Lue keskustelun säännöt.
Miten reagoisit, mitä miettisit?
08.11.2013 |
Tilaat 10v lapsellesi lehden jonka irtonroita hän on jo jonkin aikaa halunnut ostettavan, mikä iloinen ylläri lapselle.
Mutta lapsi reagoikin erittäin negatiivisesti koska olet tehnyt tilauksen lapsen omalla nimellä=lehti tulee kotiin niin että takalapussa lapsen nimi+osoite, ei jommankumman vanhemman. Pistin pyytämään isältään anteeksi (isä teki tilauksen) ja jessus kun oli vaikeaa, sai sanottua sen mutta ei kunnolla katsekontaktilla tms. Ja se hysteerinen itku ja suru.
Minä reagoin asiaan huonosti ja koen sellaista "maailman paskin äiti"-fiilistä tällä hetkellä että voisin hypätä junan alle.
Ok, poika on aina ollut hieman erikoinen, hänellä on omat "juttunsa", hän ei ole hirmu sosiaalinen vaikkakin koulussa on pari kaveria ja siellä ei ole mitään ongelmia, ei myöskään koulumenestyksessä, muta vapaa-ajalla hän ei oikein kavereita kaipaa, isosisar ja me vanhemmat riittäisi.
Äärimmäisen temperamenttinen luonne, tod lyhyt pinna, ei oikein jaksaisi nähdä vaivaa asioiden eteen jos ovat hiemankin hankalia, oman mukavuusalueen ylittäminen vaikeaa. Nautiskelija, toisaalta hyvin tunnollinen mm koulunsa suhteen, ei ole koskaan esim myöhästynyt sieltä.
Jaa miten reagoin? no, ilmoitin että lehden tilaus perutaan ja kun en saanut juttuyrityksistä huolimatta minkäänlaista selitystä vaan poika vain vääntelehti hysteerisesti itkien niin ilmoitin että kun olen niin huolestunut ja turhautunut niin joku ammattilainen saisi kyllä ottaa selkoa "sinun sekopäisyydestäsi" ja voisit mennä mielisairaalaan.
Jooo, tiedän, tein väärin ja pyysin anteeksi ja pidin sylissä ja selitin että huoli ja "järkytys" hänen reaktiostaan pohjalla mutta silti toimin väärin enkä tarkoittanut. Selitin että ihmetytti vain niin hirveästi reaktionsa kun piti olla iloinen asia ja tuleehan meille muillekin monta lehteä jossa oma nimi.
Minä en tiedä enää mistään mitään:´´(
Kommentit (11)
Olen tässä maatessani, lapset jo nukkumassa, tullut lopullisesti sihen tulokseen, että minä en osaa/pysty/jaksa olla niin hyvä äiti kuin haluaisin.
Eikä asiaa auta se, että mies totesi etten kyllä tunneälyä asian hoidossa näyttänyt ja olin sadisti.
Vitun paha olla:´´(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä lapsen piti pyytää anteeksi? Sitä, että isä tilasi lehden hänen nimellään?
Ymmärrän lasta kyllä ihan hyvin, vaikka toki aikuisesta reaktio voi tuntua ylimitoitetulta. Varmaan hän ajatteli, että on noloa jos joku kaveri näkee, että hänelle tulee ko. lehti tai jotain vastaavaa. Eihän isä tätä voinut toki tietää, ja luultavasti koko asia unohtuu pian. Minusta te kaikki nyt vähän ylireagoitte,
Jonkunmoinen terapia voisi olla teille molemmille hyväksi.
Ymmärsinkö nyt oikein? Lapsi suuttui, koska lehti tuli hänen omalla nimellään? Kuulostaa tosi erikoiselta. Sinuna jättäisin moisen huomiotta tai jos on pakko huomioida niin ilmoittaisin lapselle, että jos ei kelpaa niin tilaus perutaan, ja että sillä ei ole mitään väliä kenen nimellä lehti tulee.
Ymmärsit oikein.
Ja minä totesinkin ykskantaan, että selvä tilaus perutaan. Mutta mies oli ja on eri mieltä ja lapsi tuskaili minulle itkuisena että "eikä".
ap
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 20:37"]
Ymmärsinkö nyt oikein? Lapsi suuttui, koska lehti tuli hänen omalla nimellään? Kuulostaa tosi erikoiselta. Sinuna jättäisin moisen huomiotta tai jos on pakko huomioida niin ilmoittaisin lapselle, että jos ei kelpaa niin tilaus perutaan, ja että sillä ei ole mitään väliä kenen nimellä lehti tulee.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos näin kävisi, antaisin itkeä ja parkua, kertoisin että kyseessä oli tarkoituksena olla kiva yllätys. Sitten jatkettaisiin tavallista eloa, ja jo parin lehden ilmestyskerran jälkeen, hän olisi innoissaan tästä, ja kiittelisi. Kun on ehtinyt tottua ajatukseen.
olisiko pojalla muutenkin vaikeuksia ilmaista oikeita tunteita. Siis jos jotenkin voimakas mielihyvän tunne purkautui negana??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin se menee, ainakin Strömsössa. Myönnän, olen aivan liian väsynyt pojan edesottamuksiin ja päivittäisiin hepuleihin ties mistä.
ap
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 20:43"]
Jos näin kävisi, antaisin itkeä ja parkua, kertoisin että kyseessä oli tarkoituksena olla kiva yllätys. Sitten jatkettaisiin tavallista eloa, ja jo parin lehden ilmestyskerran jälkeen, hän olisi innoissaan tästä, ja kiittelisi. Kun on ehtinyt tottua ajatukseen.
[/quote]
On ja ei mutta tässä ei kyllä ollut pienintäkään mahdollisuutta siihen että positiivinen olisikin niin "runsasta" että tuli ulos negana.
ap
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 20:45"]
olisiko pojalla muutenkin vaikeuksia ilmaista oikeita tunteita. Siis jos jotenkin voimakas mielihyvän tunne purkautui negana??
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt sitten vähän kerrytät sitä jaksamista...
Ymmärrän täysin lastasi!
Hänellä on selvästikin tarvetta varsin laajaan "yksityisyyden suojaan" -- ja tätähän on hiton vaikea selittää monille muille, niille kovin paljon luonnikkaasti ekstroverteille (mielestäni) tyypeille varsinkin näinä päivinä, jolloin niin monet haluavat Facebookissa, Twitterissä, YouTubessa, Instagrammissa ja ties missä jakaa koko ajan elämäänsä, naamaansa ja nimeään koko maailmalle. Kaikki eivät vain halua. Eivät edes lehtitilauksiin.
Olin ihan samanlainen lapsena kuin poikasi. Olisin samasta asiasta kiukkuuntunut, ja vastaavista olinkin. Ja vieläkin ärsyyntyisin, jos joku nimelläni noin vain jonkin lehden tilaisi...
Koeta siis ap ymmärtää lastasi ja antaa pojan olla sellainen kuin on, vaikka itse pahoittaisitkin mielesi siitä, että mukavaksi luultu lahja ei saajalleen sitä ollutkaan.