Työstä: Mitä teen???

Olisiko sinun mahdollista käydä juttelemassa jonkun terapeutin tms. luona (työterveydestä liikkeelle)? Voisit saada työkaluja siihen, miten käsitellä noita asioita. Se kenties antaisi lisäaikaa miettiä, onko tämä työ sitä mitä todella haluat.

ap. Ei taida löytyä, mutta voin tietysti tarkistaa. Hyvä th:kin ehkä riittäisi. Tylsää on, että olen tosiaan oikeasti hyvä työssäni ja tämä nykyinen paikka varsinkin olisi parasta osaamisalaani. Jos siis kaikki olisi työpaikalla kunnossa. Välillä mietin, olenko vain vaativa ja hankala. Pitääkö tiettyihin asioihin (epävarmuus, vaihtelevat ohjeistukset,ohjauksen ja kiitoksen puute...) vain tottua) Ovatko ne työelämään ja tähän tehtävään kuuluvia asioita? Työ on luonteeltaan sellaista, että valmista "konseptia" ei ole vaan työ pitää tavallaan luoda itse. Toisaalta pidän siitä, toisaalta koen tarvitsevani ainakin joskus vahvistusta sille, että menen oikeaan suuntaan. Pahinta on, että koen vahvasti, että esimieheni ei pidä minusta ja työtyylistäni. Tästä seuraa (ainakin kuvittelen näin), että tiimissä muut saavat vahvistusta ja ohjausta ja minä jään ilman. Mitenkään silmiinpistävää tämä ei ole, mutta on osa työkavereistakin maininnut, että meillä ei oikein kemiat kohtaa. Muiden työkavereiden kanssa tulen juttuun erinomaisesti eikä minulla ennen ole ollut ongelmia alaistaidoissa. Välillä siis kylven itsesyytöksissä kun en osaa olla oikein ja välillä olen tosi vihainen kun minua kohdellaan väärin. Rankkaa!

ap. Siis työkaverit ovat maininneet, että minulla ja esimiehellä ei oikein kemiat kohtaa.

Ehkä sinä otat sen työn liian henkilökohtaisesti ja siksi olet pahoillasi kun "ei kemiat kohtaa". Arvaanko oikein, että olet naisvaltaisessa työssä kun tuntuu siltä, että miehet ajattelevat tuollaista vähemmän.

Mitä väliä sillä on, pitääkö joku sinusta vai ei, kunhan työt hoituvat asiallisesti?

Minulla on aivan sama tilanne. Tosin olen vakituisessa työssä. Sinänsä kiva mutta henkisesti painin samojen asioiden kanssa. Anomani vapaa evättiin. Olisin silloin pohtinut asioita. Nyt en tiedä mitä teen. 

ap. Varmasti otankin liian henkilökohtaisesti. Sitä juuri pohdin, että pitäisikö vain oppia ottamaan työ kevyemmin. Ei kaikkien tarvitse pitää minusta henkilönä, mutta näyttäisi siltä, että antipatia ulottuu myös tapaani tehdä työtä. Ja kun ohjausta ei juuri ole, niin tästä seuraa kummallinen palautetyhjiö ja tunne, että kun minä ehdotan jotain, siihen ei reagoida, mutta sama asia jonkun muun ehdottamana menee läpi. Olenkin jonkun verran kierrättänyt omia ajatuksiani toisten kautta saadakseni niille oikeudenmukaisen "kohtelun" :) Niin ja naisvaltainen työyhteisö on, mutta niin ovat olleet aiemmatkin.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 20:29"]

Minulla on aivan sama tilanne. Tosin olen vakituisessa työssä. Sinänsä kiva mutta henkisesti painin samojen asioiden kanssa. Anomani vapaa evättiin. Olisin silloin pohtinut asioita. Nyt en tiedä mitä teen. 

[/quote]

minäkin olen naisvaltaisessa tuöpaikassa ja tosiaan otan työn liian tunteikkaasti. teen työni hyvin mielestäni mutta en pysty siihen sosiaaliseen peliin. Joko puolustan asioita ja itseäni liikaa ja saan esimieheltä palautetta olla vähemmän kyseenalaistava jne. Sitten vetäydyn olemaan hiljaa, siihenkin puututaan. Kun en snna palautetta yms. En löydä kultaista keskitietä. Olen muutenkin epävarma itsestäni. En arka mutta heikolla itsetunnolla varustetTu. kaipaan joskus rekkamiesporukkaan, jossa ehkä voisi sanoa mitä vain eikä kukaan kommentoisi jälkikäteen. Tai olla hiljainen möykky, kuinka vain. 

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 20:53"]

minäkin olen naisvaltaisessa tuöpaikassa ja tosiaan otan työn liian tunteikkaasti. teen työni hyvin mielestäni mutta en pysty siihen sosiaaliseen peliin. Joko puolustan asioita ja itseäni liikaa ja saan esimieheltä palautetta olla vähemmän kyseenalaistava jne. Sitten vetäydyn olemaan hiljaa, siihenkin puututaan. Kun en snna palautetta yms. En löydä kultaista keskitietä.

[/quote]

Tuo kuulostaa todella tutulta. Aiemmin olen saanut positiivista palautetta siitä, että otan kantaa ja osallistun, mutta nyt ei vain löydy oikeaa (tai hyväksyttyä) tapaa siihen.

nro 9 on siis ap.

on ahdistavaa olla, kun kokee ettei millään tasolla ole sellainen kuin " toivotaan". Kirjoitin tuossa aiemmin. Tiedän että omassa päässäni on kai se vika loppuviimein. Tänään oikein mietin että mikä minua ahdistaa. Miksen vain tee työtäni kuten parhaiten taidan ja ole sellainen kuin olen. Ei minua voida persoonastani syyttää. ja ehkä hakeudun terveydenhoitajalle. Pääni halkeaa kohta. 

Käynti työpsykologilla voisi auttaa. Hänellä voisi olla joku tuore näkökulma ja ehkä löytäisit jotain uutta omasta ajattelustasi.

Sitten, kun tiedät mistä oikeastaan on omasta näkökulmastasi kyse, varaa keskusteluaika esimiehesi kanssa ja kerro hänelle, miten asiat koet ajatuksella, että haluaisit viihtyä työssäsi ja olet itsekin valmis muuttamaan omaa toimintaasi.

ap. Olen kerran tullut esimiehen taholta niin pahasti jo lytätyksi, kun yritin tuoda omaa kokemustani esiin, että en tiedä, uskallanko enää kokeilla. Psykologi voisi olla mielenkiintoinen uusi kokemus. Koskaan ennen en muuten ole edes harkinnut "pääni tutkituttamista" :)

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 21:19"]

ap. Olen kerran tullut esimiehen taholta niin pahasti jo lytätyksi, kun yritin tuoda omaa kokemustani esiin, että en tiedä, uskallanko enää kokeilla. Psykologi voisi olla mielenkiintoinen uusi kokemus. Koskaan ennen en muuten ole edes harkinnut "pääni tutkituttamista" :)

[/quot

tässä toinen vastailija :) sama lyttäyksen ja luottamuksen menettämisen tunne minullakin esimiestäni kohtaan että lähestyminen hyvin vaikeaa. Taidat olla kaksoisolentoni ongelminesi. Tämä olo kuluttaa paljon energiaa ja tuntuu että seinä vastassa joka puolelLa. 

ap. :) Tsemppiä me! Olet varmasti tosi hyvä työssäsi ja haluat kehittyä vailä lisää työntekijänä ja ihmisenä. Sen osoittaa se, että edes mietit näitä asioita näin paljon.