Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisikö alkaa ryyppäämään?
08.11.2013 |
Olen ihan tavallinen keski-ikäinen nainen. Käyn töissä, teen pientä lisätyötä, elätän pari lasta enkä sorru pikavippeihin. En juo, polta, käytä huumeita, pelaa - ja ainoa paheeni on satunnaiset irtosuhteet joihin lähden kun tekee mieli miestä. (Ja kaikki ne ovat sanoneet olevansa eronneita, se on riittänyt vaikka varmasti osa valehtelikin päin naamaa)
Mutta kun mikään ei riitä. Lapset haluaa koko ajan jotain, lähinnä tietysti seuraa, mutta myös rahaa ja kuljetuspalveluita. Lasten isän kanssa emme tule toimeen, mutta hänelläkin on omat vaatimuksensa - kiristää milloin milläkin että elämä ei varmasti helpotu.
Työntekijänä en ole mikään erikoinen. Teen työni, teen mitä osaan ja mitä ehdin ja yritän tehdä sen hyvin. Kuitenkin pomot, päivätyön ja lisätyön, vaativat lisää - pitäisi tehdä tulosta (mikä on ihan ymmärrettävää, mutta tällä palkalla en edes koe olevani tulosvastuullinen kunhan en tee tappiota).
Omat vanhemmat odottaa tyttäreltään yhtä sun toista. Aikaa, lastenlasten näkemistä, kuulumisia että hyvin menee.
Auto vaatii jatkuvasti jotain, sekin.
Mutta kun ei mene hyvin. Edessäni on pitkä jono ihmisiä ja tahoja jotka kaikki haluavat minusta jotain. Lapset voidaan jättää tästä pois, he ovat syyttömiä tilanteeseen.
Minä en jaksa. Rehellisesti sanoen mietin, että eksäni ei ole viettänyt vuosikymmeneen yhtään selvää viikkoa, ja viimeiset yhdessäolon vuodet niitä selviä päiväkään ei tainnut olla montaa. Ja erossa jaettiin asiat niin että se sai omaisuuden, minä sain lapset.
Mitäs jos itsekin. Lopettaisi yrittämästä, ottaisi kunnon kännit ja jatkaisi.
Kommentit (7)
Tuttavapiirissä on ihmisiä, jotka ovat olleet vakituisessa työsuhteessa 20 vuotta. Minun pisin työpätkäni on ollut 3 vuotta. On ollut yyteetä, yksi laiton irtisanominen, minkä jälkeen iskikin hetkeksi loppuunpalaminen ja kokeilin opiskelua.
Mikä oli ihan kiva pätkä elämässä.
Mutta nämä samalla työnantajalla olleet saavat lomansa (minkä ovat toki ansainneeet), uskaltavat pitää sairaslomaa ja hoitavat työnsä valittaen samalla että on tylsää.
Voin sanoa, että voi kokeilla sitä yyteehengessä työskentelyä, kivasti piristää pieni pelko perseessä. Itse en uskalla edes ajatella, että ottaisin tässä tilanteessa edes pidennetyn lounastauon asioiden hoitamiseksi.
Anteeksi että avauduin. Jatkan haaveilua siitä, että jalka murtuisi ja pääsisin luvan kanssa irti kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ota nyt ihmeessä ne kunnon kännit välillä, kyllä se nollaa! Eikä siitä mitään haittaakaan ole, kunhan et liian usein ota. Tuntuu että olet ihan liiankin ylitunnollinen ja kunnollinen, ja se uuvuttaa sinut.
Mutta toki rentouttavien kännien lisäksi suosittelen myös sen miettimistä, ovatko kaikki kokemasti velvoitteet ja vaatimukset ihan oikeasti pakollisia. Etkö voi mihinkään ihan oikeasti sanoa EI? Ja jos koet että et, niin miksi et? Pelkäätkö esim. kohtuuttomasti toisten ihmisten loukkaamista ja yrität miellyttää muita?
mielummin varaat ajan terveyskeskukseen ja pyydät keskusteluapua, kuulostaa että oot uupunut. alkoholiriippuvuus ei ainakaan helpottaisi asioita millään tavalla, eli en suosittele alkoholiin turvautumista ollenkaan.
Viina ei ole lääke mihinkään muuhun vaivaan kuin alkoholiriippuvaisen vieroitusoireisiin.
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 11:00"]
Kuvitteletko, että on olemassa elämää, jossa ei ole mitään velvoitteita? Olisiko se muka onnen täyttymys? Kokeile erakoitumista ja odota hetkö, kun kiukuttelet jo siitäkin, että on pakko käydä vessassa.
[/quote]
Kyllä se tietylle ihmistyypille on. Ei ole sattumaa, että melkoinen osa tämänkin maan kymmenistä tuhansista sossupummeista on pitkän linjan kavereita. Lähes kaikki ovat hiljaa, osa myöntää mieltymyksensä kysyttäessä, osa selittelee touhujaan kaiken maailman yritelmillä ja viritelmillä, ja osa alkaa höpisemään jotain ideologiakakkia, jota kaikki kouluja käyneet pitävät varsin tympeänä.
Työllistyminen lienee tänä päivänä kinkkistä, mutta kyllä niitä aitoja supertorakoitakin on aina ollut jonkun verran. He ovat ihmisiä, joista sukulaiset eivät puhu ja joita ainoastaan lähikaupan myyjä ja sote-täti näkevät. Juottoloissa he eivät käy, ja miksipä he rikoksia tekisivät?
Kyseessä on ah niin värikäs ja hajanainen poppoo, jonka keskuudessa persoonallisuushäiriöt ja hoitamattomat mielenterveyden häiriöt kukkivat. Teemukit käsissään he vain kuolemaa odottelevat.
Mahtaakohan tämä palsta olla kovassakin huudossa heidän keskuudessaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 11:14"]
mielummin varaat ajan terveyskeskukseen ja pyydät keskusteluapua, kuulostaa että oot uupunut. alkoholiriippuvuus ei ainakaan helpottaisi asioita millään tavalla, eli en suosittele alkoholiin turvautumista ollenkaan.
[/quote]
No ei kai hän nyt miksikään alkoholiriippuvaiseksi olisi ryhtymässäkään vaan ottamassa vaan joskus välillä vähän alkoholia. Niin kuin useimmat tässä maassa muutenkin tekee. Joskus ihan oikeasti tuollainenkin voi olla pieni terveellinen annos boheemiutta ylitunnolliselle suorittajalle, joka ei normaalisti salli itselleen mitään paheita tai epätäydellisyyksiä. Ja epäilenpä että ap on sen verran kontrollifriikki, että ei taatusti antaisi itsensä luisua jatkuvaan alkoholinkäyttöön tai suurkulutukseen.
Alue: Aihe vapaa
Kuvitteletko, että on olemassa elämää, jossa ei ole mitään velvoitteita? Olisiko se muka onnen täyttymys? Kokeile erakoitumista ja odota hetkö, kun kiukuttelet jo siitäkin, että on pakko käydä vessassa.