Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako lapsen AS-piirteistä puhua?
01.02.2014 |
Kannattaako lapsen AS-piirteitä ottaa esille esim.neuvolassa? Vai pilaako tällä vain suotta yhden ihmisen elämän leimaantumisen takia? Lapsi kohta 6-v. Meillä on vahva AS-perimä suvussa.
Piirteitä joita näen ovat:
-lapsi ei ole kovin empaattinen
-lapsi on hyvin herkkä ja temperamenttinen
-herkkyytensä takia lapsi saa helposti raivareita, jolloin tavaratkin lentävät
-lapsen leikki ei ole juurikaan mielikuvitusleikkiä vaan pitää rakentamisesta, piirtämisestä yms
-lapsi on hyvin pikkutarkka ja haluaa tehdä esim.piirustuksensa hyvin tarkasti loppuun,piirustuksissa mustavalkoinen riittää väreiksi
Arki kotona sujuu ja päiväkodin palaute on hyvää. Kuvaavat lasta yhdeksi ryhmän rauhallisimmista, joka keskittyy hienosti. Herkkyys on asia, jonka ovat myös havainneet.
Olen lähes varma, että lapsellani tulee aikanaan olemaan herkkyyden takia ongelmia ystävyyssuhteissa. Hän tulkitsee herkästi muita väärin ja ottaa tästä itseensä. Muuten muksu varmaan pärjää mukavasti älynsä takia. Kielellisissä taidoissa (tai muissakaan) ei ole mitään vikaa, oppi lukemaan 5-v iässä. Voin myös luottaa lapseen, eli ei ole arvaamaton.
Kannattaako tällaista ottaa puheeksi vai hyväksyä lapsi omanlaisenaan ja pyrkiä tukemaan esim.tunteiden tunnistamista ja empatiaa sekä tunteiden hallintaa kotona.
Kommentit (3)
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 12:14"]
No miksi turhaan ottaa asiaa esille jos ei mitään ongelmia ole?
[/quote]
Tätä minäkin mietin. Nykyisin vain painotetaan kaikenlaista varhaisen tunnistamisen ja tuen hyötyä. Entäpä sitten kun tämä minun pikku pilttini vain kerran koulussa kilahtaa kunnolla jollekin kaverille, jonka on ymmärtänyt väärin kiusanneen itseään. Sitten murehdin, että kyllähän minä jo vauvana näin, että tämä lapsi ei halunnut osoittella meille asioita kuten sisarensa (ns.jaettu tarkkaavuus).
Lisäksi mietin, että olisiko perheen helpompi ymmärtää lasta jos hänellä olisi (mahdollisesti) diagnoosi. Mutta samalla pohdin, että olisiko leimaaminen väärin lasta kohtaan. Lapsi kun pärjää tällä hetkellä ympäristössään (pk, harrastukset) ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä ei ole väliä sanooko neuvolassa tms, ei se sieltä kautta mihinkään vuoda (esim. kouluun). Kuulostaa ettet halua puhua, varmaan ok niin.
Haluaisin muistuttaa sulle että lapset ei ikinä ole täysin normaaleja ja keskitien kulkijoita, kaikki ne on omalla laillaan omituisia. Monella on hirveän vaikea kotielämäkin, ja sieltäkin ne ponnistavat maailmaan. Omalla lapsellani on kaiken maailman ticsejä ja käsikuvioita. Yrität ehkä valmistautua vaikeaan tulevaisuuteen ennakoimalla, mut mä sanoisin että iloitse lapsestasi ja tuosta kivan kuuloisesta tilanteesta mikä on nyt. Jos tilanne menee huonoon suuntaan, et kuitenkaan saa sitä tulevaisuuden surua/huolta tms. pienemmäksi huolehtimalla asiasta jo nyt.
Olen itsekin etukäteen murehtija mut koitan opetella ja ajatella asiasta nyt näin.
No miksi turhaan ottaa asiaa esille jos ei mitään ongelmia ole?