Lue keskustelun säännöt.
Tupakasta eroon pääseminen ei todellakaan ole kaikille helppoa.
06.01.2014 |
Tuohon toiseen ketjuun viitaten, jossa pohditaan miten ruokaan ei ole rahaa mutta tupakkaan on.
Olen ns. hyvän perheen lapsi, lapsuudenkodissani ei kukaan tupakoinut.
Oli vaan sitten niin hirveen jännää 13-vuotiaana vedellä niitä sauhuja. Vuotta myöhemmin vetelin niitä joka päivä.
24-vuotiaana olin polttanut kymmenen vuotta ja päätin lopettaa. Olin lähes vuoden polttamatta, kunnes puhelin soi yöllä ja kertoi läheisteni menehtyneen tapaturmaisesti. Ensimmäisellä huoltoasemalla kohti onnettomuuspaikkaa pyysin pysähtymään ja ostin savukkeita.
30-vuotiaana tulin toivotusti ja saman tien raskaaksi 15 vuoden tupakoinnista huolimatta. Raskaus- ja imetysaikana poltin 2- 4 savuketta päivässä ja tunsin itseni todella kamalaksi ihmiseksi. Neuvolan mukaan tuo savukemäärä oli kuitenkin pienempi haitta kuin nikotiinikorvaushoitoon siirtyminen. Toiset onnistuvat lopettamaan tuosta noin vaan lapsen takia, minä en. Mutta olin ylpeä siitä, että pystyin vähentämään sen savukemäärän niinkin alhaiseksi.
Nyt olen 38-vuotias ja istun tässä nikotiinipurkka huulessa - takana reilu kuukausi savuttomuutta ja hitto vie tällä kertaa onnistun.. ;) Tupakkaa meni viimeisen kymmenen vuoden aikana todella paljon, reilu aski päivässä.
Ja tadaa - olen akateemisesti koulutettu, mukava työpaikka (joka maksaa nikotiinikorvaushoitoni eli tukee tässä asiassa), mulla on varaa mennä vaikka ostamaan uudet saappaat jos ja kun röökilakko alkaa ahdistaa ja ja ja ja....
Ja ihan perseestähän tämä on. Minä kyllä tästä röökaamattomuudesta selviän (toivottavasti), mutta jos se elämä on muutenkin yhtä säätöä kaikesta mahdollisesta niin...
Kommentit (7)
Googleta sana tupakoitsijan keuhkot kuvahaku,siinä ehdottoman hyvä syy lopettaa,oma äitini kuoli keuhkosyöpään voin sanoa ei kannata tupakoida!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sä pystyt siihen. Itselläni auttoi STUMPPI-linja tms. aina vaikeissa paikoissa. Tuki savuttomuuteen, kuunteli jorinoita siitä ku tekis mieli sytyttää. Itse poltin 25v ja nyt ollut 2.5v savuton. Enään en aloita. Tsemppiä!
Öö, eikö ap just kirjoittanut että on ollut reilun kuukauden ilman tupakkaa? Kauheen kannustavaa.
Höpö höpö juttua taas. Ei se rööki itsestään syty. Kai ihmisellä sen verran pitää olla kontrollia tekemisiinsä. Munkin tekee mieli pillua koko ajan, mutten silti käy kenenkään naisen pääälle. Se on kuitenkin ihan toisen luokan tarve kuin joku tupakka.
Olin vuoden ilman, ja sit kävin röökillä kun vitutti ja ahdisti niin paljon. Oksensin loppupäivän.Parin viikon päästä poltin kun pääsin pitkästä aikaa viihteelle, ilta loppui lyhyeen koska iski järkyttävä hedari. Parin viikon päästä poltin taas, ei tullu ongelmia. Tällä hetkellä poltan 0-1 päivässä ja joka kerta kun tumppaan totean että ei se nyt niin ihmeellistä ollut... ja silti haluan taas röökille seuraavana päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ap:n kanssa aika sama tarina. Lopetin 3 vuotta sitten 38-vuotiaana. Aloitin 13v ja poltin noin 10v. Silloin pääsin eroon, mutta oli kovan työn takana. Sitten pidin tauon ja aloitin 30-vuotissynttäreillä uudelleen polttamaan. Piti vain polttaa synttärisavuke. Ja tadaa repsahdin.
Historiikkikin on sama. Kotona ei poltettu, olen akateeminen ns. hyvän perheen lapsi.
3 vuotta sitten lopetin nikotiinikorvaushoidolla. Iskin voimakkaimmat laastarit 2kk ajan, ja niiden lisäksi söin vielä nikotiinipurkkaa ja imin nikotiinipuhaltimesta partsilla "savuja" . En tiedä onko niitä pötkylöitä enää apteekissa, mutta ne oli tosi hyödyllisiä, kun oli niinkuin muovinen tupakka. Muistaakseni noita purkkaa yms ei saanut käyttää yhdessä laastareiden kanssa, mutta mä käytin. Oli pakko. Purkkaa lopulta söin noin 1v ajan.
On jännä, kuinka tuo riippuvuus oli noin hurjaa! Poltin ehkä 15 kevytsavuketta päivässä. Mutta ensimmäisellä viikolla muistan kun oikein makasin lattialla ja itkin. Himo oli ihan kamala. Mä vieläpä tein lakon niin, että jätin kotiin yhden tupakka-askin ja sytkärin tyyliin. Polta luuseri polta! No en polttanut.
Mun vinkki:
Aina kun mun teki ihan hulluna mieli tupakkaa, niin menin netissä sivulle oliko se "keuhkosyöpä.com" ja luin ja luin ja luin. Eipä tehnyt taas mieli. Enemmänkin ahdistuin, että kuinka olen ehtinyt tuhota jo keuhkojani!
Tupakkaa on tehnyt mieli noin 2 vuotta lopettamisesta. Ensin tunneittain, sitten päivittäin, sitten viikottain, sitten stressitilanteissa. Nyt viimeinen vuosi on ollut vapauttavaa. Ei ole tehnyt mieli enää yhtään. Tai ei tule mielihaluja.
Tsemppiä!
Sulta puuttuu selkäranka. Mä tei päätöksen pari vuotta sitten ja lopetin seinään. Kerkisin polttaa 26 vuotta joka helvatun päivä, teinistä asti.