Lue keskustelun säännöt.
Parutteko te oikeasti nenä punaisena lehtijuttuja ja keskustelupalstoja?
06.01.2014 |
Nyt ihan oikeasti: tuossa ruumiinkuljetusketjussakin taas joku kuulemma ei saa kyyneleitään loppumaan jne. Ja erittäin usein verkkolehtien kommenttiosuuksissakin joku julistaa, että täällä nenäliinaa väännän eikä itkusta tule millään loppua. Yhyy!
Ihanko oikeasti te siellä parutte ja vollaatte nenä punaisena kaikenlaisille vieraiden ihmisten asioille, vai onko tuo vain joku typerä kielikuva? Vai onko tämä joku raskauksiin liittyvä hormonijuttu?
Ja ymmärrän kyllä, että jotkut itkevät jossain elokuvissa, hautajaisissa, häissä tai muissa elämyksellisiksi tarkoituksella tehdyissä tilanteissa paikan päällä. Sellaisia herkkiä ihmisiä on, ja tiedän, että jotkut heistä kärsivät suuresti tilanteestaan. Mutta tällainen keskustelupalstoille kirjoittelu kyynelkanavat samalla tulvien kuulostaa kyllä jo ihan uskomattomalta.
Kommentit (7)
Se olin muuten minä joka sen kirjoitti. Huomaan, ettet ole ehkä yhtä tunteellinen persoona kuin minä. Tunteellisena ihmisenä käsittelen toisten kokemia asioita itseni kautta kuvittelemalla ne omalle kohdalleni. Esim. nuoret sisko ja veli ovat minulle äärimmäisen rakkaita, kuin omia lapsiani. En kestäisi jos heille tapahtuisi jotakin ulkomailla ja kaikkien muiden reaktio olisi tuollainen "No jätä se sinne mätäneen, mitö sitä elotonta ihmistä kuljettaan." SAIRASTA ajattelua ja tunnekylmyyttä! Ennemmin kuolisin itsekin tai ottaisin menopaluulipun että hakisin hänet vaikka omilla käsivarsillani takaisin.
Jos sinä Ap et ole yhtä vahvasti tunteva ja perhettään rakastava ihminen kuin minä, niin miksi tunnet siitä tarvetta muille narista? Toiset ovat valmiita taistelemaan rakkaidensa puolesta henkeen ja vereen asti, mutta sinä tunnet siitäkin vain kummaksuvaa ja paheksuvaa inhoa kun joku muu pystyykin olemaan erilaisempi kuin sinä.
Ja en ole raskaana, enkö tule olemaankaan. Olen VeLa. Ja kyllä, minua liikuttavat suuresti eri ihmiskohtalot ja eläinten kärsimykset. Vihaan yli kaiken kylmiäja tunteettomia ihmisiä jotka ajattelevat vain itseään. Sinä Ap vaikutat sellaiselta. Ei minkäänlaista empatia- ja sympatiakykyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäänpä vielä, että Ap kun joskus todella menetät jonkun rakkaasi..vaikkapa puolisosi onnettomuudessa kuten minulle kävi muutama vuosi sitten. Niin aivan takuulla olet sen kokemuksen jälkeen (ellet jo silloinkin mikäli ehdit) valmis tekemään mitä vain muiden läheistesi puolesta. En pystyisi ikinä hylkäämään omiani maapallon toiselle puolelle, en edes kuolleina..
T. 2
Kyllä minä ap ajattelen hyvinkin paljon asioita, mm. kuulun Amnestyyn, kauhistelen totta kai vl-pedofiilitapauksia ym. ym.
Mutta nämä teidän tunnereaktionne tosiaankin kuulostavat ihan ylenmääräisiltä ainakin sellaisina, kuin te niitä itse kuvailette. Tunnustan, että kun joku kirjoittelee keskustelupalstoille esimerkiksi, että täällä nyt sitten tätä tapausta itken enkä saa itkustani millään loppua, niin ajattelen, että tällä ihmisellä itsellään on nyt jokin iso henkinen hätä, jota hän ei välttämättä tajuakaan ja purkaa painetta hänelle tuntemattomien ihmisten kohtaloita muka suremalla.
Työskentelen itse alalla, jossa joudun hoitamaan vakavasti sairaiden ja vainajien asioita. Tosiaankin kerran meillä oli kesäsijaisena ihminen, joka alkoi itkeä hillittömästi vain paperilta lukiessaan, millaisia sairauksia eräällä ihmisellä oli. Hän ei tuntenut ihmistä eikä ollut tätä nähnytkään. Hän ei pystynyt jatkamaan meillä työskentelyä, vaikka me todellakaan emme ole kasvokkain tekemisissä näiden ihmisten kanssa.
Tietynlainen tunteiden hallinta on tärkeää elämässä pärjäämisen kannalta. En kutsuisi sitä tunnekylmyydeksi vaan normaaliksi, tasapainoiseksi suhtautumiseksi asioihin. Asiat saavat kyllä koskettaa, mutta eivät ylenmäärin.
Ap lisää nyt vielä, että tuonkin sijaistapauksen vuoksi minun on vaikea uskoa niitä, jotka kirjoittelevat pitkät pätkät ihan normaalia tekstiä ja muka samalla itkevät vuolaasti. Tämä sijainen tosiaan itki vuolaasti, ei hän pystynyt siinä mitään tietokonetöitä tekemään samalla. Siksi hänen oli pakko lopettaa. Hänen herkkyytensä siis aiheutti sen, että hän ei voinut auttaa sairaita ihmisiä tai vainajien omaisia. Toivon hänenkin kehittäneen elämän varrella vähän tasapainoisemman psyyken, sekä itsensä että muiden ihmisten kannalta.
"Tietynlainen tunteiden hallinta on tärkeää elämässä pärjäämisen kannalta. En kutsuisi sitä tunnekylmyydeksi vaan normaaliksi, tasapainoiseksi suhtautumiseksi asioihin. Asiat saavat kyllä koskettaa, mutta eivät ylenmäärin.
[/quote]"
Voimakas liikuttuminen asioista on siis heikkoutta, epänormaalia käytöstä ja tunteiden oikeaoppista hallintaa? Kuulostat aivan äidiltäni. Hän aina tilanteen tullen kaivaa sen käsikirjansa "Näin toimii oikeaoppinen ja kunnollinen ihminen tilanteessa kuin tilanteessa." Kaikki tunteet ovat kuulemma epänormaaleja ja kiellettyjä, aina vääränlaisia tuntemuksia. Vaikka sanoisi että hampaaseen sattuu niin sitäkin on väärin tuntea ja jos sen tuntee niin se on mielikuvitusta. En tajua miksi kaikki suomalaiset olette aina noin kolkkoja ja kylmiä..voisitte hylätä omat perheenjäsenenne ulkomaille mätänemään välittämättä siitä missä he lojuvat kuolleina. Ja että jos ihminen tuntee voimakkaasti niin hänessä täytyy olla jokin vika, kuten itsekin sanoit. En ymmärrä teitä kumpaakaan. Enää taida tulla tänne koko palstalle edes enää kun täällä noin kolkot ihmiset kokoontuvat. Ties vaikka tarttuu moinen tunnottomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 06:06"]
"Tietynlainen tunteiden hallinta on tärkeää elämässä pärjäämisen kannalta. En kutsuisi sitä tunnekylmyydeksi vaan normaaliksi, tasapainoiseksi suhtautumiseksi asioihin. Asiat saavat kyllä koskettaa, mutta eivät ylenmäärin.
[/quote]"
Voimakas liikuttuminen asioista on siis heikkoutta, epänormaalia käytöstä ja tunteiden oikeaoppista hallintaa? Kuulostat aivan äidiltäni. Hän aina tilanteen tullen kaivaa sen käsikirjansa "Näin toimii oikeaoppinen ja kunnollinen ihminen tilanteessa kuin tilanteessa." Kaikki tunteet ovat kuulemma epänormaaleja ja kiellettyjä, aina vääränlaisia tuntemuksia. Vaikka sanoisi että hampaaseen sattuu niin sitäkin on väärin tuntea ja jos sen tuntee niin se on mielikuvitusta. En tajua miksi kaikki suomalaiset olette aina noin kolkkoja ja kylmiä..voisitte hylätä omat perheenjäsenenne ulkomaille mätänemään välittämättä siitä missä he lojuvat kuolleina. Ja että jos ihminen tuntee voimakkaasti niin hänessä täytyy olla jokin vika, kuten itsekin sanoit. En ymmärrä teitä kumpaakaan. Enää taida tulla tänne koko palstalle edes enää kun täällä noin kolkot ihmiset kokoontuvat. Ties vaikka tarttuu moinen tunnottomuus.
[/quote]
No tunteellahan sinä tosiaan ajatteletkin. Nyt sitten jo loukkaannuit: "en tule tänne palstalle enää ikinä" -uhkaus on juuri tätä. Lue nyt hyvä ihminen ajatuksella nuo antamani esimerkit. On normaalia tunnetta ja sitten on sitä ylenmääräistä omissa tunteissaan reuhtomista, joka estää mm. auttamasta ihmisiä ja hoitamasta yhteiskunnassa pakollisia paperiasioita. Myötätunto on tervettä, tällainen enää valitettavasti ei. Silloin on syytä pohtia, mikä sen oman ahdistuksen taustalla oikeasti on.
Minua kuvaillaan usein liian herkäksi, mutta olen silti Ap-n linjoilla. Itken muuten aika usein katsoessani leffoja sun muita. Silti olen sitä mieltä, että elävistä pitää huolehtia enemmän kuin kuolleista.