Lue keskustelun säännöt.
pahin loukkaus, jonka miehenne teille tehnyt/sanonut?
21.01.2014 |
Tästä on jo aikaa 20v.
Olin yövuorossa töissä, seuraavana päivänä äitini soitti ja sanoi, että hänellä tärkeää asiaa ja tulee käymään meillä.
Mies oli edellisenä tietämättäni käynyt paikallisessa lähipubissa, sieltä oli taksillä kännipäissään mennyt vanhempieni luokse ja soittanut äitini avaamaan alaoven rappuun (isäni oli silloin jossakin työmatkalla).
Äiti avasi oven ja mies tarjoutui naimaan äitiäni. Äiti hakkui uko siellä rapussa pystyyn.
Mies oli sitten kotona kun äitini tuli asiaa kertomaan, oli hiukan nolona ja pyyteli anteeksi. Silloin teki mieli vetäistä turpaan ja kunnolla, vieläkin asia muistissa ja en kyllä täysillä pysty häneen luottamaan, koska kännipäissään oli valmis naimaan jopa äitiäni:(
Kommentit (34)
ap pahoittelee kirjoitusvirheitään. Mies siis reissaa usein työmatkoilla ulkomailla ja en kyllä edelleenkään luota häneen tekemänsä tempun takia, varsinkin kun nämä työmatkat tekee usein kahdestaan naispuolisen työkaverinsa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vertasi minua riidan päätteeksi exäänsä.
Vertasi minua riidan päätteeksi exäänsä.
Sanoi minun olevan kuin äitini. Pahin loukkaus ikinä. Aikaa tästä n.5v.
Kerran sanoi minun olevan kuin äitini, ja ihmettelee kuulemma miten isäni jaksoi äitiäni niin kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli huolia (sillä hetkellä tärkeitä) ja puhuin miehelle niistä. Mies ilmoitti, että on töissä kuullut niin paljon suurempia ihmisten huolia, ettei jaksa tällaisia pikkujuttuja nyt kuunnella. Aikaa tästä yli 20 vuotta, muttei unohdu koskaan. Olisi mieluummin vaikka lyönyt, olisi sattunut vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä on jo useampi vuosi aikaa. Isomman riidan jälkeen mies kehtasi huomauttaa, että kaikki riidat ja ongelmat johtuivat minusta. Minä siis olin kaiken pahan alku ja juuri...
Hän sanoi: "..koska sinä et nöyrry".
Pitäisi siis olla hiljaa ja alistua, vai? Ei tule kuuloonkaan!
Tässä muutamia irtonaisia lauseita menneiltä parilta vuodelta:
"Joku kerta mä vielä tapan sut, vitun idiootti kusipää"
"En yhtään ihmettele että perhemurhia tapahtuu"
"Joku muu mies olisi jo tappanut sut"
"Hyppää parvekkeelta alas"
"Mä heitän sun lemmikin parvekkeelta alas"
"Sä tuut olee niin yksin ja kuolee yksin kuten äitiskin"
"Sä vaan makaat päivästä toiseet etkä ole vuosiin tehnyt mitään, vitun luuseri" (valhe, olen tehnyt hyvin paljon)
"Hyi vittu, sulla on niin rumat hampaat"
"Kukaan ei huoli tollasta säälittävää paskaa"
"Mä häivyn enkä enää ikinä palaa"
"Heti kun löydän kenet tahansa niin jätän sut"
"Vitun idiootti" "Vitun kusipää" "Vitun pelle" ja niin edelleen.
Mies on haukkunut kaiken minulle tärkeän. Heitellyt tavaroita, välittämättä siitä että rikkoo minulle tärkeitä perintöesineitä. Haukkunut sukuni. Kironnut kaiken minulle tärkeän pahimmin mitä ikinä keksii. En viitsi edes ajatella kaikkea. Osittain tilanteet ovat tietenkin vuorovaikutuksellisia ja provosoituja, mutten koskaan puhu tuolla tavoin. Kun mies saa kohtauksen, sitä ei saa loppumaan, millään, vaan mies syytää mitä suuhun tulee ja huutaa samalla "TURPA KIINNI, oma vika kun taas aiheutit tämän!", ja kun pyydän kertomaan miten aiheutin tällä kertaa niin kiroaa ja haukkuu eikä koskaan kerro. Jälkeenpäin syyttää väsymystä ja minua. Äärimmäisen harvoin ja lievästi ottaa vastuuta puheistaan. On myös ollut lievästi väkivaltainen, mutta sekin on täysin muiden tai minun vikani. Ja osittain koen näin olevankin, koska osaan olla ärsyttävä, mutten paha samoin kuin hän.
Voisin toki kirjoittaa vähintään yhtä paljon hyvin asioita hänestä, ja minusta saisi varmasti myös kammottavia listoja aikaiseksi. Mutta viime aikoina näitä räjähdyksiä häneltä on tapahtunut paljon täysin mitättömästi. En koskaan unohda, mitä hän on sanonut. Muistan kaiken, ja ne hiertävät välejä sopuisassakin arjessa minun puoleltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 19:23"]
Tässä muutamia irtonaisia lauseita menneiltä parilta vuodelta:
"Joku kerta mä vielä tapan sut, vitun idiootti kusipää"
"En yhtään ihmettele että perhemurhia tapahtuu"
"Joku muu mies olisi jo tappanut sut"
"Hyppää parvekkeelta alas"
"Mä heitän sun lemmikin parvekkeelta alas"
"Sä tuut olee niin yksin ja kuolee yksin kuten äitiskin"
"Sä vaan makaat päivästä toiseet etkä ole vuosiin tehnyt mitään, vitun luuseri" (valhe, olen tehnyt hyvin paljon)
"Hyi vittu, sulla on niin rumat hampaat"
"Kukaan ei huoli tollasta säälittävää paskaa"
"Mä häivyn enkä enää ikinä palaa"
"Heti kun löydän kenet tahansa niin jätän sut"
"Vitun idiootti" "Vitun kusipää" "Vitun pelle" ja niin edelleen.
Mies on haukkunut kaiken minulle tärkeän. Heitellyt tavaroita, välittämättä siitä että rikkoo minulle tärkeitä perintöesineitä. Haukkunut sukuni. Kironnut kaiken minulle tärkeän pahimmin mitä ikinä keksii. En viitsi edes ajatella kaikkea. Osittain tilanteet ovat tietenkin vuorovaikutuksellisia ja provosoituja, mutten koskaan puhu tuolla tavoin. Kun mies saa kohtauksen, sitä ei saa loppumaan, millään, vaan mies syytää mitä suuhun tulee ja huutaa samalla "TURPA KIINNI, oma vika kun taas aiheutit tämän!", ja kun pyydän kertomaan miten aiheutin tällä kertaa niin kiroaa ja haukkuu eikä koskaan kerro. Jälkeenpäin syyttää väsymystä ja minua. Äärimmäisen harvoin ja lievästi ottaa vastuuta puheistaan. On myös ollut lievästi väkivaltainen, mutta sekin on täysin muiden tai minun vikani. Ja osittain koen näin olevankin, koska osaan olla ärsyttävä, mutten paha samoin kuin hän.
Voisin toki kirjoittaa vähintään yhtä paljon hyvin asioita hänestä, ja minusta saisi varmasti myös kammottavia listoja aikaiseksi. Mutta viime aikoina näitä räjähdyksiä häneltä on tapahtunut paljon täysin mitättömästi. En koskaan unohda, mitä hän on sanonut. Muistan kaiken, ja ne hiertävät välejä sopuisassakin arjessa minun puoleltani.
[/quote]
Kai olet jo jättänyt miehen, tai jos et, jätät pian? Tuo kyllä ylittää jo sen rajan mitä kuka tahansa selväjärkinen itseään kunnioittava ihminen kestää. Olisi sairasta jäädä.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 20:25"]
Kai olet jo jättänyt miehen, tai jos et, jätät pian? Tuo kyllä ylittää jo sen rajan mitä kuka tahansa selväjärkinen itseään kunnioittava ihminen kestää. Olisi sairasta jäädä.
[/quote]
Niin, niinhän sitä luulisi. Olen fiksu, hyvin kouluttautunut ja enkä toivoton tapaus "sinkkumarkkinoillekaan", mutta silti jokaisen kauhean riidan jälkeen hän on tullut takaisin. Mietin, että onhan vikaa minussakin ja muistelen mitä itse olen tehnyt väärin. Mietin miehen hyviä puolia. En halua hänen menevän kenenkään toisen luokse (riippuvuus). Kaikki pitävät hänestä ja ovat hänen puolellaan, koska hän on niin kiva persoona ulospäin (ei juurikaan tukea mistään). Pelkään jääväni yksin, pelkään että katuisin eroa. En ole pystynyt olemaan ottamatta häntä takaisin, vaikkei hän anele anteeksi, vaan päin vastoin, on välinpitämätön ja uhkailee erolla, katoaa, sitten tulee kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Nytkin odottelen, että milloin hän soittaa tai viestii, ja missä on, kun suuttui taas aamulla jostain turhasta ja häipyi vihaisena. En osaa olla yhtään yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt nainen kasvatat itsellesi selkärangan. Tuo ei ole OK.
Olin ihastunut erääseen mieheen, niin tokaisi, että "Mitähän sä tossakin näät?" :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
14, mutta miten kummassa? Hauskinta on se, että itse motivoin ja neuvon muita vaikeissa asioissa, mutten itse kykene toimimaan sen mukaan, minkä tiedän olevan oikein.
Pelkään liikaa yksinäisyyttä, vaikka toisaalta tiedän, ettei minun tarvitisisi olla kauaa yksin (vaikka se tekisikin hyvää). Heikolla hetkellä soitan ja pyydän hänet kotiin, vaikka olisin tsempannut monta päivää. Minulla on kyllä paljon tuttavia, muttei ketään kuka ehtisi asiaa kanssani puimaan ja pitämään minulle seuraa heikoilla hetkillä. Enkä ehkä niin kaipaakaan asian käsittelyä, kuin muuta ajateltavaa. Heti jos ei ole muuta tekemistä alan panikoida mitä mies tekee, missä on jne. Muussa elämässä olen järkevä, mutta yksinäisyys, ilman häntä oleminen, saa minut ihan hulluksi, jos on liikaa joutoaikaa. On varmaan läheisriippuvuutta ja jotain muuta ongelmaa, mutta enpä osaa sille mitään tehdä. Tämä sama kuvio on toistunut jo kymmeniä kertoja! Joten jo nyt ennustan, että mies on poissa ja vastaamatta 1 - 5 päivää. Sitten soittaa (tai minä soitan) ja tulee jollain lievällä syyllä käymään. Sitten jää, ja kaikki taas jatkuu, kunnes tulee seuraava räjähdys, puhutaan erosta, kadotaan ja niin edelleen. En tiedä miksi minusta on tullut tällainen.
Toivoisin, että voisin olla se nainen joka pystypäin jättää huonon suhteen ja suuntaa katseen valoisaan tulevaan ja toivottaa toiselle hyvää.
No meillä menee aika hyvin, kun pahin loukkaus miehen puolelta oli se, että kun sanoin sille "haista paska", niin se tuli nuuhkaisemaan mua. Mutta ai että kun se sillä hetkellä otti päähän!
15 vuotta sitten Olin sairastunut juuri paniikkihäiriöön. Meillä oli pieni vauva ja arki oli raskasta.Ex-mies totesi, että tekisin yhteiskunnalle palveluksen ja vetäisin itteni kiikkuun. Että näin!
Fiksuna tyttönä sitten keräsin kampsut ja muutin yhteisestä kodista vauva kainalossa sillävälin kun mies oli kalareissulla. Oli siinä miehellä ihmettelemistä kun kotona ei ollut enää ketään. Kiitti, mulle riitti.
Nykyinen ei ole pahempia sanonut, suutuspäissään "haista p" taitaa olla pahin. Exäni sen sijaan oli kamala, hän sanoi että ansaitsin tulla raiskatuksi. Minut on raiskattu kun olin teini-ikäinen. Hän oli sitä mieltä että se oli omaa syytäni, koska olen hu0ra (kyseessä "normi" riita, ei siis pettäminen tms). Hän myös piti minua läskinä kun olin 172/57. Käski tappamaan itseni. (Ja kun lempparin hänet niin voi voi sitä ruikutusta..)
Minun exäni luki päiväkirjaani :( En ole ikinä tuntenut itseäni niin loukatuksi ja vihaiseksi, kuin silloin.
Poikaystävän on sanonut etten ansaitsisi elää. En tosin loukkaantunut tästä, koska tiedän ettei hän tarkoittanut.