Kyllästyttää hysteeriset eukot

Tunteiden näyttäminen? Sekö sopii esim. työpaikalle? Työpaikka on töiden tekemistä varten, ei minua ainakaan voisi vähempää kiinnostaa työaikana kuunnella Lissun parisuhdeongelmia tai Jennin hiuskatastrofeja - olen töissä. Aika onnetonta on, jos ihmisellä ei ole omaa ihmissuhdeverkostoa kuten ystäviä, joiden kanssa vatuloida asioitaan, vaan sitä varten tarvitsee työkavereita häiritä. Varsinkin kun ainakin minusta näkee kilometrin päähän, että evvk enkä edes kommentoi saati ala ymmärtäväisesti keskustella.

On se kumma kun kaikki (kuten minä) eivät koe tarvetta selitellä jokaista tekemistään, asiaansa ja perheenjäsenensä sanomista työkavereille. Tai saada hermoromahdusta jokaisesta pikkuasiasta. Tokihan se tarkoittaa, että meidänkaltaisissamme on vikaa ja tämä turhanjauhajasakki on tosi fiksua ja asiallista.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 13:58"]

Miksi joillekin tai oikeastaan monille naisille on mahdotonta käyttäytyä ja toimia järkevästi? Mieluummin draamaillaan ja hysterisoidaan joka käänteessä. Jos liikenteessä joku on häirinnyt töihin tullessa, meuhkataan jo ovella kuinka vaarallinen tilanne se olikaan kun joku vaihtoi kaistaa suoraan eteen että voi kauheeta sentään ja kamala. Jos pusero sotkeentuu kahviin, möykästä ja hysteriasta voisi kuvitella ekokatastrofin tapahtuneen. Jos et vaihda työvuoroa tai vapaapäivää, alkaa poraaminen ja märinä, kuinka en nyt sitten pääse sinne enkä tänne byää. Toinen ääripää on sitten ihastelu; kun joku työkaveri on hommannut uuden vaatteen tai kampauksen, sitä ihastellaan ääni falsetissa kiekuen ties kuinka kauan.

Eikö nämä huomaa omaa typeryyttään? Mistä tällainen käytös edes tulee, kasvatuksesta vai naisen mallina omalta äidiltä? Mitä ihmeen iloa kukaan saa siitä, että jokaisesta asiasta kehitellään kauhea draama?

[/quote]

jep, ei ole sivistyneen ihmisen käytöstä tällainen.

Minä olen eteläpohjalainen, enkä kohkaa tuollaisia. Tiedän että tuollaisia on olemassa, mutta en tunne ketään. Mielestäni tuollaiset ovat vaan teennäisiä, ja hakevat itselleen huomiota, kartan sellaisten seuraa.

Ap taitaa kyllä liikkua jossain oudossa pissismaailmassa...

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 18:41"]

Sukupuoli (gender) on pitkälti opittu asia. Siihen vaikuttaa se, miten meihin naisina suhtaudutaan, mistä asioista meitä kehutaan, minkälaista käytöstä meiltä odotetaan.

Esim. 2-vuotias kummityttöni ihasteli vaaleanpunaisia vaatteita. Mistä hän oli sellaista oppinut? Tuskin nyt itse keksinyt, että pikkutytöt tykkäävät vaaleanpunaisesta.

[/quote]

Ei pidä paikkaansa, kyllä ne tulee ihan geeneistä. Mulla on kaksospojat, joille ei ole koskaan tuputettu mitään "poikien juttuja", silti toinen on tiennyt autojen merkit siitä asti kun on osannut puhua, toista ei paljoa kiinnosta, toinen poika haluaa esiintyä ja halusi 4v. synttärilahjaksi kaksi poikanukkkevauvaa, niillä piti olla pippelit. Poika leikkii että synnyttää ym.

Nyt kun pojat lähestyy viittä vuotta, ovat alkaneet sanoa joistain asioista että ne on tyttömäisiä, vaikka koskaan ei olla sanottu mistään niin. Eivätkä ole edes päiväkodissa koskaan olleet mistä olisivat ne oppineet.

Meidän pojat myös leikkivät aina kokkaamista, ja vaikka kampaajaa.

Se ero tyttöihin pojilla tuntuu luonnostaan olevan, että leikkivät sukupuolielimellään, meidän pojilla pippelit tekevät kaikenlaista, menevät nukkumaan ja puhuvatkin välillä, tytöt eivät yleensä tietääkseni anna sukupuolielimilleen "persoonaa". Pojat leikkivät myös autoilla kuten nukeilla leikitään, eli autoilla on perheet, ja ne puhuvat kimittävällä äänellä.

Tuliko mieleenne, että kyseiset naiset purkavat työpaineita tekemällä töissä jotain muutakin kuin vetävät tiukkaa asialinjaa koko ajan? Työpaikka ON myös sosiaalinen ympäristö, haluatte tai ette. Siellä saa olla ihan millainen on -oma itsensä.

Jos joku haluaa olla omissa oloissaan niin olkoon. En minä häntä pakota puhumaan. Mutta jos haluan kehua Lissun uutta kampausta niin teen sen. Vaikka joku kuinka kyräilisi. Vaikka se olisi jonkun mielestä liian kevyttä ja höpsöä. Siitä voi jopa tulla Lissulle hyvä mieli. Voin myös nauraa Kaijan kanssa hyväntahtoisesti sille, miten hänen Mikkonsa mokasi näytelmässä. Voi apua... Joillain voi vaikka olla töissä hauskaa. Tai jos Saaralla on paha mieli jostain, mitä hänen miehensä teki eilen, voin ratkoa sitä tauolla.

Jos ette ole tästä tietoisia niin small talkia harrastetaan viihteen vuoksi. Sitä ei ole pakko harrastaa. Sen harrastaminen ei myöskään kerro henkilön älyllisestä vähäisyydestä vaan ehkä enemmänkin kasvatuksesta.

Meillä oli kotona hyvin iloinen ja puhelias ilmapiiri. Keskustelunaiheet vaihtuivat luontevasti vakavista ja kiehtovista kevyisiin ja helppoihin. Luonnollisesti olen siis sellainen muuallakin. Teillä ehkä istuttiin hiljaa ja omissa oloissa? Tai kenties mentiin omaan huoneeseen pelaamaan tai murjottamaan? Minä en ole IKINÄ viihtynyt lapsenakaan kotona yksin omassa huoneessani vaan olen yleensä nauranut olohuoneessa jollekin siskoni tai äitini kanssa tai keskustellut jostain mielenkiintoisesta. Tämän takia minusta on tullut sosiaalisesti erittäin lahjakas Suomen ympäristössä ja tajuan hyvin erilaisia ihmisiä. Siitä täysi kiitos perheelleni.

Miettikää nyt oikeasti vähän. Pitääkö elämän olla aina niin vakavaa? Mitä se teille kuuluu, mistä minä tauoillani juttelen. Huutamista niin kovaa, että sali raikuu, en harrasta. Ymmärrän, että se voi olla häiritsevää. Enkä juoruamista. Se on pikkusieluista ja ilkeää. Tietenkin jos se, että lohdutan A:ta siitä, mitä B on tehnyt lasketaan juoruamiseksi B:stä niin sitten ehkä. Minä pidän sitä auttamisena, koska yleensä yritän auttaa A:ta ymmärtämään B:n ajatustenjuoksua.

Mutta minähän olen tietysti se kummajainen tässä zombien maassa, jossa sosiaalinen tyhjiö vaivaa joka toista perhettä ja sielua. Tunteiden ja ajatusten jakaminen toisen ihmisen kanssa on kaunista. Jos kokee yhteyttä toiseen ja sielunkumppanuutta. Kokee ehkä tämän auttavan ongelmissa tai olevan hauskaa seuraa työajalla. Suurissa tunteissa ei ole mitään vikaa. Suuria tunteita kokevana ihmisenä voin sanoa, että elämä olisi julmetun tylsää ja harmaata ilman niitä.

Ei kiinnostavia keskusteluja vain pulpahtele taivaalta! Ne ovat seurausta joskus tuntienkin small talkista! Ei ihme että suomalaiset eivät koskaan löydä hengenheimolaisiaan, jos he eivät tiedä, että miltei jokainen kiinnostava keskustelu alkoi jostain tylsemmästä. Kaksi ihmistä eivät tyhjästä huomaa olevansa samanlaisia! Maailman tyhjänpäiväisin keskustelu voi johtaa huomioon siitä, että meillähän onkin oikeastaan aika paljon yhteistä, kun aihe pääsee vähän poukkoilemaan. Ja sitä yhteistä voi löytyä niiden "tyhjäpäidenkin" kanssa. Tietenkin jos ei omaa lahjoja ohjata keskustelua haluamaansa suuntaan niin tätä ei ehkä tiedä.

Tyhjänpäiväistä keskustelua on itse asiassa helppo ohjata. Suurinta osaa ei niin kiinnosta, miten Mikon näytelmä meni ja tätä tietoa voi tarkkaavainen keskustelija käyttää hyväksi. Tästä saa helposti keskustelun esimerkiksi näytelmistä, runoudesta tai taiteesta yleensä. Mutta vain sen jälkeen kun Kaija on tarpeeksi saanut jauhaa Mikosta. Jos keskustelun kääntää pois liian aikaisin, Kaija saattaa palauttaa sen Mikkoon :) Joku juuri Othellon lukenut voi esimerkiksi käyttää keskustelun uutta suuntaa hyväkseen kertoakseen sen juonesta ja tämä puolestaan voi johtaa keskusteluun mustasukkaisuudesta tai petoksesta. Jos sinusta tuntuu, että työkaverisi ovat tyhjäpäitä eivätkä tuskin lue, olet luultavasti väärässä ja kärjistät. Suurin osa suomalaisista lukee kirjoja ja suurin osa ei myöskään ole sen tyhmempiä kuin SINÄ.

Melkein minkä tahansa keskustelun saa käännettyä kiinnostavaksi. Aina on joku sitä jatkamaan. Jos ei ole, yleensä totean, että nämä ihmiset haluavat olla rauhassa ja teen jopa töitäkin :) No ei vaineskaan. Totta kai teen muutenkin öitä enkä vain juttele.

Joka tapauksessa... Keskustelun taide on tärkeää. Sen pitää kohta olla kouluaine tai Suomesta tulee ihan perähikiä, kun olemme niin paljon sulkeutuneempia kuin muut ympärillämme!

Suurin osa keskustelijoista itse asiassa luo small talkia viedäkseen keskustelua eteen päin. Antaakseen aiheita, joihin muut voivat tarttua. Niin itse teen. Jos vain kyräilee sivusta eikä osallistu ja tuo siihen omaa panostaan, voi syyttää ihan itseään siitä, miten ympärillä ollaan niin tyhmiä ja keskustelut niin tylsiä ja tyhjänpäiväisiä. Jos haluaa jakaa ihmiset stereotyyppisesti minunlaisiini ja muunlaisiin niin aivan varmasti tulee eristäytymään. Kukaan ei ole niin erikoinen, ettei löytäisi mitään yhteistä suurimman osan kanssa. Jos on lahjakas voi päätellä, mikäköhän tämä yhteinen osa voisi olla ja aloittaa keskustelun jostain siihen viittaavasta.

Suurinta osaa suomalaisista vaivaa joko paremmuus- tai huonommuuskompleksi. On muiden seuraan joko liian hyvä tai liian huono. Kumpikaan ei pidä paikkansa. Näitä ihmisiä vaivaa usein myös opittu ujous. Ei vain saa sanaa suustaan. Ei keksi mitään puhuttavaa. Kotona on ollut hiljaista ja pidättäytyväistä, kuten suomalaisissa kodeissa usein on, joten sosiaalisuus on hankalaa muuallakin. Tällaisesta yli pääseminen voi viedä todella kauan. Opittu ujous voi iskeä myös koulukiusaamisen seurauksena. Kun ihminen on joutunut sosiaalisten piirien ulkopuolelle liian pitkäksi aikaa, hän ennen pitkää unohtaa, miten saman ikäisille keskustellaan (esimerkiksi koulussa). Ei enää saa itselleen sellaista luontevuuden tunnetta muiden ihmisten kanssa. Tiedän kyllä miltä se tuntuu, sillä minua kiusattiin koulussa koko peruskoulun ajan. Juurikin iloisen ja innostuvan persoonallisuuteni takia. Kyllähän se iloisuus karisikin ennen pitkää. Mutta tuli takaisin. With a vengeance :D Koska olen nyt iloisempi ja vapautuneempi kuin koskaan ja tämä on paras rangaistus sosiaalisesti rammoille kiusaajilleni.

Ei kai kaikki naiset ole kanoja, ne vain jotka ovat kanoja. Omaan kanauteensa voi vaikuttaa omalla käytöksellään helposti, ei ole pakko olla typerä ja typerästi käyttäytyvä.

Mistä edes tulee ajatus, että on jotenkin naisellista olla höhlä (tästäkin keskustelusta tulee esiin asenne, että typerä ns. naisellisuus on hyve ja puolustettava asia, johon on pyrittävä tai on asperger tai asennevikainen)? Ikäänkuin järkevyys ja asiallisuus olisi jotenkin liian miehistä, joten ollaan sitten tyhjäpäitä ja järjestetään esitys vähän jokaisesta asiasta.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 15:38"]

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 15:23"]

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 14:54"]

Hah! Työskentelen miesvaltaisella alalla ja olen aina ihmetellyt miesten vihanhallintakykyä! Kaikki on päivästä toiseen yhtä valitusta ja yhtä "voi vitun vittu saatanaa" kun mihinkään asiaan ei pystytä suhtautumaan maltilla ja rennosti. Tämän on huomannut myös miespuolinen esimies, joka valittaa miesten jääneen itsehillinnän suhteen valtaosin teinipoikien tasolle.

[/quote]

Aivan kuin aviomieheni, jolla on ADHD. Vihanpurkaus saattaa tulla pelkästään siitä että sukka menee kengässä myttyyn. Jotkut päivät ovat pelkkää kiroilua ja tavaroiden paiskomista aamusta iltaan saakka. Jos hän olisi nainen, niin miehensä kutsuisi käytöstä "nalkuttamiseksi", mutta miehethän eivät olevinaan sellaista harrasta :D

[/quote]

Vai että oikein ADHD...

[/quote]

Näin on, diagnosoitu adhd.

En tiedä mistä johtuu, mutta kyllä kovin monen naisen mielestä naisten "kuuluu" haaveilla häistä, intoilla miehistä, huokailla jokaiselle julkimon seukkausuutiselle, vouhottaa naamastaan ja hiuksistaan, menettää järkensä kenkäkaupassa, olla innoissaan shoppaillessaan ja mälvätessään vaatteita, kauhistella jokainen asia potenssiin 1000, heilutella tukkaa, kikatella joka välissä ja työpaikalla selittää loputtomasti minä-minun perhe-minun mies-meidän lapset-me-myself-i, kiinnosti ketään tai ei ne umpipienet ympyrät. Ja joka asiaan tarvitaan aina miestä, huvittavaa oli jokin aikaa sitten huoltoasemalla kun joku nainen (joka ei osannut ajaa autoaan edes oikealle puolelle tankkia ensin ja senkin jälkeen liian kauas :D), tarvitsi jonkun miehen täyttämään pesunestesäiliön "kun siellä on niin paljon niitä täyttöaukkoja". Onhan niitä kokonaista kolme ja onkin toooooosi vaikeaa erottaa pesunestesäiliö jäähdyttimestä ja öljysäiliöstä.

Tämä on juuri sellaista ns. naisellisuutta, milla saadaan kaikki naiset näyttämään tyhmiltä ja nainen ja auto-vitsit tosilta.

Juurikin, tuollaisissa aivan helpoissa ja yksinkertaisissa asioissa miesten tarvitseminen tekemään tuo "hankala homma", on nimenomaan kanamaisuutta ja väärää naisellisuutta. Jos en osaisi tehdä autolleni perustoimia, en ajaisi. Kansiremonttia ei jokanaisen tarvitse osata, mutta jos ei öljyjä osaa tarkistaa (tosin nykyautoissa ajotietokone kertoo öljyn määrän eikä tarkistelua tarvita, mutta vanhoissa kotteroissa tarvitaan), erilaisia vesiä lisäillä ja rengasrikon tullen toimia, ei varmaan osaa solmia kengännauhojakaan.

Ei sun oo pakko olla naisten kans missää tekemisissä :) voisit ruveta homoks ja rekkakuskiksi.. Ne naisetki on vaan ilosia ku ei tarttis katella sun kaltaista kyräilevää tuppisuuta :D

Aspergereille sosiaaliset konventiot on vieraita ja siksi kuvaamasi käytös vaikuttaa epärationaaliselta. Siksi kysyin, ei tarvi ottaa itseensä noin pienestä.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 16:28"]

Ei sun oo pakko olla naisten kans missää tekemisissä :) voisit ruveta homoks ja rekkakuskiksi.. Ne naisetki on vaan ilosia ku ei tarttis katella sun kaltaista kyräilevää tuppisuuta :D

[/quote]

Naisena en kyllä olekaan, kuin järkevien naisten kanssa tekemisissä. Ylihysteeriset kaakattajat saavat pakoreaktion automaattisesti päälle, valtaosa ystävistäni on miehiä. En kuvittele olevani parempi naisena, en vain pidä tietyn tyylisistä ihmisistä. Ylihysteerisistä kanoista. Näitä on miehissäkin, mutta vähemmän (tiedän yhden vastaavan miehen).

Ah..tekstiä kuin suoraan näppäimistöltäni. Juuri tuon naisten luoman hysterian ja jatkuvan kilpailevan ja kyräilevän ilmapiirin takia vaihdoin kaksi kertaa työpaikkaa. Miesvaltaisella alalla on niiiiiin paljon rennompaa! :) Ja ehei, en ole tiukkapipoinen vaan huumorini ja juttuni ovat aika ronskeja. Olen käytännön ja järjen ihminen. Muut naiset sen sijaan menevät niin tunteiden mukana ja tekevät pikkumaisesti kaikesta pikkuasioista suurta. En pidä turhasta lörpöttelystä naisten tyyliin jollaiseksi kaakatukseksi naisten kahvihuonekeskustelut yleensä yltyivät, vaan puhun vähän mutta asiaa. Tykkään syventyä työhöni täysillä enkä kesken kaiken alkaa elämöimään ja juoruamaan. Hiukan introvertiksi persoonaksi siis miellän itseni. Naisvaltaisessa työympäristössä introvertit sysätään sivuun kummajaisina ja ei-pidettyinä henkilöinä.

"Aspergereille sosiaaliset konventiot on vieraita ja siksi kuvaamasi käytös vaikuttaa epärationaaliselta"

Ja oikeastiko tuollainen keskimääräisen, naiselliseksi naiseksi itseään kutsuvan naisen käyttäyminen on rationaalista? Miljoona kärpästä ei voi olla väärässä-ilmiö vaiko se, että on helpompi tyhmistyä itsekin jotta pääsee ns. sakkeihin ja ei kun kikattelemaan mukana?

On pakko sanoa samoin kuin joku aikaisemminkin, mieluummin asperger kuin naisellinen nainen. Onneksi nykyään olen jo niin hyvissä hommissa, että ei tarvitse naisvaltaisella alalla olla, mutta olen siinäkin työskennellyt ja kyllä aika lailla bimboa väkeä oli valtaosa.

"Naisvaltaisessa työympäristössä introvertit sysätään sivuun kummajaisina ja ei-pidettyinä henkilöinä."

Kyllä. Mutta on ihmeteltävä, miten kukaan voi kuvitella, että kaikkia muita työkavereita kiinnostaa, mitä se sun mies sanoi aamulla ja millainen sun kersojen tarhaesitys oli. Ihan oikeasti, miten merkittävinä ja kiinnostavina ihmisinä jotkut itseään pitää, tavalliset talliaiset tavallisine miehineen, lapsineen ja perheineen selostaa asioitaan loputtomasti kuin olisivat Maailman Kiinnostavin Perhe. Ja ihanko se sun mies osti Toyotan, no wau onpä ökyä (naapurisi ostikin Mersun) :DDDDDD

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 14:38"]

Ilmanko minä olen erittäin outo lintu naisvaltaisissa työpaikoissa, jos ryhmän sisäisen koheesion ylläpitomekanismi edellyttää jonkun työkaverin ihastelua kampaamokäynnin jälkeen.

En tunnista tuollaista käyttäytymismallia, mutta en ole kunnanvirastoa naisvaltaisemmassa työpaikassa koskaan ollutkaan.

[/quote]

Täällä toinen outolintu. Pahanilmanlintu kerrassaan!

Itse olen hoitoalalla, sairaalassa töissä. Ja voi sitä kaakatuksen kakofoniaa, jos joku tosiaan on käynyt kampaajalla tai ostanut jotain jota pitää esitellä koko työyhteisölle! Mielessäni kuvittelen näkeväni heidän tilallaan ison lauman oikeita kanoja tai ankkoja. Parvea on juuri hieman hätyytelty ja nyt koko kanalauma kaakattaa kaulat pitkällä ja hyhenet pöllyten päättömästi ympäriinsä. Joskus se pistää hymyilyttämään ja kanat luulevat, että minullakin on heidän kanssaa hauskaa.

Töissä näihin tapauksiin törmää. Antaa hössöttäjästä epätasapainoisen ja epäpätevän kuvan ja on tosi ärsyttävää. No, tuleepa vietettyä vähemmän aikaa kahvihuoneessa ja enemmän työpöydän ääressä. 

Ihmeellistä naissukupuolen käytösmallien dissausta. Tunteissa ja niiden näyttämisessä ei mielestäni ole pääsääntöisesti mitään ongelmaa, vaan tuo väriä elämään.