Lapseni ovat iältään
7v, 3v, ja 10kk. Voiko mun elämä olla näin kiireistä vai enkö mä vain osaa toimia oikein?
Kommentit (15)
Niin. luulisi, rttä kaikki jo helppoa kun lapset noin isoja. Siis nuo isommat lapset siis. Vauvan kanssa tietenkin oma tuohunsa.
Onhan sitä kaikenlaista kolmen lapsen kanssa, olivat he minkä ikäisiä vain.
Onko kahdella isommalla harrastuksia? Siivoatko paljon? Käytätkö eineksiä vai teetkö ruoat itse alusta loppuun? Millaiset pyykkijärjestelyt on, miten ulkoilu? (Onko oma piha vai kerrostaloasuminen). Mun mielestä kaikki tollanen vaikuttaa ihan valtavasti just siihen ajankäyttöön.
En siis arvostele, vaan totean.
Ai. Nyt ihan huvittaa... Olen nimittäin saanut kuulla, että mun pitäisi päästä helpolla kun lapsillani on niin isot ikäerot. Ja nyt mulle vastataankin, että helpompi olisi jos ne ikäerot olisivat pienet :) Siksi aloinkin jo miettiä, että teenkö asioita jotenkin oudosti kun koen olevani niin kiireinen välillä. ap
Mä olen sitä mieltä,että itse lapsimäärä ei ole niin työläs kuin lasten suuri ikähajonta.
7v on aika hankala ikä. Koulun aloitus, läksyt, harrastuksia, kyläilyjä. Yhtään pitempää matkaa ei osaa kulkea itse, aina pitää olla mukana uimassa, hiihtämäässä, sitomassa luistintennauhoja.
Siinä sulla 3v pyörii jaloissa ja kiukuttelee, päiväunirytmi on mikä on, riippuu päivästä.
Jos vauva ei ole kovin itkuinen, sen on varmasti se helpoin osuus ainakin päiväsaikaan. Vauvaa vain kuljetat mukana. Illat ja yöt voi olla vaativampia vauvan kanssa, eli päivällä olet väsynyt.
Toiminnassasi tuskin on mitään vikaa, näin se nyt teillä vain menee.
Edellä mainituista syistä minä koin helpoimmaksi olla äiti 3v, 2v ja vauvalle. Olen siis kokenut monet ikäerot, lapsia 6 meillä.
Tsemppiä :)
Kakkonen antoi jo hyvän vastausen ja komppaan häntä!
Samaten ihan ikään katsomalla teillä on kahdella vanhimmalla nyt eräänlaiset uhmaiän vaiheet menossa: koululaisella on oma kun on iso mukamas vaikka on vielä pieni.
Ja kolmevuotiaalla toki oma uhmansa.
Vauva nyt on oma hommansa aina.
Meilläkin on useampi lapsi saatu ja tarttee oppia näkemään arjessa hyvät puolet ja miettiä mitä kaikkea pitäisi ehtiä ja mikä on vähemmän oleellista.
Koita ennakoida ja ota aikaa itsellesi.
Itse olen käyttänyt lapsia kotihommissa, he tykkäävät osallistua ja erityisesti saada kiitosta. Vanhinta lasta kannattaa selvästi kehua isommaksi ja taitavaksi.
Ja ihan realiteetit kuntoon: lapset on lapsia, älä vaadi heiltä liikoja ja kehu aina kun huomaat positiivisia puolia kehittyneen.
Jos tuntuu vaikealta niin juttele neuvolassa, takana voi olla synnytyksen jälkeinen masennuskin.
Tuo edellinen viesti avasi silmiäni siihen, että miksi arkeni on ehkä niin kiireistä. Kiitos vinkistä. ap
Et selvästi osaa toimia oikein. Itse kuulen jatkuvasti ystävien ja tuttujen valitusta siitä miten kiireisiä he ovat vaikka lapsia on vähemmän kuin minulla. Kaikille se lasten kanssa oleminen ei ehkä ole niin luonnollista ja jokainen asia on niin vaikeaa.
Omat lapseni ovat 11kk, 3v, 4v ja 6v. En voi kuin ihmetellä miten kahden lapsen äiti ei pääse edes puistoon ennen puolta päivää tai kolmen lapsen äiti, jolla esikoinen jo koulussa, ei ehdi päivisin edes syödä.
Eli se vika on tavassani suhtautua asioihin? Ei lasteni lukumäärässä tai heidän iässään. ap
Up