Kirje vaimolle...
Jeps... On oltu jo yhdessä yli 10 vuotta ja pari muksuakin on pyörähtänyt maailmaan. On uusi talo ja auto, käyttörahaakin jää toisinaan. Sinä teet yleensä ruuan ja minä hoidan lapsia. Pyykit pestään ja viikkaillaan suurinpiirtein tasan. Siivouskin sujuu, jos saan touhuta rauhassa. Yleensä vien lapset siksi aikaa ulos leikkimään. Saat myös käydä ystäviesi kanssa ravintolassa, eikä lupiakaan tarvitse kysyä. Käyt sitten päivän tai kolmen päivän työmatkalla, niin pystyn hoitamaan taloushommat ja lapsenhoidon myös yksikseni. Käyn myös itse toisinaan ulkona ja työreissuissa, mutta nyk harvemmin.
Kaikki on ulkoisesti kunnossa... Mutta suhde ei toimi.. Seksittömiä taipaleita on jo niin paljon, ettei kaikkia muista. Kahdesti on ollut yli puolen vuoden taukoja. Sitten tulee yhtä-äkkiä pari seksintäyteistä päivää ja taas kuukausi tai pari taukoa. Ja jos minua ei silloin huvita, niin tulee armotonta kuittia ja kiusaamista, kunnes lopulta suostun puoliväkisiin, kun ei tiedä taas milloin on seuraava kerta..
Aikaisemmin tuli tehtyä aloitteita usein, monesti päivässä, pikkuhiljaa ne ovat harventuneet. Tällä hetkellä en tee niitä ollenkaan. en enää kestä sitä ahdistusta, mikä tulee, kun taas tulee kiukkuinen kyljenkääntö tms. Sitten menee pari tuntia ennenkuin saan unta.. Ja ihmettelet, että miksi pyörin sängyssä, enkä nuku?
Asiasta ollaan myös keskusteltu, mutta kun et itsekään tunnu tietävän (tai kertovan) missä vika on, niin en osaa auttaa. Olen oma-aloitteisesti lukenut kaiken mahdollisen kirjallisuuden aiheesta, mutta neuvot eivät tunnu toimivan. Ei myöskään se, että ottaisin 90% kotitöistä harteilleni. Se on vain mielestäsi seksillä pelaamista, ei kuormasi keventämistä.
Kompromissit tai " seksipäivät" eivät ole sinusta ratkaisuja vaan pakottamista (Käsittääkseni raiskaus on pakottamista).
Aina viime päiviin saakka, olen kuvitellut tilanteen muuttuvan paremmaksi, jos vain jaksan yrittää, tukea ja ymmärtää. Nyt on ollut pakko alkaa tajuta se, että olemme erilaisia tässä asiassa.
En jaksa enää, olen luovuttanut, kuten olet varmaan huomannut.
Kommentit (23)
Minä (vaimo) rupesin pitämään miestäni ja vaivatonta elämääni itsestäänselvyytenä. Seksiä oli jos oli ja vain minun aloitteestani, ja silloin se oli jokakerta samanlaista.
En edes tajunnut että ollaan menossa sivuraiteille ja lujaa. Luulin että olen täysin kontrollissa koko pikku valtakunnastani.
Eräänä päivänä töitten jälkeen mieheni ilmoitti olevansa tyytymätön tähän elämäämme ja aikeissa lähteä. Tämä tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, vaikka olin nähnyt hänen jo pitkään henkisesti kärsivän ja alitajuisesti huomannut kuinka vaikeaa hänen oli olla kotona.
Tämä minun palauttamiseni takaisin ruotuun pelasti meidän suhteemme. Aloimme keskustella enemmän kaikesta, myös seksistä, josta löytyikin uusia molempia (hiljaisesti) kiinnostaneita puolia. Ennen kotitöiden jakaminen oli meillä henkistä taistelua. Jos sinä teet tuon niin minä voin sitten (armossani) tehdä tuon. Nykyään ajattelen että toisen taakan vähentäminen pyyteettömästi heijastaa suoraan yhdessä vietettävän ajan laatuun ja määrään.
Minä ymmärsin parisuhteemme arvon vasta kun olin sen menettämässä.
Voisin kirjoittaa melkeinpä saman kirjeen miehelleni. Rakastan miestäni yli kaiken ja meillä on toimiva parisuhde muuten paitsi seksi on jäänyt todella vähiin. Ja aina minä joudun tekemään aloitteen. Viimeksi noin viikko sitte yritin selvittää syytä siihen miksi mies ei halua seksiä mutta mitään selitystä en saanut. Aina on kuulema väsynyt tms. ettei jaksa. Olen varma , että syy tähän on, mutta mies ei halua sitä minulle kertoa. Minkäs sille sitten teen.
Naisilla se syy on usein haluttomuutta, jota on myöskin vaikea partnerille sanoa. Eli ei vaan tee mieli seksiä ei oman eikä vieraan miehen kanssa. Ja tämä ongelma vaan pahenee kun ei seksiä harrasteta. Yksi mikä naisiin toimii hyvin on kyllä kehuminen. Kun saa kuulla olevansa haluttava ja muutenkin ihana vaimo ja äiti niin kyllä suurinosa haluaa sellaista miestä " palkita" . Tietenkin täytyy olla syitä kehua häntä eikä pelkkää tyhjän lötinää. Mieluusti vielä niin, että läsnä on muitakin kun kehuja jaat. Ja hellyyttä mukaan vielä niin kyllä pitäisi naisen pehmitä, eikä kiukkuilla. Jos ei vaimostasi löydy kehuttavaa, niin sitten olisi kai aika harkita suhteen jatkuvuutta.
http://www.katajary.info/kurssit/sylikkain
Voisiko myös olla, että suhteenne ei muutenkaan ole täysin kunnossa? Hyvä seksi vaatii sekä fyysistä että henkistä läheisyyttä. Tehkääpäs ensiavuksi tällainen parisuhdekartoitus. Meille siitä oli kovasti apua, ja päästiin taas toisiamme lähelle.
http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/kartoita_parisuhdettasi/
Tällaiset hellyys-harjoitukset on meillä suunniteilla. Seksiterapeutit suosittelevat niitä avuksi haluttomuuteen:
http://www.sexpo.fi/hellyysharjoitus_i.htm
Hellyysharjoitusten avulla voi käsittääkseni vapautua seksiin liittyvistä suorituspaineista ja oppia tarttumaan hetkeen - nauttia kosketuksesta miettimättä, mihin sen pitää johtaa.
Meillä samanlainen tilanne, yhdessä oltu jo kyllä liki 20 vuotta ja lapset kouluikäisiä. Minä (vaimo) olen useasti miettinyt viime aikoina varsinkin, että miksi ei tee mieli ja löytänyt sitten ainakin yhden vastauksen; sama kaava joka kerta. Se on tietysti osaksi sitten aiheuttanut sen, että tilannetta jännittää etukäteen (taasko sitä samaa!!!) ja kun ajatukset on tuollaiset, niin nauttiminenkin jää vähiin ja se taas estää laukeamisen ja näin sama kierre jatkuu .......
Ja joskus taas tosiaan oikein tympii se kotitöissä auttaminen, kun tuntuu, että takana on vain ajatus siitä, että sitten illalla saa jotain vastapalvelusta siitä. Minä ainakin menen siinä ihan lukkoon, kun tuntuu, että on pakko haluta. Ja sitten ahdistaa !!!
Sekin pitäisi tietysti voida hyväksyä, että niitä seksittömiä kausia on, mutta toki on niinkin, että mitä pitemään sitä ei ole, sitä vaikeammaksi aloitteen tekeminen tulee ja kaikki muukin siihen liittyvä. Ja toki on niitäkin, joille se seksi ei sitten kuitenkaan ole niin kamalan tärkeä juttu.
Olisi toki hyvä järjestää sitä kahdenkeskistä aikaa, mutta mulle ainakin käy just niin, että rupee ahdistaa, kun tuntuu, että on pakko haluta. Sen halun vaan pitäis herätä pikkuhiljaa ihan omineen ja johtaa sitten kaikkeen siihen suurempaan. Miten sitä osaisi sulkea päänsä kaikilta muilta asioilta ja vaan nauttia siitä hetkestä ???????
menkää itsekin jollekin seksi takas-kurssille.
Asiaa ei kannata hävetä, sillä ammatti-ihmiset ovat törmänneet jo niin monenmoiseen, ettei niitä enää mikään hetkauta. Apua hakemaan ja heti, siis nyt heti etsit puhelinnumeron ja varaat ajan. NYT HETI.
Vierailija:
Meillä samanlainen tilanne, yhdessä oltu jo kyllä liki 20 vuotta ja lapset kouluikäisiä. Minä (vaimo) olen useasti miettinyt viime aikoina varsinkin, että miksi ei tee mieli ja löytänyt sitten ainakin yhden vastauksen; sama kaava joka kerta. Se on tietysti osaksi sitten aiheuttanut sen, että tilannetta jännittää etukäteen (taasko sitä samaa!!!) ja kun ajatukset on tuollaiset, niin nauttiminenkin jää vähiin ja se taas estää laukeamisen ja näin sama kierre jatkuu .......
Ja joskus taas tosiaan oikein tympii se kotitöissä auttaminen, kun tuntuu, että takana on vain ajatus siitä, että sitten illalla saa jotain vastapalvelusta siitä. Minä ainakin menen siinä ihan lukkoon, kun tuntuu, että on pakko haluta. Ja sitten ahdistaa !!!
Sekin pitäisi tietysti voida hyväksyä, että niitä seksittömiä kausia on, mutta toki on niinkin, että mitä pitemään sitä ei ole, sitä vaikeammaksi aloitteen tekeminen tulee ja kaikki muukin siihen liittyvä. Ja toki on niitäkin, joille se seksi ei sitten kuitenkaan ole niin kamalan tärkeä juttu.
Olisi toki hyvä järjestää sitä kahdenkeskistä aikaa, mutta mulle ainakin käy just niin, että rupee ahdistaa, kun tuntuu, että on pakko haluta. Sen halun vaan pitäis herätä pikkuhiljaa ihan omineen ja johtaa sitten kaikkeen siihen suurempaan. Miten sitä osaisi sulkea päänsä kaikilta muilta asioilta ja vaan nauttia siitä hetkestä ???????
Kumpikin oikeasti haluaisi kovasti, mutta sitten vihdoin kun lapset nukkuu, väsyttää niin pirusti. Vaikea päästä alkuun. Ja vaatii vaivaa, että jaksaisi keksiä jotakin uutta, jotta jaksaisi innostua eikä menisi minkään vanhan kaavan mukaan.
Meillä kovasti kuitenkin helpottaa se, kun kumpikin tietää toisenkin haluavan ainakin periaatteessa koko ajan! Hyväillään pitkin päivää ja iltaa. Pidetään virettä yllä.
Mielestäni tuo seksi ei saa olla mitään suorittamista. Joskus ne selibaatit = tauotkin tekevät vain hyvää. Mutta totta toisaalta sekin, että sitten voi olla taas vaikea päästä alkuun.
Voi voi.. kun on hankalaa tämä elämä. ;)
Seksielämä toimi ennen, siihen saakka kunnes tapasin toisen miehen, rakastan ja haluan häntä. Hänkin rakastaa minua, pyytettömästi. En kuitenkaan vielä tiedä, mitä kokonaisuudessa haluan. Itsekkäistä syistä ei haluaisi perhettä rikkoa. Tarvitsen vain aikaa, kärsivällisyyttä. En haukeutunut tähän tilanteeseen, näin vain kaikki kävi.
Voimia myös sinulle tilanteen suhteen, se ei ole helppo teille kummallekkaan.
Juuri niinkuin joku aikaisemminkin sanoi, tulee kauhea ahdistus että on pakko haluta koska muuten mies loukkaantuu. Ja silloin ei TODELLAKAAN tee yhtään mieli. Ajatus siitä, että haluaminen ei ole enää oma olotila vaan velvollisuus tappaa himot keneltä hyvänsä.
Noidankehä syntyy helposti, toinen merkittävä asia on hellyyden puute. Yhtäkään halausta tai suukkoa tai silitystä ei tule ilman taka-ajatusta. Tietysti on kivaa kun mies haluaa minua, mutta on loukkaavaa ettei halua muuten osoittaa hellyyttä.
Kannattaisi odottaa hiukan että lapset kasvavat, ehkä vaimon libido virkistyy kun arki helpottuu.
Minullle on käynyt juuri niinkuin vaimollesi, ennen olin hyvinkin innostunut seksistä mutta nykyään - EVVK. Haaveilen vain läheisyydestä, jota suhteessamme ei ole. Minun mielestäni syy on miehessä, hän on painostanut seksiä liikaa silloin kun en ole ollut kiinnostunut ja siitä syystä kiinnostus on lopahtanut kerta kerralta enemmän ja enemmän. Ei voi olla ajattelematta että miehelle on täysin yhdentekevää nautinko minä seksistä vain en, meidän perheessä seksi on muuttunut yhteisestä huvista miehen avio-oikeudeksi.
Omasta puolestani sanon että luottamus mieheen on tuon asian takia mennyt, luottamus siihen että hän seisoisi tukenani ja rakastaisi minua vastoinkäymisissäkin.
Haluttomuus ei ole kivaa siitä kärsivällekään mutta mahdottomaksi tilanteen tekee se, että toinen osapuoli ottaa sen henk.kohtaisena loukkauksena itseään kohtaan sen sijaan että olisi tukena.
Vaikka mies kuinka auttaa kotihommissa, lapsiperheen arki on silti armotonta puurtamista pikkulapsien kanssa. Tulevaisuudessa pahimmassa tapauksessa seksivälit ovat lopullisesti piloilla tuon painostuksen ja ymmärryksen puutteen vuoksi kun molemmat osapuolet katkeroituvat. Ei ole ennenkuulumatonta että vaimo hurahtaa jossain vaiheessa toiseen mieheen, jolta saa arvostusta ja hellyyttä - tai mies toiseen naiseen joka himoitsee häntä jatkuvasti " niinkuin vaimokin silloin joskus" ...
ihan oikeasti suosittelisin miehelle tuossa tilanteessa että kävisi vaikka huorissa purkamassa niitä paineita niin että jaksaisi olla kotona kiltti vaimolleen. Kunhan ehkäisy ei unohdu ja asia hoidetaan niin hienovaraisesti kuin suinkin, se voisi koitua monen liiton pelastukseksi.
Mielestäni on melko itsekästä kieltäytyä seksistä - joskus voi jopa ne omat halut herätä, jos vaikka joskus antaa miehelle ihan säälistä.
Miehille seksi on kokemukseni mukaan myös yksi tapa ilmaista nimenomaan sitä hellyyttä ja päästä kiinni omiin tunteisiin. Naisella se ikävä kyllä menee juuri toisin päin, eli ensin pitäisi päästä kiinni omiin tunteisiin, jotta voisi haluta seksiä. Mutta jos vaikka rakkaudesta ja myötätunnosta joskus antaisi miehelle, vaikkei itse olekaan kovin innoissaan, tuskin siitä haittaakaan on...
Nainen, 39 v.
Samassa veneessä ollaan. Kerroppa satutko asumaan Tampereen seuduilla, mennään vetämään kännit ja laaditaan addressi.
trv. mies 30v
oli erittäin hyvin ja tärkeästi sanottu!!
Toki voi olla hyvin vaikea säilyttää/ylläpitää sitä " periaatteessa haluan sua kovastikin" -fiilistä vuosia ja vuosia kestäneessä liitossa (ite ollut naimisissa " vasta" vajaat 2 vuotta, joten en voi tarkkaan vielä tietää mikä tilanne esim. 5 vuoden päästä, mutta ei sitä niin kauhean vaikea ole nähdä ja aavistaa näidenkin kirjoitusten perusteella ja muutenkin). Mutta se on kyllä hyvän seksin (ja muutenkin avio-/avoliiton) perusta, A&O, varsinkin ja nimenomaan mitä pidempään suhde kestää (tunne/tietoisuus/fiilis siitä että on itse toiselle ja tämä minulle haluttava). Mitä kaikkein parhaiten ylläpitää juuri sellasilla pienillä hellyysjutuilla keskellä arkea tekemillään, ilman tosiaan että sen tarvii välttämättä (ainakaan kohta tai tänään myöhemminkään) johtaa seksiin. Mikä voi olla meille miehille vaikeampaa toteuttaa ja muistaa, mutta ei loppujen lopuksi niin ylipääsemätöntä kuin mitä siitä Itse on ehkä tehnyt (ja miksi tilanne on vuosien saatossa ajautunut) - tai ainakin ite miehenä tykkään tosi paljon silittelystä, pusuttelusta ja sanahellyttelystä päivittäin montakin kertaa tehden(vaikka sitten " joudunkin" olemaan useimmiten ite aloitteelleni/aloittaja, ei se mitään, toimii ihan OKsti niinkin kun ei kuitenkaan vaimokaan ihan " muistamaton" tän asian tärkeyden suhteen, ainakaan vielä, ole...).
Joo ja samoin toi 11 tossa kanssa kirjoitti hyvin, mukaanlukien sen viimeisen kappaleenkin, vaikka saattaakin tuntua monesta provosoinnilta tms. " järkyttävältä" . Mutta mielestäni kuitenkin paljon parempi esim. tollanen maksullinen juttukin - mistä EI pitäisi loukkaantua jos ja kun asiasta sovittu etukäteen, kun kuitenkin miehellä on tavallaan biologinen tarve /halu " tehdä mahdollisimman monta naista tiineeksi" - vaikka kerran pari vuodessa kuin oikeasti merkittävä ja pitkään jatkuva rinnakkaissuhde, eikö niin?
Kiitoksia kaikille hyvistä vinkeistä..
Itse olen myös vähän sillä linjalla, että tilanne laukeasi, jos vaimo alkaisi vain antamaan.. Itse olen jo niin oravanpyörässä halujeni ja ajatuksieni kanssa, että kaikki liittyy seksiin. Jos tulee yksikin riita päivän aikana, niin ajattelen heti automaattisesti, että sinne meni " seksiä sitten kun lapset nukkuu" -kortti mäkeen. Ja taas ottaa päähän niin vietävästi.
Se on niin pirullista ja väärin, että vaimon mielestä on PAINOSTAMISTA, jos teen kotitöitä normaalia enemmän. Tai vastaavasti, jos olen " liian hyvällä tuulella" , tai annan pieniä hellyydenosoituksia: (kukkia, suklaata, vien/haen lapset tarhasta/annan katsoa lempparisarjat TV:stä ja katson sen aikaa muksuja/katson muksuja harrastusten ajan & työmatkojen).
Jos kaikki edellämainittu on PAINOSTAMISTA.. Niin minä olen pahimman luokan rikollinen ja kiristäjä.. Tältä tuntuu joka kerta, kun teen aloitteen ja nenille tulee.
Sekin vielä, ettei vaimo usko minkään sortin " terapioihin" ... Voi luoja...
Seksi vaikuttaa 10% suhteessa, kun sitä saa. 90% vaikutus kun sitä ei saa. Voin allekirjoittaa tuon vaikka heti. (Ja sen Tamperelaismiehen adressinkin, en asu Tampereen suunnalla, mutta känni vois tehdä hyvää).
Ja niille, jotka pitävät selibaattia ratkaisuna, niin voivat pitää sen ihan keskenään.. Se on munkkien ja nunnien hommaa..
Ohhoh... Ihan yllättäen tänään taas seksiä yli kuukauden jälkeen!!
On se kumma miten pieni sekstailutuokio nostaa jalat irti maasta.. koko päivä on mennyt pää pilvissä.... :-)))))
Ehkä tässä jaksaa vielä yrittää....
vaikka olenkin se nais-osapuoli, joka on yrittänyt saada miestä houkuteltua seksiin jo useamman kuukauden.. Kuulosti niin tulta tuokin, että valitettavasti kaikki ajatukset pyörii seksissä.. Ja aina kun tulee riita niin tosiaan miettii ettei tänään ainakaan saa. Tai kun yrittää olla kotona niin ettei van tee mitään sellaista mikä voisi heikentää miehen halukkuutta.
Oikeastaan siitä on niin kauan kauan, ainakin minusta, kun viimeksi on rakasteltu, että alkaa tottua.. ikävää!! Ja jopa niin että olen jo tosissani miettinyt suhteen päättämistä.. sitten kuitenkin ajattelen, että onhan se aika heppoinen syy.. mutta olisi ihana jos mieskin joskus suostuisi vaikka säälistä.. vaikka mulle on kuitenkin tärkeää että molemmat nauttii!!
Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta kun sanan seksi tai rakastelu mainitaan mies menee aivan lukkoon.. " älä aloita taas sitä samaa" on varmasti yleisin kommentti.. Nyt alkaa tuntumaan että seuraavan kerran kun mies tekee aloitteen en minäkään halua.. ja aivan piruuttani! olen jopa miettinyt, että olisi ihana jos mieheni kuvittelisi että minulla olisi suhde, että sais jotenkin loukattua häntä. Minun itse tuntoni on nimittäin aivan nollassa..Ainaisen torjumisen tulos!
niin ja niille hellyys harjoituksillehan miehelläni ei ole koskaan aikaa, vaikka sanoo että olisi hyvä idea.. yrittäny jo kaksi kuukautta..
Jaksamista!!
raskauden aikana mies ei vaan halua ja joudun olemaan ilman.tuntuu et puuttuis jotain tosi suurta,vaikka kaikki muuten on ennalaan..seksi on ilmeisesti suuri asia? olen vaa miettiny et kai mä kestän tän,mut nyt tuntuu et en tod kestäkään.vierasta en halua ja lokakuus vasta la joten luultavasti ens joulun aikaan saan seksiä sit..ajatella et meillä on kaikki tosi hyvin ja rakastan miestäni,mut silti olen ajatellu,et en jotenki jaksais taas olla selibaatissa et pitäisköhän lähteä kävelemään tästä avioliitosta.. ed lapsi syntyi maaliskuussa ja nyt tulin vahingossa raskaaks ja täs taas ollaan..
Seksiä ei ole ollut 17kk kuin pari kertaa ja nekin onnettomia yrityksiä.
Vaimon ei vaan tee mieli, autan kyllä koti töissä ja en ole ylitöissä ja pari kertaa viikossa käyn omissa harrastuksissa pari tuntia.
Suukottelua ja muita hellyydeen osoituksia kyllä riittää.
Vaimo myös käy omissaan harrastuksissa. 3-pientä lasta kotona jotka jo nukkuvat kiltisti kaikki yöt. Jos yritän puhua asiasta niin vastaus joka kerta: painu huoriin... taidan vielä joku kerta mennäkkin.
Mulle on tehnyt tiukkaa tottua siihen, että seksiä saa vain 2 kertaa viikossa. Suhdetta takana kymmenisen vuotta.
M31
Haluun sun lähelle, mut en et sä kosket... siinä on sanomaa siinä biisissä.
- vähän kuin nykyinen mieheni. Todella kurjaa, että sinulle on käynyt noin, voisikohan se auttaa, jos vielä kysyisit suoraan vaimolta, mistä kiikastaa?
Sopisiko teille joku parisuhdekurssi tms.? Kuulostat mieheltä, joka voisi jopa lähteä moiselle kurssille. Lähtisiköhän vaimosi, jos kertoisit että rakastat ja haluat häntä edelleen ja haluaisit että suhteenne voisi olla nykyistä läheisempi ja lämpimämpi? Pääasia, ettet syyllistä vaimoa mistään, vaan lähdet liikkeelle siitä, että rakastat häntä ja haluat suhteenne toimivan.
Tiedän miltä tuntuu olla tilanteessasi, olin itse 8 v. aviossa miehen kanssa, joka ei enää moneen vuoteen ollut seksuaalisesti minusta kiinnostunut. Onneksi sain tilalle jotain parempaa ja älysin erota. Sympatiani sinulle, olisit ansainnut rakastavan ja toimivan parisuhteen.