Lue keskustelun säännöt.
En jaksa muiden ongelmia ja omista ei saisi kertoa
06.01.2014 |
Kaverillani on tapana olla kovin kiinnostunut muiden iohmisten asioista. Nyt hänellä on sukulainen, jolla on kaikenlaista vaikeutta, mutta kuitenkin sellaista, joka ei ole vaarallista tai sellaista että sille ei voisi tehdä mitään. Tämä sukulainen ei vaan halua tai viitsi, koska on mukavampi rutista ja saada muiden voivottelua, vaikka ongelmansa olisi helposti ratkaistu.
Kaberini sitten vatuloi tätä sukulaistaan aamusta iltaan, jopa soittaa minulle työaikana kertoakseen mitä se taas sanoi ja voikauheetasentään. Ensinnäkin, minä en edes tunne koko sukulaista ja koska "ongelma" olisi helposti ratkaistavissa, en osaa oikealla tavalla kauhistella, josta sitten aiheutuu riitoja.
Asian oudompi puoli on se, että minulla on jo jonkin aikaa ollut itselläni vaikeaa ja omia ongelmia, jotka eivät ole draaman hakua tai tuosta vaan poistettavissa. Minä en kuitenkaan saa sanallakaan mainita omia asioitani saati että sanoisin, että en jaksa nyt jutella sukulaisestasi, koska tässä on ollut taas vähän ankeampi päivä. "Aina sä jauhat tota samaa, se on mikä se on, mä en jaksa" ja kiukkuisena moi ja luuri kiinni. Tai poistuminen paikalta jos ollaan jossakin.
Siis mikä neuvoksi? Olla hiljaa omista asioistaan vai olla mahdollisimman vähän tekemisissä? Eihän hän minun ongelmilleni mitään voi, mutta asenne "ole hiljaa en jaksa kuunnella" on aika omituinen, ottaen huomioon että minun olisi jaksettava aina kuunnella minulle täysion vieraan ihmisen asioita.
Kommentit (2)
Ystävältäsi puuttuu empatiakyky ja todennäköisesti hän on myös itsekeskeinen. Ja arvaanko oikein, on muutenkin niitä ihmisiä jotka kyylää verhonraosta, että kukakohan mies naapurin yh-äidin kanssa tulee pihaan ja kenelleköhän tuollaisella autolla mennään kylään. Kovasti kaikkea kauhistellaan, mutta oikeaa ymmärrystä ei löydy kenellekään, kunhan vaan saa suu selällään hokea että on se kauheeta on se vaan kauheeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ne sun ongelmat niin vaikeita, että kaverisi on hankala niistä puhua, hänelle tulee ahdistunut olo eikä osaa toimia? Sukulaisella taas on jotakin ns. draamailua, kuten nyt esimerkkinä pettääköhän mun mies vai ei, jonka mälvääminen on helppoa.
Jos en saisi omista asioistani edes sen verran sanoa, etten jaksa nyt puhua kun on vaikeaa, ilman että suututaan, en kuuntelisi hänenkään jorinoitaan, varsinkin vieraasta ihmisestä.