Lue keskustelun säännöt.
Exä ja ex-anoppi kritisoivat
06.01.2014 |
Olen eronnut liki 3 kuukautta sitten exästäni, joka muutti pari viikkoa ennen synnytystä uuteen asuntoon 300 metrin päähän. Muutettiin erilleen riitojen ja erilaisten elämäntapojen vuoksi. Vauva on liki kuukauden ikäinen.
Nyt tapetille on noussut mun hankala luonne, koska kuulemma olen anopin ja exän mielestä liian tempperamenttinen toisinaan. Aina kun mulla tulee jotakin sanottavaa lapsen kasvatukseen liittyen tai tunnen olevani yksin enkä saa asiaani perille, niin pakko oikeasti korottaa ääntä ja sanoa tarkemmin asia päin naamaa. Anoppi alkaa siitä sättimään mua, että en saa huutaa ja exä alkaa sättimään mua samasta asiasta. Miten se asia sitten pitää sanoa, jos ei mene 1-2 sanomisen jälkeen perille? Meillä oli uutena vuotena tilanne, jossa lapsi huusi ja oli aika vaihtaa hänen vaippansa ja ruokkia häntä. Oli exän vuoro hoitaa tilanne, mutta koska exällä oli juuri silloin kesken koneella ja kännykällä olo. Mä aloin sanomaan siitä hänelle ja monen kerran jälkeen aloin melkein itse itkemään ja meni sitten hermostumiseksi. Siitäkin tuli sanomista. Valvon ja hoidan yleensä itse öisin lasta. Siinä välissä ehtii nukkua kyllä, mutta vastuut ovat mulla. Exä on sanonut, että sun on pärjättävä yksinkin. Exän virheitä ei juurikaan koskaan täysin myönnetä. Olen siis suurin syntipukki. Anoppi hyyssää poikaansa ja tukee häntä välillä liikaakin.
Yhteishuoltajuutta ja isyyden tunnustusta ei ole vielä hoidettu, koska en itse sitä ala hoitamaan. Hän saa itse hoitaa sen ja mä menen paikan päälle, kun on sen aika. Hän haluaa huoltajuuden, mutta olen alkanut miettimään sitä tarkkaan, että lähdenkö siihen mukaan vai kieltäydynkö. Hän ei juurikaan pidä yhteyttä lapseensa ellen mä ota yhyettä lapseen liittyen. Hän ottaa itse todella harvoin. Elätän siis pääsääntöisesti joskus useita päiviä lastani yksin ennen kuin herra edes laittaa jotakin viestiä tai tekee aloitetta lapsen suhteen.
Onko kellään vastaavia tilanteita ollut? Miten mun kannattaa suhtautua kaikkeen tuohon kritikkiin ja mitä vinkkejä teillä olisi arkeen?
Kommentit (4)
Vauva vasta muutaman viikon ja tuollaista. Ei kuulosta hyvältä tuo sinunkaan jaksaminen. Elätät lasta just joo. Tottakait elätät koska olet vanhempi ja elättäminen ja hoitaminen on sinun vastuullasi.
Olet selvästi nuori ja kokematon. Ette ilmeisesti naimisissa. Lastenvalvojalta tulee aikanaan kirje isyyden selvittämiseen ja se tulee sinulle ja sinun on toimittava asian eteen.
Kolmeviikkoista ei vielä kasvateta joten mitä ihmettä sinä säädät.
Pienen vauvan kanssa eletään vauvantahtisesti ja se on syytä nyt viimeistään oivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä on kaksi neropattia lisääntynyt ja anoppi kaakattaa ehkä ihan aiheesta. Miksi sinä heille huudat? Opettele keskustelemaan. Omat mielipiteesi voit ilmaista asiallisesti ja he omansa ja kummatkin saa pitää omat mielipiteensä.
Joo, älä sorru huutamiseen, äläkä nyt elä niiden kanssa...
Vauva on niin pieni, mutta sun tarvii nyt ryhdistäytyä, etteivät saa sua käyttäytymään huonosti. Kyllä sä pärjäät. Ellet käyttäydy noin huonosti jatkossakin. Sinä olet äiti, virallisesti, ne muut ei vielä mitään, joten älä edes vaadi, olkoot pois.
Coold down.
Nyt sun kannattaa eläytyä sellaiseen ajatukseen, että olet oikeasti yksinhuoltaja - ja vastaat lapsen huollosta yksin. Se siis jää joka tapauksessa sinun harteillesi, joten ihan turha odottaa että mies tekee yhtään mitään. Joten ihan turha menettää hermojaankaan. Hymyile vain anopille, ja sano että "joo, joo" ja sen jälkeen toimi ihan niin kuin haluat. Mutta omillasi olet täysin.
Älä anna huoltajuutta, pidättäydy yksinhuoltajana. Elämä on siten paljon helpompaa.