Haluan vauvan, mies ei halua mitä tekisit?

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 13:47"]Jos saisit vielä yhden lapsen, mihin se teillä mahtuisi?

[/quote]

Varmaan AP:n karvaiseen, lihavaan perseeseen...

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 13:47"]

Jos saisit vielä yhden lapsen, mihin se teillä mahtuisi?

[/quote]

Hyvin meille lapsi mahtuisi.

aika julmaa toi joku ensimmäisistä tarinoista missä 24 vuotias nainen kertoo että hänen kumppani sanoo " en pidä vankina lähde jos haluat" kuulostaa siltä että kundi ei ole ajan haaskamisen arvoinen. kundin täytyy arvostaa naisensa. arvostaa sitä että nainen on hänen kanssaan. sellainen lapsellinen "voit lähteä jos et tykkää" on vastuun pakoilemista.

Ajattele mitä haluat että rakkaasi tekee ja miten haluaisit että kohtelisi sinua. Nyt sinulla on parhaat vuodet 24- 29 voit löytää kenet vaan 18-30, oletko varma että et vaan tuhlaa aikaasi. tietysti täydellistä poikaystävöä ei olekkaan. mutta mielestäni on olennaisia juttuja, miten haluaa että oma kundi kohtelisi.

haluatko että sanoisi varmalla - haluan sinut tyttöystäväkseni, haluan olla suhteessa kanssasi. en halua erota.

en halua neuvoa, kunhan sanon sen että mieti oletko suhteessa vain koska se on tuttu ja turvallinen. jos itkit enemmän kuin nauroit, olet valmis saamaan lapsen rakkaasi kanssa mutta hän ei. onko sitten sen arvoista tuhlata aikaa, voi pysyä ystävinäkin toisten elämässä, ja löytää sellaisen joka osaa tuntea syvällisemmin.

tosin syvällisemmin tuntevia ja vastuunsa ottavia uroksia en ole tavannut, mutta olen aika varma että heitä on kai olemassa.

tee tietusti vain kuin sydämesi haluaa. sanon vaan kun itse en pystynyt tarpeeksi ajoissa eroamaan suhteesta vaikka sain väärää kohtelua. joskus naisen vastuuntunto, lojaalisuus kumppanin ja omille tunteille estää näkemästä, että itse tulee kohdelluksi väärin.

että itse ansaitsee saman kohtelun minkä kumppanille antaa.

mutta oma päätös tärkeintä.

ja ap:lle en myöskään osaa neuvoa sehän on niin subjektiivinen asia kuin että mielestäni missä on yksi lapsi mahtuu toinenkin, voisitte vielä puhua siitä. rauhallisesti ja toisten mielipidettä kunnioittaen. kannatan sitä että saisitte vielä vauvan, 40 vuotias on vielä nuori mutta tietysti riippuu myöd elämäntilanteestanne

Jos teillä on jo yksi lapsi ja olette noin vanhoja, niin ei todellakaan ole järkevää tai kenenkään kannalta reilua erota ja rikkoa perhe. Olisi aivan eri asia, jos olisitte lapsettomia ja nuoria.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 12:29"]

Meillä taas mies on halunnut vauvaa vuoden verran, minä en.

[/quote]

Sama täällä. Mies 33v. ja itse 30v.

Eroaisin. Vuodet kuluvat nopeasti ja sitten onkin myöhäistä jo. Oma lapsi on niin suuri asia, että eroaisin tuossa tilanteessa heti.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 12:06"]

Eroaisin. Vuodet kuluvat nopeasti ja sitten onkin myöhäistä jo. Oma lapsi on niin suuri asia, että eroaisin tuossa tilanteessa heti.

[/quote]

Niin on meillä yksi lapsi ja olen jo 40v. -ap

meillä on vähän sama tilanne. ei ole lapsia vielä entuudestaan ja pystyn kyllä helposti pari vuotta vielä odottamaan (olen 24 vuotias), mutta haluaisin kyllä lapsen, siihen on kaikki resurssit ja pärjäisimme mainiosti, mies ei vaan halua vielä. siispä tässä nyt odotellaan että miten käy. mies on kyllä sanonut ettei minua pidä tässä suhteessa "vankina" jos ei ikinä halua lapsia.

Onko hän suuri rakkautesi? Jos on, niin kerro se hänelle. Ota selvää syistä miksi hän ei halua vauvaa. Kuinka vanha olet? Jos olet yli 25 v, on mielestäni kohtuullista alkaa ajattelemaan perheen perustamista. Onko teillä isoja ongelmia? Jos ongelmat ovat ratkaisemattomia ei vauva pelasta suhdettanne.

Testasin aikoinaan ex-rakkaani kykyä tulla isäksi. Keskustelu ei tuonut selvyyttä. Hänellä oli pysyviä ongelmia eli tuijotteli siksi lähinnä omaa napaansa. Hän luuli minun olevan läheisriippuvainen hänestä, mutta oikesti olisin halunut tasapainoista perhe-elämää hänen kanssaan. Viimeisenä keinona saada selville totuus hänen tahtotilastaan huijasin häntä, että en käytä ehkäisyä (oikeasti käytin). Hän tieten tahtoen rakasteli kanssani.  Sanoin, että "saatan olla raskaana, koska ehkäisy on lopetettu" ja hän siihen että "jos olet raskaana niin abortti ABORTTI! En ole valmis isäksi!" Saimme keskusteltua.  Ei tarvittu aborttia, vaan ero pitkästä suhteesta. Oi kuinka olisin halunnut hänen kanssaan lapsen, mutta ero oli silti parempi ratkaisu! Aborttia en olisi voinut tehdäkään...Ymmärsin, ettei hänestä olisi lapselle isäksi ainakaan ennen kuin minulle ikäni puolesta olisi jo vaikeaa tulla äidiksi. Hänkin halusi, että toteutan unelmani. Lähdin ja toteutin:)

Tässä tilanteessa, jos parisuhde on muuten hyvä, tyytyisin yhteen lapseen ja hyvään parisuhteeseen. On pienempi paha jättää toinen lapsi hankkimatta kuin rikkoa jo syntyneen lapsen perhe.

Tilanne olisi aivan eri, jos ap:lla ei olisi lapsia vielä ollenkaan. Silloin erolle mielestäni olisi peruste.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 12:07"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 12:06"]

Eroaisin. Vuodet kuluvat nopeasti ja sitten onkin myöhäistä jo. Oma lapsi on niin suuri asia, että eroaisin tuossa tilanteessa heti.

[/quote]

Niin on meillä yksi lapsi ja olen jo 40v. -ap

[/quote]

Meillä taas mies on halunnut vauvaa vuoden verran, minä en.

Jos teillä ei olisi lapsia niin ero olisi hyvä ratkaisu. Nyt kun teillä on jo yksi lapsi ja olet aika vanhakin, niin miettisin ensisijaisesti että miksi haluat lapsen. Ja miksi miehesi ei halua.

Suhteenkorjauslapseksi? Keski-iän kriisiä helpottamaan? Vai ettekö vaan ole ehtineet aiemmin tehdä sisarusta lapselle? Eikö miehesi jaksa enää vauva-arkea? Voisiko kompromissi tulla kyseeseen? Sijaisperheeksi ryhtyminen esim. Eihän se ole ollenkaan sama kuin oma lapsi, mutta hoivaviettiä pääsee toteuttamaan oikein urakalla sillä ne lapset tarvitsevat paljon huomiota.

Koiranpentu?

mus vähän tökkii jos joku haluaa "vauvan" kun ne ei pysy vauvoina..lapsen hankkiminen on vähän eriasia kun haluta vauva. hoivavietin voi hälventää koiranpennullakin.

mua vähän tökkii jos joku haluaa "vauvan" kun ne ei pysy vauvoina..lapsen hankkiminen on vähän eriasia kun haluta vauva. hoivavietin voi hälventää koiranpennullakin.

Reikä kondomiin? Otat suihin ja menet vessaan "peseen suun", mutta otatkin spermat suusta ja siemennät itsesi? Tai jos ei muu auta, käyt hakemassa vierasta siementä etkä vaan kerro siitä miehellesi.

Mä en usko, että olisin tuollaisessa tilanteessa. Meillä toimii kommunikointi hyvin enkä usko, että mies olisi niin itsekäs, että päättäisi yksin meidän yhteisestä elämästä. Asiasta keskusteltaisiin paljon ja yrittäisin saada miehen ymmärtämään mun kannan.

Mä olen kohta 40 v. ja mulla on 3 lasta. Välillä kuumeilen neljättä, mutta en ole varma asiasta, kun ikääkin alkaa olemaan. Miehen mukaan se on ehdoton ei, mutta olen 100 %, että saisin ylipuhuttua miehen ja hän olisi siitä jälkikäteen onnellinen. Mun mies kun kuitenkin rakastaa lapsia, työ ei ole elämän ykkösasia ja ottaa myös mun tunteet huomioon.

Onko se niin vaikeaa tajuta, etteivät kaikki halua lapsia? Hehän ovat vastuullisia kun sen selvästi ilmaisevat ja käytttäytyvät sen mukaan. Lapseen olet sidottu koko elämän ajan. Minäkin kärtin aikoinaan entiseltä miesystävältä lasta, mutta onneksi mies kieltäytyi tiukasti. (Ero tuli muutamassa vuodessa ihan muista syistä.)

Riippuu iästäsi, miehen iästä, suhteenne vakavuudesta ja siitä, onko teillä ennestään lapsia.

Tietysti on ihmisiä, jotka eivät halua lapsia. Osa naisistakaan ei halua tulla koskaan äidiksi. Ne tunteen yleensä selvitetään ennen vakavaa parisuhdetta, varsinkin, jos sitä ikää alkaa jo olemaan. Ei anneta toiselle toiveita lapsesta, vaikka sitä ei aiota koskaan hankkia. Luvataan, että tehdään 3 lasta, mutta sitten toisen jälkeen käydäänkin laittamassa johdot kiinni.

Asioista keskustellaan eikä sanota, että mä teen näin, halusit sitä tai et.