Lue keskustelun säännöt.
Kun ruoka on liian hyvää..
06.11.2013 |
Nautin ruoasta liikaa. En syö sitä laisinkaan siksi, että se olisi minulle polttoainetta, vaan koska se yksinkertaisesti maistuu niin hyvälle. Kun syön, ajattelen jokaisen suupalan kohdalla, miten paljon nautinkaan syömisestä ja hyvistä mauista. Tästä johtuen syön myös liikaa. En ole mikään "siemaus punaviiniä, puoli palaa 80% suklaata"-tyyppi, vaan rakastan makeaa ja voisin syödä suklaata loputtomiin (siis sitä maitosuklaata). Edes tavallisimmankaan kotiruoan kohdalla en voi keskittyä mihinkään muuhun kuin ajattelemaan, miten hyvältä ruoka maistuukaan.
Olen 173/69, eli ihan normaalipainoinen, mutta painoni on kuitenkin noussut tämän vuoden aikana viisi kiloa. Jouduin aina silloin tällöin pitämään "ruotuun palaamisia", eli pakotan itseni syömään vähemmän. Monesti ihmiset puhuvat siitä, miten syövät suruunsa/stressiin/iloonsa, mutta minä syön yksinkertaisesti sen takia, että ruoka/herkut maistuvat niin hyvältä! Ja on todella vaikea lopettaa kesken, kun haluaisi vaan lisää..
Onko muilla samaa ongelmaa?
Kommentit (19)
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 12:00"]
Minäkin syön siksi, että ruoka maistuu hyvälle. Nautin suuresti ruuasta ja syömisestä. Mutta tähän liittyy myös nälkä. Minulla on jatkuvasti nälkä. Pystyn syömään oikeastaan kuinka paljon vaan ja kun aloitan syömisen, syön niin kauan kuin ruokaa on. Itse en harrasta herkkuja (karkkia, pullaa, sipsejä) vaan ainoastaan ruokaa. Herkkuja ei tee oikeastaan mieli koskaan.
Jos teen ruokaa ohjeen mukaan neljälle hengelle, syön sen kaiken itse ja muutaman tunnin kuluttua voisin syödä saman uudestaan. Pitserian pitsat ovat pelkkiä suupaloja, voisin helposti syödä 2-3 sellaista. Joskus syön pelkkiä ruoka-aineita kuten sinappia, soija- ja chilikastikkeita, ne ovat hyviä! Jääkaapissani ei juuri ole ruokaa, koska söisin ne samantien. Käynkin kerran päivässä kaupassa hakemassa sen päivän ruuat.
Välillä pidän päiviä että en syö juurikaan mitään, jotain pientä ja kevyttä. Ihan vaan siksi että paino pysyisi edes jotenkin kurissa (165/60). Tosin mitä vanhemmaksi tulee niin painoa tuntuu kertyvän helpommin.
Haluaisin päästä tästä jatkuvasta näläntunteesta eroon. Olen miettinyt jotain hypnoosia tai onko olemassa lääkitystä, joka vähentää jatkuvaa nälän tunnetta? Ongelma on lähinnä siinä, että en tule mistään täyteen. Helkatin kalliiksikin tulee tämä jättisyöminen.
[/quote]
Huh, tuo on sitten jo ongelma! Meillä mun yli 100 kg mieskin syö pieniä annoksia eikä mätä kaksin käsin. Kaupan peruspizza jää multa puolitiehen, mies selvittää nippanappa yhden, 100-150g pihvi ja siihen lisukkeet on hänelle ihan tarpeeksi ja lihapullia muusin kanssa syö 4-6! Kasviksia kyllä menee reilusti. 4 hengen ateria riittää 4-5:lle oikein hyvin:D
Ihme että olet noin hoikka, vaikka eihän ruoka sinänsä lihota. Vain se määrä ja mahdollinen ylimääräinen mässy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit mulle unelmanainen!
T. Kokkaamista rakastava mies.
:D
Kliseisesti mun mies on sitten täysin mun vastakohta, syö kiireessä ja "pakosta", toki hänelläkin on jotain mielitekoja, mutta ne ovat lähinnä juomapuolella..
ap
Jännää, minulle tuollaisen ap:n kuvaaman herkuttelun opetteleminen oli taas tie painon laskemiseen ja hallintaan :)
Eli opettelin nauttimaan mauista ja laadusta, nautiskelemaan tietoisena joka suupalan mausta. Aiemmin taas mätin leipäläpeeni vain "kaloreita", jotain täyttävää äkkiä. Söin paljon esim. lihapiirakoita, einespizzoja, voileipiä - kaikenlaista sinänsä suht tylsän makuista, mutta kaloripitoista. Nautin määrästä ja siitä tunteesta kun saa vatsan täyteen, en ruoan aromeista.
Sitten opettelin tekemään parempia ruokia, kirjan "Ranskattaret eivät liho" innoittamana. Aloin tietoisesti nauttia mauista ja syömisestä. Vähitellen minulta katosi himo syödä isoja määriä ja paino on normalisoitunut vähitellen kuin itsestään. Niin, pystyn nykyisin syömään myös vaikka 2 palaa suklaata, ilman että tekee enempää edes mieli, koska ne 2 palaakin on niin taivaallisen tyydyttäviä kun ne syö jokaisen vivahteen tietoisesti aistien... Vanhoina aikana tarkoitti että jos otat palan, menee susimaisen himon vallassa koko levy.
Mulla on vähän samaa kuin ap:lla. Yksi keino on nauttia niitstä terveellisistä ruoista. Kyllä minusta myös kaurapuuro marjojen kera tai hyvä kanasalaatti tai vuohenjuustosalaatti on tosi hyviä - yritän arjessa nauttia niistä enkä joka päivä suklaasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa vikaa. Ruokaan ei liity mitään tunne-elämän häiriötä, en syö ilooni tai suruuni eikä ruoan syöminen aiheuta minulle mitään henkistä hyvää tai pahaa oloa. Se vaan, hitto vie, pääasiallisesti maistuu niiiiin hyvältä... Mutta erityisesti nälkäisenä. Mulle on auttanut se, että otan nälkääni kuitenkin tavallisen satsin ruokaa ja syön sen asiaan kuuluvalla nautinnolla. Tämän jälkeen tekisi mieli ottaa lisää, saada pupeltaa lisää sitä makuelämystä vielä vähän lisää... Mutta pidän tauon. Päätän, että jos vartin päästä vielä haluan lisää, niin sitten otan. Ja kas, vartin päästä on mennyt se ruoanhimon tuntemus ohi ja tuntuu turhan työläältä kaivaa taas puhdas (saati mättää siihen likaiseen, kylmenneen ruoan sekaan/huuhdellun päälle vesipisaroiden joukkoon...) lautanen ja istuutua taas pöydän ääreen syömään... Niinpä jään tyytyväisin mielin odottamaan seuraavaa nälkää tai muutoin hyvää tekosyytä syödä taas jotain maukasta. =)
On joo sama ongelma! Rrrrakastan ruokaa, siitä huolimatta että olen myös nirso. Mutta teenkin niitä ruokia, joista tykkään. Ja makeaahan minun eniten tekee mieli, ei tosin suklaata, siitä pidän vain vähän. Ja kyllä, olen normaalipainoinen, mutta se on jatkuvan perkeleellisen tuskan ja työn ansiota.
Minulla on kai jonkinlainen ahmimishäiriö, sillä en voi syödä "yhtään" menettämättä kontrollia. Jos otan vähän, niin sille ei näy loppua. No, käytännössä näkyy, mutta vain karmealla rajoittamisella. Eli voin syödä kotipullaa esimerkiksi kymmenen kappaletta, jos otan yhden. Vähän auttaa viikonlopun karkkipäivä. Eli kun sallin herkuttelun viikonlopuksi, niin herkuilla ei ole niin isoa kielletyn hedelmän leimaa. Silloin syönkin sitten karkkia ja kahvileipää, jota olen kova leipomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 10:53"]
Mulla on vähän samaa kuin ap:lla. Yksi keino on nauttia niitstä terveellisistä ruoista. Kyllä minusta myös kaurapuuro marjojen kera tai hyvä kanasalaatti tai vuohenjuustosalaatti on tosi hyviä - yritän arjessa nauttia niistä enkä joka päivä suklaasta.
[/quote]
Mutta ongelma onkin, että nautin myös roskaruoan mausta:D Vaikka pidänkin suuresti pitkän kaavan mukaisesta ruoanlaitosta, niin myös El Maco, Kotzone tai Subi maistuu älyttömän hyvältä! En sillä tavalla halveksu pikaruokaa, kuten monet todellisen ruoan ystävät. Pyrin kuitenkin syömään niitä max. kerran viikossa.
Kuitenkin voin heittämällä sanoa, että suurin mieliteko on herkut. Niitä tekee mieli joka päivä, aamusta alkaen. Heti kun herään, mietin, onkohan meillä jotain hyvää/jäiköhän eiliseltä jotain herkkua yli. Suklaakakku yön yli jääkaapissa mehevöityneenä on parasta mitä tiedän ja aamupalaksi tietenkin:D
Olen yrittänyt viime aikoina nauttia vähän kevyemmistä herkuista, kuten hedelmistä, rahkoista jne.., mutta tälläkin hetkellä kamppailen sen kanssa, etten hakisi ufo-pussia lähikaupasta, koska ne maistuvat niin hyvälle! Ei siksi, että kaipaisin jotain naposteltavaa, vaan juurikin siksi, että muistan tarkalleen miltä ne ufot maistuvat! Olenko ihan pimeä?
Olen myös usein ajatellut, että miksi söisin välipalaksi voileivän, koska suklaapatukka kuitenkin maistuu mielestäni paremmalta. Toki vastaus on aika obvious; koska voileivästä saa sentään jotain ravintoaineita, toisin kuin suklaapatukasta. Tämän dilemman kanssa painin päivittäin.
Olen samanlainen kuin ap, normaalipainoinen minäkin ja rakastan ruokaa! En ole koskaan ymmärtänyt niitä jotka sanovat että kunhan on jotain polttoainetta, aivan sama mitä suuhun laittaa! Mulle jokainen suupala on nautinto:) Tosin minä olen niitä joille suklaalevy riittää viikoksi, jäätelöä ja kakkuja syön kyllä enemmän kuin "sallittua".
En syö suruuni enkä ilooni enkä myöskään menetä ruokahaluani mistään syystä. Mun mies rakastaa myös ruokaa ja kokkaamista, tää on sitä arjen taidetta ja nautintoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi myöskään käsittää, miten jollekin ei nälkäisenä maistu herkut:D Mielestäni juuri nälkäisenä herkut maistuu kaikkein parhaalta! Nyttenkin pelkkä herkuista puhuminen ja niistä ajatteleminen saa minut hyvälle tuulelle (älkää kuitenkaan käsittäkö niin, että se riittäisi tyydyttämään nämä himot:D).
-ap
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 11:10"]
En voi myöskään käsittää, miten jollekin ei nälkäisenä maistu herkut:D Mielestäni juuri nälkäisenä herkut maistuu kaikkein parhaalta! Nyttenkin pelkkä herkuista puhuminen ja niistä ajatteleminen saa minut hyvälle tuulelle (älkää kuitenkaan käsittäkö niin, että se riittäisi tyydyttämään nämä himot:D).
-ap
[/quote]
Sä olet varmaan mä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin rakastan hyvää ruokaa ja erityisesti jälkiruokia mutta koska olen aina syönyt pieniä annoksia tulen nopeasti täyteen. Koskaan en syö itseäni ähkyyn vaikka mieli tekisi. Mielummin syön samaa herkkuruokaa seuraavana päivänä taas annoksen.
Ei mitään ongelmaa pysyä normaalipainoisrna ja nauttia kaikesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruoka on ehkä suurin syy, miksi jaksan päivästä toiseen. On minulla ihan hyvä parisuhdekin, mutta iltaisin sänkyyn mennessä lämmittää mieltä se, että tietää taas huomenna saavansa syödä lisää hyvää ruokaa. Bmi on aina tästä huolimatta ollut parinkymmenen paikkeilla. Joskus meinasi alkaa kiloja kertyä, mutta ongelmasta pääsin pienentämällä annoskokoja ja lopettamalla kaurakeksien holtittoman mussuttelun.
Rakastan ruokaa.
Olen jo pitkään ennakkoon innoissani jos tiedossa on ravintolaillallinen. Voisin nauttia juustoista ja viineistä jatkuvasti. Ja hyvin paljon muustakin..
Mutta koitan hillitä tietenkin tätä himoa, koska yhtä paljon kuin rakastan ruokaa, niin rakastan näyttää hoikalta.
Vierailija kirjoitti:
Onko muilla samaa ongelmaa?
Ihan kuin minun kirjoittamaani.
Tähdennän vielä sitä, että nimenomaan ruoka on hyvää. Se, mitä sanotaan herkuiksi, on kyllä hyvää sekin mutta ei mitenkään parempaa ja herkullisempaa kuin ihan tavallinen ruoka. Joku "jätä herkut pois" ei auta minua mitenkään.
No, moni eines ei ole ihan yhtä hyvää, pitäisi kai ruveta syömään vain niitä...
Mäkään en syö suruuni tai ilooni, vaan olen myös hyvän ruuan ystävä. "Onneksi" refluksiin sairastuminen on hillinnyt syömistäni hyvin tehokkaasti. Nyt on kuitenkin päässyt käymään niin, että kesän jälkeen on alkanut tehdä mieli KARKKIA. EN ole pitkään aikaan tykännyt karkista, mutta nyt himoitsen sitä. Olen lihonut jokusen kilon, ja kohta olen ylipainon puolella. Ärsyttävää. Laihduttaminen on vaikeaa.
Minäkin rakastan hyviä makuja ! , jos kaapissa on susheja mä syön omat ja sitten sen toisenkin henkilön sushit jolla on tapana heittää riisit roskikseen ja syödä vain kalat päältä (äitini karppaa) , hän söi ne loput ja kun löysin isäni puoliksi syödyn rasian jääkaapista napsin nekin kaksi sushia kerrallaan koko paketin vaikka olin juuri äsken syönyt kolme isoa paistettua pannusiikaa ja perunamuusia. Minulla on ollut vuosikausia vaikeuksia hallita mahaani , rasvakudos on tosielämän painajainen! . Haastava asteinen Adhd vaikeuttaa mielihalujen hallintaa minulla ne liittyvät lähes pelkästään loheen ja suolaan eri muodoissaan.. no näillä mennään jos huomaan rasvakudoksen kasvaneen liikaa teen viikottain pari kertaa 10 km lenkkejä. Harrastan lihasten kasvatusta .
Minäkin syön siksi, että ruoka maistuu hyvälle. Nautin suuresti ruuasta ja syömisestä. Mutta tähän liittyy myös nälkä. Minulla on jatkuvasti nälkä. Pystyn syömään oikeastaan kuinka paljon vaan ja kun aloitan syömisen, syön niin kauan kuin ruokaa on. Itse en harrasta herkkuja (karkkia, pullaa, sipsejä) vaan ainoastaan ruokaa. Herkkuja ei tee oikeastaan mieli koskaan.
Jos teen ruokaa ohjeen mukaan neljälle hengelle, syön sen kaiken itse ja muutaman tunnin kuluttua voisin syödä saman uudestaan. Pitserian pitsat ovat pelkkiä suupaloja, voisin helposti syödä 2-3 sellaista. Joskus syön pelkkiä ruoka-aineita kuten sinappia, soija- ja chilikastikkeita, ne ovat hyviä! Jääkaapissani ei juuri ole ruokaa, koska söisin ne samantien. Käynkin kerran päivässä kaupassa hakemassa sen päivän ruuat.
Välillä pidän päiviä että en syö juurikaan mitään, jotain pientä ja kevyttä. Ihan vaan siksi että paino pysyisi edes jotenkin kurissa (165/60). Tosin mitä vanhemmaksi tulee niin painoa tuntuu kertyvän helpommin.
Haluaisin päästä tästä jatkuvasta näläntunteesta eroon. Olen miettinyt jotain hypnoosia tai onko olemassa lääkitystä, joka vähentää jatkuvaa nälän tunnetta? Ongelma on lähinnä siinä, että en tule mistään täyteen. Helkatin kalliiksikin tulee tämä jättisyöminen.