Katkaisisitteko välit ystävään?

Olemme olleet läheisiä ystäviä kymmenisen vuotta. Ennen olimme samassa työpaikassa, joten näimme siellä päivittäin ja sen lisäksi useamman kerran viikossa vapaa-ajalla. Ystäväni muutti pari vuotta sitten eri paikkakunnalle, ja olen käynyt hänen luonaan viitisen kertaa kylässä, hän sen sijaan ei ole käynyt minun luonani kertaakaan. Ennen ystäväni soitteli silloin tällöin, yleensä noin kerran kuussa. Hän ei juurikaan puhu omista asioistaan, mitä nyt yleisesti valittaa esim. töiden rankkuutta jne.. Yritän kysellä paljon häneltä, mutta ei juurikaan vastaa kysymyksiin. Puhelut ovat aina hyvin negatiivissävytteisiä. Itse yritän kannustaa häntä ja kertoilen kuulumisiani. Kyllästyin kuitenkin siihen, että hän tuntui tietävän minun asiani tarkalleen, mutta itse en tiennyt yhtään, mitä hänen elämässään tapahtui. En siis enää itsekään juuri vastaillut hänen kysymyksiinsä, mutta olin kuitenkin puheluissa muuten iloinen ja ystävällinen. Pikkuhiljaa puhelut sitten vähentyivät, samoin kuin kaikki yhteydenpito hänen puoleltaan. Olen lähetellyt hänelle aina välillä oikeasti sydämellisiä ja hyväntahtoisia viestejä, joissa olen kysellyt kuulumisia, kertonut ikävästä jne. Jos hän vastaa, siihen menee useita viikkoja. Välillä ei vastaa ollenkaan. Silloin kun vastaa, vastaukset ovat tosi pintapuolisia.

Eilen laitoin pitkästä aikaa viestin facebookissa, että nähtäisiinkö joulun aikaan kun ollaan samalla paikkakunnalla. Viestin hän on nähnyt heti sen lähetettyäni ja ollut paikalla sen jälkeen monta kertaa, mutta kun ei vaan viitsi vastata. Edellisen viestin, joka sisälsi myös ystävällisiä kysymyksiä, lähetin marraskuun alussa. Ei vastausta siihenkään..

Tiedän, että ystävälleni on kaikki hyvin elämässä, ei masennusta tms. En ole loukannut häntä millään lailla, enkä myöskään ahdistele, vaikka siltä tekstini saattoi kuulostaa. Toisinaan vain tulee tunne, että haluan antaa ystävyydellemme ns. "tekohengitystä", kun se ei toista osapuolta enää tunnu kiinnostavan. Ennen ystävyytemme oli hänelle todella tärkeä, joten nykyinen välinpitämättömyys loukkaa minua. Hänen elämänsäkään ei ole mitään ihmeellisen hektistä, joten vastaamattomuutta ei voi laittaa senkään piikkiin.

Mun tekisi mieli lähettää hänelle vain viesti, että no ei sitten, ja katkaista kaikki keinot olla yhteydessä. En kuitenkaan ole yhtään sen tyylinen ihminen, mutta tuntuu inhottavalta vain antaa asian olla ja jäädä toisen kynnysmatoksi. Jos hän sattuukin joskus ottamaan yhteyttä, olen kuin onnellinen koira häntä heiluen vastaamassa. Ja sitten hän ei taas viitsi ilmoittaa itsestään moneen kuukauteen..

Anteeksi epäselvä teksti, toivottavasti joku ymmärsi jotakin.