Kokemuksia bulmastiffistä?

Muutan en tiedä kun, että kuolaa todella paljon. Pitää olla koko ajan pyyhkimässä ja siltikin on huonekalut kuolan peitossa.

Tuo kuolaaminen on kyllä yksilökohtaista. Meidän neiti oli niin siisti ja kuivasuinen kuin ikinä saattoi kuvitella, edes vesikupilla käynnin jälkeen ei leuoista valunut mitään.

Neidin kuolemasta on jo monia vuosia, joten kaikki ei enää ole hyvässä muistissa, mutta meidän neiti oli äärimmäisen lempeä luonteeltaan. Ei ärissyt eikä murissut muille koirille tai ihmisille, edes pienille lapsille jotka kiskoivat korvista tai hyppivät selässä tms. Vain sellaisissa tilanteissa kun toinen koira yritti käydä päälle avasi neiti suunsa ja ärjähti kovasti. Yleensä se pisti toisen koiran suoraan ruotuun, eikä tappeluita tms tullut ikinä. Neidin kanssa saattoi päästää pienemmänkin lapsen lenkille huoletta. Neiti rakasti vieressä nukkumista ja muutenkin oli sylilulla, hän myös piti lämpimästä joten saunaa lämmittäessä neiti yleensä löytyi sieltä tai kesällä aurinkoisesta kohdasta terassilta tai sitten peittojen alta sängystä. Talvi oli suuri kauhistus ja neiti oli pakko pukea tossuihin ja paksuun takkiin jos meinasi päästä kymmentä metriä kauemmaksi kotiovesta. Vieraista miehistä neiti ei välittänyt, ei kyllä ollut vihamielinen tai muuta sellaista mutta jos joku vieras mies yritti taputtaa/rapsuttaa niin neiti ravisti käden heti pois ja siirtyi kauemmaksi. Naiset ja tutut miehet taas saivat vatkata neitiä mielensä mukaisesti.

Meidän perheen kokemukset olivat aivan loistavia, mutta ei varmasti voi yleistää kun koirat ovat niin yksilöitä.

No koirarodun nimi kannattaa vielä tarkistaa. Jotenkin tuntuu, että tällä palstalla vaan provoillaan koirien kustannuksella :-(

Meillä on ollut, nyt on muita vartijarotuja. Ensin, voi olla aivan ihana mutta vaatii kokeneen omistajan, aika kovapäinen mutta koulutettava lempeän päättäväisesti.

Tykkäsin kovasti, vietin sen kanssa päivät kotona, mies koulutti ja oma piha on.

Meillä oli koululaisia, hyvin sujui lempeä koira, mutta ja tämä on aika iso mutta, kun joku vieras meinasi lähteä ovesta niin se asettui makuulle oven eteen ja jos joku yritti mennä niin kita aukesi. Ei missään tapauksessa saa jättää lasten- tai lasten kavereiden kanssa yksin. On niin vahva koira että kun se suuttuu ei ihan jokainen pitele. Tarvitsee aika paljon lenkitystä, minusta tarvitsee myös paljon tilaa. ainakin pihan, meillä sai olla pihalla, aamuisin lenkitettiin ja iltaisin sitten tehtiin 5-10km lenkki. Oli myös ulkona hyvin vartioiva vaikka seurasi hyvin niin kun vieras käveli vastaan alkoi kumea murina. Ei kovin mukavaa itselle eikä vieraalle. Kun aikuistui niin yritti kerran ottaa johtajuuden ja jos emme olisi olleet kokeneita (puoliso on koirakouluttaja) ruumiita olisi tullut. Meillä on ollut monia laumanvartija rotuja kuin myös saksanpaimenkoiria, sanoisin että on paljon vaikeampi kuin saksanpaimen. Pakko sanoa että en suosittele kenellekään tutulle enkä sukulaisellekaan, on aika vaikea kuitenkin, vartiointiin sopiva. Ei elänyt kovin vanhaksi kun sairastui pahasti ja kuoli.

Saa kysellä lisää jos haluaa.

Bullmastiffi. sori :)

Kaipailen juurikin tälläisiä henkilökohtaisia kokemuksia, luulen osaavani suodattaa provoilevat kertomukset pois.

Olen myös kuullut, että elin-ikä ei kovin pitkä noilla valitettavasti ole, syöpää paljon. 

5: Meinaatko, ettei tuota aggressiivisuutta vieraita kohtaan voisi kitkeä koulutuksella pois?

-ap

Aika monessa paikassa myös kerrotaan, ettei bullmastiffi vaadi paljon tilaa. eli että tykkää oleskella paikoillaan esim sisällä, sitten toki aktiivinen kun jotain aletaan tehdä. Tällähetkellä asutaan kerrostalossa, kaksiossa, mutta meitä on kaksi innokasta ulkoiluttajaa :)

Meidän bullmastiffi-uroksemme on kyllä ihan päinvastainen kuin numero vitosen... Ensinnäkään bullmastiffi ei ole mikään vartiokoira. Jotkut harvat yksilöt saattavat siihen sopeutua, mutta mikään vahtirotu se ei todellakaan ole. 

Itselläni on ollut useita eri rotuja, mm. palveluskoiria ja muutama ongelmakoira on tullut meille aikuisena kodinvaihtajana. Bullmastiffi on ainoa rotu, jota meille enää koskaan tulee. Se sopii elämäntyyliimme ja perheeseemme aivan mahtavasti.

Bullmastiffiamme ei ole koulutettu oikeastaan mitenkään. Lauman arvojärjestys meillä on aina ollut selkeä, koira on kyseenalaistanut sen kerran, jolloin yritti hypätä päälleni päästäkseen keittiöön. En väistänyt ja parin yrityksen jälkeen se uskoi. Ei ole koskaan kyseenalaistanut johtajuuttani, tai mieheni johtajuutta mitenkään sen jälkeen. Oma mielipiteeni on, että bullmastiffin omistajaksi ei kasveta, vaan se on synnynäinen ominaisuus jonka omaa tai ei. Selkeän johtajuuden ja terveen arvojärjestyksen täytyy tulla selkärangasta. Bullmastiffi ei välttämättä myöskään sovi ihmisille, jotka nauttivat palveluskoirista. Se bullmastiffin toimintaviive käskyn tultua ei ole mikään vitsi, ja omistajan hermojen täytyy vain kestää se, päivästä toiseen :)

Asumme muuten kerrostalossa suuren kaupungin keskustassa :). Koira ulkoilee 1-3h päivässä, talvella yleensä vähemmän, kun se ei tykkää sateesta eikä kylmästä. Eikä pitkistä yksitoikkoisista lenkeistä, vaan nauttii puistoilusta esim. koirapuistossa, jos siellä on vain narttuja tai tuttuja uroksia. Olemme asuneet myös kaksiossa koiramme kanssa, eikä se kärsinyt siitä tippaakaan, ehkä nyt tästä isommasta asunnosta "kärsii", koska sen lauma pääsee hajaantumaan liikaa, eikä nyhvääkään sen kyljessä kiinni kaiken päivää ;)

Sanoisin rodusta, että se nauttii ennen kaikkea ihmisten seurasta. Meillä koira nukkuu sängyssä ja viettää paljon aikaansa sohvalla tassut kohti kattoa. Lasten kanssa pärjää erinomaisesti, todennäköisesti sietäisi niiltä aika paljon, muttemme tietenkään anna lasten kiusata koiraa kiipeilemällä päälle tai repimällä huulista tms. 

Ruokintaan kannattaa panostaa kunnolla, meillä raakaruokitaan ja se maksaa noin 100€ kuussa. Vakuutus on meillä ollut tarpeeseen, mitään sairautta ei sinänsä ole ollut, mutta leikkisä touhuava koira on joutunut muutamaankin pieneen tapaturmaan. 

Suosittelen tutustumaan useampaan kasvattajaan ja heidän koiriinsa. Erityisesti terveystuloksia kannattaa tosiaan tutkia kasvattajan käyttämistä linjoista. Eihän sillä kaikkia terveysongelmia voida tietenkään välttää, mutta on hyvä olla tietoinen. Bullmastiffi kun maksaakin melkoisen summan rahaa jo ostettaessa, niin en ostaisi itse sikaa säkissä.

Kannattaa muuten katsoa mihin tuollaisen järkäleen sitoo. Kaverini sitoi oman bullmastiffinsa pyörätelineeseen ja sinne lähti sekä koira että teline ja kaverin polkupyörä.

Tuollaisista käskyjen viiveellä perille menemisestä en ole kuullutkaan. Monessa paikassa kehuttu viisaaksi rodukdi, joka saattaa kuulemma jopa feikata tunteitaan saadakseen tahtonsa läpi.

Koira olisi meille ensimääinen oma koira, vaikka molempien perheessä on koiria aina ollut. Pidämme bulmastiffistä suuresta kooska, ja siitä että ei koiraa päivittäisissä askareissa tarvitsisi varoa. On myös kiva saada koirasta turvaa iltalenkeeille. Haluamme myös vahvaluontoisen koiran, joka ei pinistä pakotteista saa valtavia traumoja. 

oli kiva kuulla tuosta teillä menevästä rahasummasta. Musta 100 e koiran laadukkaaseen ruokaan ei ole paha. 

Haluamme tosiaan koiran jokapäiväsiiin menoihin, sellaisen joka nauttii vain kun saa olla mukana. Tosin sänkyyn tai sohvalle hayukkua ei tulla päästämään :)

Mutta jälleen kerran, kuulen kahta ihan erilaista tarinaa, toisella on ollut tosi lutunen, toisilla agressiivinen. Mitä uskoa?

Olen vitonen..en tiedä ketä uskoisit, koiriakin on niin erilaisia samanrotuisia..mutta tunnen myös muita bullmastif ihmisiä ja meillä kaikilla ollut melko samansuuntaisia kokemuksia. Kannattaa käydä tutustumassa kasvattajien luona ja ehdottomasti tavata vanhemmat myös!

Siihen tilan tarpeeseen..meidänkin koira oli aika rauhallinen ja makaili paljon, siirtyi vain paikasta toiseen että näki mitä missäkin tapahtuu.

Meidänkin koira rakasti lapsia, levitti vaan itseään ja oli hiljaa paikallaan ettei lapsi kaadu, kun kerran pääsi ajamaan pyörällä päältä. Pelästyin kyllä, mutta ikinä en tosiaan jättäisi lasten kanssa keskenään, meillä oli melko tervepäinen ja ihana koira mutta sitten kun se raivostui niin oli kamalaa ja tosiaan vahti mutta kuten kerroin päästi vieraan sisään mutta ei ulos!

En ikimaailmassa suosittele ensikoiraksi. Keskustelisin mielelläni enemmän jos saisin jotenkin yhteystietosi. Ja se on muuten juuri oikein ei koiraa sänkyyn, kerran päästää se on siinä. Ja on joillekin sitten käynyt niin että koira ei päästä sinne isäntää, ihan totta, ottaa johtajuutta sillä!

Näitten mastiffien ja molossien ja pitbullien kanssa ottaa aina riskin. Aina välillä sitten joku maksaa hengellään, veikkaan ettei mene kauan kun saadaan Suomessakin pahaa jälkeä aikaan jossain.

[quote author="Vierailija" time="06.10.2013 klo 23:58"]

Olen vitonen..en tiedä ketä uskoisit, koiriakin on niin erilaisia samanrotuisia..mutta tunnen myös muita bullmastif ihmisiä ja meillä kaikilla ollut melko samansuuntaisia kokemuksia. Kannattaa käydä tutustumassa kasvattajien luona ja ehdottomasti tavata vanhemmat myös!

Siihen tilan tarpeeseen..meidänkin koira oli aika rauhallinen ja makaili paljon, siirtyi vain paikasta toiseen että näki mitä missäkin tapahtuu.

Meidänkin koira rakasti lapsia, levitti vaan itseään ja oli hiljaa paikallaan ettei lapsi kaadu, kun kerran pääsi ajamaan pyörällä päältä. Pelästyin kyllä, mutta ikinä en tosiaan jättäisi lasten kanssa keskenään, meillä oli melko tervepäinen ja ihana koira mutta sitten kun se raivostui niin oli kamalaa ja tosiaan vahti mutta kuten kerroin päästi vieraan sisään mutta ei ulos!

En ikimaailmassa suosittele ensikoiraksi. Keskustelisin mielelläni enemmän jos saisin jotenkin yhteystietosi. Ja se on muuten juuri oikein ei koiraa sänkyyn, kerran päästää se on siinä. Ja on joillekin sitten käynyt niin että koira ei päästä sinne isäntää, ihan totta, ottaa johtajuutta sillä!

[/quote]

Ja minä 8, minäkin pyörin näyttelyiden yms. muiden kautta melko aktiivisesti monien bullmastiffien harrastajien parissa, jossa taas tämä minun koirani tyyppi on yleisempi :). Taitaa olla linja-/kasvattajakysymys tämäkin. 

Eli juuri kuten vitonen totesi, niin tutustu erilaisiin kasvattajiin ja jälkeläisiin huolellisesti!

Meillä ei ole koira koskaan hermostunut, humalaisista se ei pidä, mutta pyrkii kiertämään ne vain kaukaa. Ainoastaan kerran koira on meillä vahtinut, olimme lomalla koiran kanssa kahden ja nukuin maatasolla terassin ovi auki. Heräsin koiran cujomaiseen murinaan, kuola roiskui suusta vaahtona :O. Nähtävästi en ollut itse herännyt johonkin sen mielestä huolestuttavaan ääneen. Muuten se on kyllä aina pelottavissa tilanteissa minun selkäni takana piilossa ensimmäisenä...

Mutta koira on tosin kasvatettu tietämään, että sen johtajat ovat täysin kykeneviä suojelemaan sitä. Olen itse asettunut useampaankin otteeseen luokse pyrkivän aggressiivisen koiran ja omani väliin ja karkottanut toisen pois. Vaikka rehellisesti on todettava, että toinen olisi jäänyt ehkä meidän koirallemme kakkoseksi...

Johtajuus siis on sille selkeä käsite, eikä sängyssä nukkumisestakaan ole koskaan ollut meillä ongelmaa ( hiekkaa lukuunottamatta...). Ja meillä yhdessä nukkuminen ainakin vahvistaa koiran laumaidentiteettiä.

nro 12, toteaisin vain, että Suomessa kasvatus on aika hyvällä tolalla myös terveyden suhteen (elinikäodote vain nousee!) mutta ennen kaikkea luonteen suhteen. Bullmastiffeista on tahallaan karsittu suurella kädellä aggressiivisia geenejä ja panostettu ystävälliseen perhekoiraan. Suosittelen lämpimästi tutustumaan rodun edustajiin, niin saat laajemman käsityksen!

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 00:01"]

Näitten mastiffien ja molossien ja pitbullien kanssa ottaa aina riskin. Aina välillä sitten joku maksaa hengellään, veikkaan ettei mene kauan kun saadaan Suomessakin pahaa jälkeä aikaan jossain.

[/quote]

Oli jo lähellä pari viikkoa sitten kun 8-vuotias tyttö odotteli koulubussia ja jonkun kyvyistään varman omistajan dogo argentino yritti tappaa tytön. Onneksi oli bussikuski paikalla ja veti tytön turvaan bussiin koiran emännän alta joka yritti suojella tyttöä omalla kehollaan.

Bullmastiffiähän ei ole jalostettu ns tappajakoiraksi, vaan vaanimaan ja pitämään ihmistä omalla vartalollaan paikoillaan. Purra ei saanut. 

Pitänee tosiaan perehtyä kasvattajiin, ja käydä tutustumassa heidän koiriinsa. 

Kiitos kaikille vastauksista. Meillä pohdinnat jatkuvat, ja sain taas ripauksen lisää änkemystä tähän rodun valinta asiaan. 

-ap