Äiti irtisanottiin, on 53v, saako enää töitä? :(

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 10:41"]

Olen samanikäinen ja meillä on yt:t menossa. En ole tuolla alalla, mutta olen aivan varma, että saan vielä töitä, vaikka minut irtisanottaisiin. Se on aika paljon omasta asenteesta kiinni, samoin siitä, onko valmis tekemään muutakin kuin juuri omaa alaansa.

Noin minäkin uhosin, kun lopputilin sain.

Kuitenkin olin jo niin sairas, jo valmiiksi, vaikka luulin jaksaneeni vielä muutaman vuoden. Sitten kun ruvettiin tutkimaan tosissaan, niin viimeisestä selkäleikkauksesta -89 oli jäänyt vaikeat hermojuuripuristustilat. Koskaan työterveyslääkärissä näitä ei tutkittu, vaikka oireista puhuin.

Lisäksi yli viisikymppinen musertuu henkisesti työttömyyteen, joten kun toiminnot on jo hidastuneet, ei pysty nyky nuorison kanssa tietotekniikassa pärjäämään, puhumattakaan fyysisistä töistä.

Itse olin liiton rahoilla 2kk ja sitten työkyvyttömyyseläkkeelle kelan 300 päivän jälkeen. Katsoisin, että jos jaksat vielä "uhota" , olet täysin terve ja fysiikkasi kestää normaalia enemmän. Onnea työnhakuun, jos jäät työttömäksi.

Minulle ovat rutiinit tosi tärkeitä. Siksi olen päättänyt mennä vaikka vapaaehtoistyöhön, jos jään työttömäksi. Muuten minäkin masennun.

[/quote]

Oikeasti äitisi kannattaa nyt toteuttaa jotain nuoruuden haavettaan, ja opiskella vaikka karjakoksi kun ei silloin nuorena saanut. Nyt ei ole oikeastaan mitään menetettävää työuran suhteen - niin ikävää kuin se onkin.

Nyt voi ainakin matkustella, ja elää muuten oman mielensä ja tietenkin varojensa mukaan.

Vielä ei kannata heittää kirvestä kaivoon, ehkä jostain löytyy sellaistakin työtä, jota kukaan muu ei suostu tekemään, johon tarvitaan puolen tunnin varoitusajalla osaava tekijä tai muusta syystä sen paikan saa juuri äitisi. Tai minä, joka olen samassa tilanteessa.

Opiskelusta ei ole ainakaan haittaa, joten sitä kannattaa ainakin harrastaa. Avoimessa yliopistossa pääsee hyvin alkuun, ja ainakin kesäyliopistoissa on työttömille alennuksia kurssimaksuun.

Tuskin saa. Työttömiä sihteereitä on pilvin pimein.

Saattaa saada. Oma äitini on tehnyt ikänsä toimistohommia, mm. palkanlaskijana ja koulusihteerinä ja sai juuri 57-vuotiaana vakipaikan. Koulutus ei ole kummoinen, mutta työkokemusta riittää.

Ehkä saa, ehkä ei. Riippuu paikkakunnan tilanteesta.

Entä jos äitisi nyt ryhtyisi toteuttamaan jotain nuoruuden haavettaan? Vaikka opiskelemaan yliopistossa, tai vaikka jotain taide- tai taitoainetta? Irtisanomispaketin aikana voi opiskella mitä vaan, mutta työttömänä opiskelu ei voi olla päätoimista. Toisaalta työttömyysturvallakin on nyt mahdollisuus opiskella.

Vanhojen taitojen päivittäminen ja uusien opiskelu ei ainakaan huononna työllistymismahdollisuuksia. Opintojen yhteydessä voi saada sellaisia hyödyllisiä kontakteja, joiden avulla työllistyy.

Jos osaa laskea palkkoja niin todennäköisesti saa. Ihan hirveä pula ammattitaitoisista palkanlaskijoista tällä hetkellä.

Minun äitini sai. Irtisanottiin valtion hommista, takana puhelinvaihteen hoitoa 30v ilman mitään koulutusta. Ei tietenkään samoja hommia mutta töitä kuitenkin. Nyt on jo eläkkeellä ja kovin haluttu tuuraaja, takuulla päihittää monet nuoremmat.

Kyllä työtön voi opiskella täyspäiväisesti. Ja saada päivärahaa.

Pääsee takaisin työelämään koulunpenkin kautta. Kannattaa alkaa katsomaan koulutuksia sekä osallistua kevään yhteishakuun.

RIippuu paljosta. Jos äitisi on töissä ollessaan pitänyt huolta omasta kehityksestään, käynyt koulutuksissa, opetellut uudet ohjelmistot, osallistunut kehittämishankkeisiin, vaihtanut välillä hommia työkierrossa, jne. ja hän osaa nyt tuoda esiin tämän monipuolisuutensa ja joustavuutensa, hänellä on hyvät mahdollisuudet.

Jos taas on ne 9 vuotta pyörittänyt tasan samoja papereita tasan saman pöydän ääressä itsekin siihen tylsistyneenä niin huonosti menee.

JÄkimmäisessä tapauksessa - tai ehkä joka tapauksessa - uudelleen kouluttautuminen on ihan hyvä vaihtoehto. Jos haluaa työllistyä, niin en ehkä ryhtyisi noihin yloipsto-opintoihin tuossa iässä (ja avoimen puolelle se oikeasti menisikin, koska yliopistoon on aika vaikea päästä sisään jos edellinen koulukokemus on amis tai opisto 1980-luvulta) tai taideaineita, vaan jotain vuoden tai parin vuoden täydentävää tai ammatillista peruskoulutusta. Tuonikäisiä myyjiä tarvitaan tietyntyyppisissä liikkeissä, lähihoitajia tarvitaan joka puolella, myös joku aktivaattori joko vanhustyössä tai lasten työssä voisi olla ok. Jos fysiikka kestää, myös raksatöitä, sähköasennustöitä, puutarha-ja maisema-alaa on jne. Parin vuoden koulutuksen jälkeen ehtisi vielä töihinkin, vaikka yrityksen perustaa. Tai jos hankkisi vähän lisää koulutusta, voisi vaikka kirjanpitofirman perustaa.

Avoin yliopisto ja taito- ja taidealat on kans ihan kivoja, mutta silloin tavoite ei ehkä ole niinkään työllistyä (koska se on kovan työn takana nuoremmillekin), vaan kehittää itseään ja ehkä hyödyntää muiden hyväksi jossain vapaaehtoistoiminnassa?.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 10:35"]

Pääsee takaisin työelämään koulunpenkin kautta. Kannattaa alkaa katsomaan koulutuksia sekä osallistua kevään yhteishakuun.

[/quote]

Ei ole mitään järkeä lähteä yhteishakuun 53-vuotiaana, kun vasta peruskoulusta päässeet saavat 6 lähtöpistettä siitä, että ovat vasta peruskoulusta päässeitä. Ensinnäkään ei siellä saa opiskelupaikkaa näillä spekseillä ja toisenakaan luuletko että 53-vuotias jaksaisi niitä teinejä siellä?

Sen sijaan kannattaa ihan reilusti tututua aikuiskoulutuksen vaihtoehtoihin. Ne on suunnattu aikuisille ja niihin aikuiset pääsevät sisäänkin.

Taloushallinnon osaajista on yleensä enemmänkin pulaa kuin liikatarjontaa, ei siis kannata heti luovuttaa.

Olen samanikäinen ja meillä on yt:t menossa. En ole tuolla alalla, mutta olen aivan varma, että saan vielä töitä, vaikka minut irtisanottaisiin. Se on aika paljon omasta asenteesta kiinni, samoin siitä, onko valmis tekemään muutakin kuin juuri omaa alaansa.

Minulle ovat rutiinit tosi tärkeitä. Siksi olen päättänyt mennä vaikka vapaaehtoistyöhön, jos jään työttömäksi. Muuten minäkin masennun.

Miehen äiti jäi eläkkeelle, 60-vuotiaana. Kyllästyi eläkkeellä oloon kolmessa kuukaudessa ja alkoi vaan lähetellä hakemuksia joka paikkaan. Kolmen päivän päästä soitettiin ja palkattiin kotisiivouspalveluun. Töitä olisi enemmän kuin voi eläkeläisenä tehdä.

Huolettaa myös oman 52-vuotiaan äitini puolesta. Hän on aina ollut helpossa, haasteettomassa työssä ja nyt se alkaa näkyä. Äitini on alkanut höperöityä ja katkeroitua.