia asiantuntijoita tarvitaan.
No mä nyt en pysty edes merkonomintutkintoa suorittamaan 4 kertaa olen tosissani yrittänyt lukenut,käynyt tukiopetuksessa yms mutta järki vaan ei riitä mutta olisi ihanaa jos olisi ollut mahdollisuus uraan yms tajuan kyllä ettei niin tule olemaan.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akateemisuus ja yliopistoura ei ole ainakaan mua tehnyt onnelliseksi. Onnen ainekset ovat olleet aivan muualla. Yritä keskittyä työn ulkopuoliseen elämään.
T: Tohtoriksi asti kouluttautunut
Toimeentulosi on sentään turvattu, jos olet tarpeeksi heikkolahjainen ollaksesi eläkkeellä.
Kirjoitustyylisi ei kyllä heikkolahjaisuudesta vakuuta, olisko kuitenkin laiskuus?
En minä tässä akateemisuudessa kovin suurta hohtoa näe, mitä nyt seuraava ilmoittautuminen työvoimatoimistoon on vasta puolen vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:22"]
Akateemisuus ja yliopistoura ei ole ainakaan mua tehnyt onnelliseksi. Onnen ainekset ovat olleet aivan muualla. Yritä keskittyä työn ulkopuoliseen elämään.
T: Tohtoriksi asti kouluttautunut
[/quote]
Yli 20v olen yrittänyt keskittyä harrastelemaan kaikenlaista,vapaaehtoistyöhön,perheeseen yms kun en ole ammattia enkä töitä itselleni saanut enää ei nuo asiat riitä elämänsisällöksi ja mietin joka päivä miksi joudun elämään koska se on täysin turhaa.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:26"]
Toimeentulosi on sentään turvattu, jos olet tarpeeksi heikkolahjainen ollaksesi eläkkeellä.
Kirjoitustyylisi ei kyllä heikkolahjaisuudesta vakuuta, olisko kuitenkin laiskuus?
En minä tässä akateemisuudessa kovin suurta hohtoa näe, mitä nyt seuraava ilmoittautuminen työvoimatoimistoon on vasta puolen vuoden päästä.
[/quote]
Olisin saanut 17v eläkkeen mutta en sitä huolinut koska ajattelin pärjääväni kuten muut ja saavani ammatin ja työn no väärässä olin nyt 40v sen huomaan onneksi mies ainakin toistaiseksi elättää. Ja inhoan kun minua luullaan laiskaksi olen niin monta kertaa yrittänyt opiskella,ottanut yksityistunteja,tukiopetusta yms mutta silti en ole pärjännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:27"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:22"]
Akateemisuus ja yliopistoura ei ole ainakaan mua tehnyt onnelliseksi. Onnen ainekset ovat olleet aivan muualla. Yritä keskittyä työn ulkopuoliseen elämään.
T: Tohtoriksi asti kouluttautunut
[/quote]
Yli 20v olen yrittänyt keskittyä harrastelemaan kaikenlaista,vapaaehtoistyöhön,perheeseen yms kun en ole ammattia enkä töitä itselleni saanut enää ei nuo asiat riitä elämänsisällöksi ja mietin joka päivä miksi joudun elämään koska se on täysin turhaa.
[/quote]
Sulla on väärät kuvitelmat akateemisuudesta. Se ei todellakaan itsessään tuo onnea, vaan on melko raadollinen maailma. Kuulostaa pakkomielteeltä ja siltä, että haluat jotakin vain siksi kun et voi sitä saavuttaa.
T: Se tohtori
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 08:22"]
Joskus kuulee sanottavan että avoimen opinnot ovat vähemmän vaativia kuin tutkinto-opiskelijoiden opinnot mutta ei se ainakaan omalla kohdallani ole pitänyt paikkaansa. Ihan yhtä hyvin olen pärjännyt maisterin tutkinto-opinnoissa kuin aikanaan avoimen yliopiston perusopinnoissa.
[/quote]
Toisinaan jopa päin vastoin, sillä avoimen opintojen aloittamiseen ei ole mitään karsintaa. Niinpä kaikki otetaan maksaviksi (!) opiskelijoiksi, vaikka todellisuudessa ei ole edes resursseja kaikkien opetukseen. Niinpä karsinta tehdään perusopintojen alkuvaiheessa sillä, että aloitus on todella vaativa.
Aloittajakin voi aloittaa haaveensa toteuttamisen avoimen yliopiston opinnoilla, ja sehän vähän maksaakin. Työttömät ja eläkeläset heikkolahjaiset = "oppimisvaikeuksista kärsivät" voivat tosin saada alennuksia, ainakin kesäyliopistojen ja kansalaisopistojen järjestämistä avoimen yliopiston opinnoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:30"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:27"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:22"]
Akateemisuus ja yliopistoura ei ole ainakaan mua tehnyt onnelliseksi. Onnen ainekset ovat olleet aivan muualla. Yritä keskittyä työn ulkopuoliseen elämään.
T: Tohtoriksi asti kouluttautunut
[/quote]
Yli 20v olen yrittänyt keskittyä harrastelemaan kaikenlaista,vapaaehtoistyöhön,perheeseen yms kun en ole ammattia enkä töitä itselleni saanut enää ei nuo asiat riitä elämänsisällöksi ja mietin joka päivä miksi joudun elämään koska se on täysin turhaa.
[/quote]
Sulla on väärät kuvitelmat akateemisuudesta. Se ei todellakaan itsessään tuo onnea, vaan on melko raadollinen maailma. Kuulostaa pakkomielteeltä ja siltä, että haluat jotakin vain siksi kun et voi sitä saavuttaa.
T: Se tohtori
[/quote]
En mä kuvittele että se pelkästään onnea tuo mutta luultavasti se tuo työpaikan ja ainakin jonkinlaisen arvostuksen että pidetään edes ihmisenä. Kyllä kun olet vuosikymmenet vain kotona,harrastelet yms niin huomaat kuinka ihmiset katsovat kieroon etkä saa ystäviä mistään vaikka kuinka yrittäisit.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:36"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:30"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:27"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:22"]
Akateemisuus ja yliopistoura ei ole ainakaan mua tehnyt onnelliseksi. Onnen ainekset ovat olleet aivan muualla. Yritä keskittyä työn ulkopuoliseen elämään.
T: Tohtoriksi asti kouluttautunut
[/quote]
Yli 20v olen yrittänyt keskittyä harrastelemaan kaikenlaista,vapaaehtoistyöhön,perheeseen yms kun en ole ammattia enkä töitä itselleni saanut enää ei nuo asiat riitä elämänsisällöksi ja mietin joka päivä miksi joudun elämään koska se on täysin turhaa.
[/quote]
Sulla on väärät kuvitelmat akateemisuudesta. Se ei todellakaan itsessään tuo onnea, vaan on melko raadollinen maailma. Kuulostaa pakkomielteeltä ja siltä, että haluat jotakin vain siksi kun et voi sitä saavuttaa.
T: Se tohtori
[/quote]
En mä kuvittele että se pelkästään onnea tuo mutta luultavasti se tuo työpaikan ja ainakin jonkinlaisen arvostuksen että pidetään edes ihmisenä. Kyllä kun olet vuosikymmenet vain kotona,harrastelet yms niin huomaat kuinka ihmiset katsovat kieroon etkä saa ystäviä mistään vaikka kuinka yrittäisit.
[/quote]
Olisiko tuo nyt sun omassa päässä? Mun ystäville ainakin on ihan sama, mitä teen työkseni. Samoin mulle on ihan sama, mitä mun ystävät tekevät työkseen (vai tekevätkö yhtään mitään). Me ei ystävien kanssa oikeastaan ikinä edes puhuta toistemme töistä tai työelämästä, niin eri aloillakin he ovat.
T: Edelleen se tohtori
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:36"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:30"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:27"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:22"]
Akateemisuus ja yliopistoura ei ole ainakaan mua tehnyt onnelliseksi. Onnen ainekset ovat olleet aivan muualla. Yritä keskittyä työn ulkopuoliseen elämään.
T: Tohtoriksi asti kouluttautunut
[/quote]
Yli 20v olen yrittänyt keskittyä harrastelemaan kaikenlaista,vapaaehtoistyöhön,perheeseen yms kun en ole ammattia enkä töitä itselleni saanut enää ei nuo asiat riitä elämänsisällöksi ja mietin joka päivä miksi joudun elämään koska se on täysin turhaa.
[/quote]
Sulla on väärät kuvitelmat akateemisuudesta. Se ei todellakaan itsessään tuo onnea, vaan on melko raadollinen maailma. Kuulostaa pakkomielteeltä ja siltä, että haluat jotakin vain siksi kun et voi sitä saavuttaa.
T: Se tohtori
[/quote]
En mä kuvittele että se pelkästään onnea tuo mutta luultavasti se tuo työpaikan ja ainakin jonkinlaisen arvostuksen että pidetään edes ihmisenä. Kyllä kun olet vuosikymmenet vain kotona,harrastelet yms niin huomaat kuinka ihmiset katsovat kieroon etkä saa ystäviä mistään vaikka kuinka yrittäisit.
[/quote]
Olisiko tuo nyt sun omassa päässä? Mun ystäville ainakin on ihan sama, mitä teen työkseni. Samoin mulle on ihan sama, mitä mun ystävät tekevät työkseen (vai tekevätkö yhtään mitään). Me ei ystävien kanssa oikeastaan ikinä edes puhuta toistemme töistä tai työelämästä, niin eri aloillakin he ovat.
T: Edelleen se tohtori
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 08:20"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 08:03"]ei akateemisia tutkintoja hankita lahjakkuudella, vaan 99,9%-sesti jämäköillä perslihaksilla.
[/quote]
Yritätkö väittää, että kaikki ne, jotka saavat vaikkapa täydet pisteet kokeista, ovat lukeneet yhtä kauan? Eivät todellakaan. Joillekin riittää, kun ovat istuneet lennoilla ja lukaisseet tenttikirjan pintapuolisesti. Sitten on ne, jotka lukevat kirjan läpi viisi kertaa, tekevät muistiinpanoja, ja lukevat nekin viisi kertaa päästäkseen samaan lopputulemaan.
Että kyllä vaan niillä helpommin oppivilla on enemmän lahjakkuutta.
[/quote]
Opiskelu on paljon muutakin kuin tenttivastausten kirjoittamista. Paljon kirjallisia töitä, joiden kirjoittaminen todellakin vaatii niitä perslihaksia. Siinä ei paljoa lahjakkuus auta, vaan kyse on ahkeruudesta.
Toisekseen tenttivastauksen kirjoittaminen vaatii sekin niitä perslihaksia. Sen muutaman tunnin rutistuksen, riippumatta siitä miten on tenttiin valmistautunut. Turha sinun on kadehtia hyviä arvosanoja saavia opiskelijoita, sillä et todellakaan voi tietää, miten kukakin on tenttiin valmistautunut. Jos itse saat huonoja arvosanoja, se kertoo vain ja ainoastaan siitä että et ole valmistautunut tarpeeksi hyvin ts. opiskelutekniikkasi on puutteellinen TAI kirjoittamisessasi on puutteita.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:42"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:36"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:30"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:27"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:22"]
Akateemisuus ja yliopistoura ei ole ainakaan mua tehnyt onnelliseksi. Onnen ainekset ovat olleet aivan muualla. Yritä keskittyä työn ulkopuoliseen elämään.
T: Tohtoriksi asti kouluttautunut
[/quote]
Yli 20v olen yrittänyt keskittyä harrastelemaan kaikenlaista,vapaaehtoistyöhön,perheeseen yms kun en ole ammattia enkä töitä itselleni saanut enää ei nuo asiat riitä elämänsisällöksi ja mietin joka päivä miksi joudun elämään koska se on täysin turhaa.
[/quote]
Sulla on väärät kuvitelmat akateemisuudesta. Se ei todellakaan itsessään tuo onnea, vaan on melko raadollinen maailma. Kuulostaa pakkomielteeltä ja siltä, että haluat jotakin vain siksi kun et voi sitä saavuttaa.
T: Se tohtori
[/quote]
En mä kuvittele että se pelkästään onnea tuo mutta luultavasti se tuo työpaikan ja ainakin jonkinlaisen arvostuksen että pidetään edes ihmisenä. Kyllä kun olet vuosikymmenet vain kotona,harrastelet yms niin huomaat kuinka ihmiset katsovat kieroon etkä saa ystäviä mistään vaikka kuinka yrittäisit.
[/quote]
Olisiko tuo nyt sun omassa päässä? Mun ystäville ainakin on ihan sama, mitä teen työkseni. Samoin mulle on ihan sama, mitä mun ystävät tekevät työkseen (vai tekevätkö yhtään mitään). Me ei ystävien kanssa oikeastaan ikinä edes puhuta toistemme töistä tai työelämästä, niin eri aloillakin he ovat.
T: Edelleen se tohtori
[/quote]
Lisään tähän vielä, että henk.koht. en edes toivo, että mua arvostettaisiin koulutukseni takia. Toivon, että jos teen vaikutuksen, niin teen sen ihmisenä, en minkään suorituksen takia. Ihan samanlaista arkea minäkin elän kuin muut. Vien uhmaikäistä päiväkotiin ja otan vastaan itkupotkuraivareita, käyn ruokakaupassa ja kokkaan, siivoan jne. Työ on vain yksi pieni osanen tässä elämänkokonaisuudessa.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:42"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:36"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:30"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:27"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:22"]
Akateemisuus ja yliopistoura ei ole ainakaan mua tehnyt onnelliseksi. Onnen ainekset ovat olleet aivan muualla. Yritä keskittyä työn ulkopuoliseen elämään.
T: Tohtoriksi asti kouluttautunut
[/quote]
Yli 20v olen yrittänyt keskittyä harrastelemaan kaikenlaista,vapaaehtoistyöhön,perheeseen yms kun en ole ammattia enkä töitä itselleni saanut enää ei nuo asiat riitä elämänsisällöksi ja mietin joka päivä miksi joudun elämään koska se on täysin turhaa.
[/quote]
Sulla on väärät kuvitelmat akateemisuudesta. Se ei todellakaan itsessään tuo onnea, vaan on melko raadollinen maailma. Kuulostaa pakkomielteeltä ja siltä, että haluat jotakin vain siksi kun et voi sitä saavuttaa.
T: Se tohtori
[/quote]
En mä kuvittele että se pelkästään onnea tuo mutta luultavasti se tuo työpaikan ja ainakin jonkinlaisen arvostuksen että pidetään edes ihmisenä. Kyllä kun olet vuosikymmenet vain kotona,harrastelet yms niin huomaat kuinka ihmiset katsovat kieroon etkä saa ystäviä mistään vaikka kuinka yrittäisit.
[/quote]
Olisiko tuo nyt sun omassa päässä? Mun ystäville ainakin on ihan sama, mitä teen työkseni. Samoin mulle on ihan sama, mitä mun ystävät tekevät työkseen (vai tekevätkö yhtään mitään). Me ei ystävien kanssa oikeastaan ikinä edes puhuta toistemme töistä tai työelämästä, niin eri aloillakin he ovat.
T: Edelleen se tohtori
[/quote]
Lisään tähän vielä, että henk.koht. en edes toivo, että mua arvostettaisiin koulutukseni takia. Toivon, että jos teen vaikutuksen, niin teen sen ihmisenä, en minkään suorituksen takia. Ihan samanlaista arkea minäkin elän kuin muut. Vien uhmaikäistä päiväkotiin ja otan vastaan itkupotkuraivareita, käyn ruokakaupassa ja kokkaan, siivoan jne. Työ on vain yksi pieni osanen tässä elämänkokonaisuudessa.
Ei hemmetti, onko heikkolahjaisuus joku uusi muotisana?