Parisuhteesta - silloin, kun ei jaksa oikein mitään

Olen yh ja seurustelusuhteessa. Mottoni on, että pitää pystyä antamaan suhteessa, jotta siinä olisi mitään järkeä. Tällä hetkellä elämä on pelkkää kaaosta ja kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Mies haluaisi nähdä enemmän, minä puolestani haluaisin vain selvitellä katastrofejani itsekseni ja tavattaisiin sitten taas, kun asiani ovat paremmin järjestyksessä ja jaksan olla iloista, kepeää ja hyvää seuraa.

Miten kerron miehelle, että en nyt jaksa mitään ylimääräistä, että minusta ei ole mitään iloa, minun on oltava yksin? Miten saisin hänet ilman draamaa käsittämään, että minun elämäni on liian täynnä kaikkea ja terveydenkin reistaillessa en vain ehdi ja pysty kaikkeen? Olen hieman yrittänyt, mutta hän loukkaantuu jo heti kärkeen kokiessaan ettei ole tarpeeksi tärkeä, jotta raivaisin hänelle tilaa elämässäni. MÄ EN VAAN SELVIÄ KAIKESTA TÄLLÄ HETKELLÄ. Hän kyllä kannustaa ja tsemppaa, mutta toisaalta se on vähättelyä - ei hän tiedä, minkälaista elämäni oikeasti on ja kuinka paha olo minulla on ja kuinka riittämättömältä tuntuukaan.