Luomusynnyttäjät - luuletteko tosiaan että

Rauhoitu ja lopeta se muiden kommenttien lukeminen jos noin pahasti ottaa pattiin.

Ja ei, en ole koskaan synnyttänyt luomusti. Mutta onhan se jännä miten tällainen saa niskakarvat nousemaan pystyyn.

Mutta puudutteiden ottajana voin sanoa, että joissakin paikoissa ei oikeasti edes tarvitse kärvistellä kivuissa kun jo tungetaan lääkkeitä kroppaan.

Omakin viimeisin synnytys, pystyin olemaan, ähkäisin pari kertaa supistuksen aikana niin johan jo tarjottiin spinaalia vaikka hätää minulla ei ollut :) Sen siis saa myös ENNEN pahoja kipuja. Jolloin ei voi edes tietää olisiko niitä pahoja edes tullut :)

Minähän nappasin tuon spinaalin heti kun tarjottiin ;) Sittenpä muksu jo syntyikin ennen kuin vaikutus loppui.

Minä muuten olen myös saanut epiduraalin, enkä kyllä todellakaan kyennyt enää kävelemään sen jälkeen.

Enpä luule. Luomysynnytykseni ei ollut mitenkään harkittu ja pakonomainen. Se vain meni luomuna, koska epiduraalia en ehtinyt enää saamaan.

En luule, että mikään synnytys on kivuton. 

Olen synnyttänyt 3 omasta tahdostani ilman kivunlievitystä, mutta minulle kipu on melko yhdentekevää. Kestän sitä erinomaisesti enkä pelkää sitä. Joku max vuorokausi, mitä sitä pitää synnytyksessä kestää, ei ole itselleni mitään. Mutta ymmärrän myös että kaikki eivät koe kipua samoin, ja jos se tuntuu pelottavalta tai sietämättömältä, on hyvä ottaa turvalliseksi todettuja lääkkeitä siihen.

Ei sillä oikeastaan ole merkistystä syntyykö se lapsi kivunlievityksellä tai ilman, pääasia on että lapsi saadaan terveenä ulos ja että äitikään ei liiasti traumatisoidu.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 20:50"]

sellainen synnytys olisi KIVUTON, jossa käytetään jossain vaiheessa puudutteita??? Tämä ehkä eniten ottaa keskustelussa päähän minua, kahden tuskallisen synnytyksen kokeneena. Kyllä me epiduraalisynnyttäjätkin olemme lilluneet kuumassa suihkussa, liikkuneet pystyasennossa, hengitelleet, hytkytty jumppapallolla, juoksutettu miestä lämmittämään kaurapusseja jne. Tuntikausia sitä saa noita pehmeitä menetelmiä käyttää ja voimaantua oikein loppuelämän tarpeiksi ennen kuin puudutteista edes aletaan keskustella normisynnytyksessä. Itselläni epiduraali ei myöskään auta ponnistuskipuun, joten ihan luomutason kivuilla se ponnistus hoidettiin. Ekassa kaksi tuntia, tokassa 20 minuuttia, btw. Eikä epiduraali estä liikkumista kuin sen puudutteen laittamisen ajan, ja muutkin ponnistusasennot ovat ok kuin puoli-istuva. 

Tuntuu, että luomusynnyttäjät ovat jotain ihme lahkolaisia, jotka kuvittelevat enemmistön touhun ihan toisenlaiseksi kuin se itse asiassa on. Itsekään en haluaisi toimenpiteitä toisensa perään ja olla naulittuna sänkyyn, mutta en näe mitään syytä olla ottamatta kivunlievitystä sitten kun kipukokemus menee yli. Sitä ennen kun on voimaannuttu jo pitkään!!

[/quote]

Aika usein se menee niin päin että lääkkeellisen kivunlievityksen ottaneet kuvittelevat että luomusynnyttäjillä ei ole ollut ollenkaan kipuja (tai hyvin vähäisiä kipuja) kun ovat pystyneet synnyttämään ilman lääkkeellistä kivunlievitystä.

Minun luomusynnytyksessäni kipua ei tuntunut sen jälkeen, kun menetin tajuntani, Harmi, että vauva ehti kärsimään hapenpuutteesta niin pitkään, että sai CP-vamman. Jostain kumman syystä kun tajuton ei osaa ponnistaa.eikä niissä monitorien käyrissä näy äidin vointi.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 20:57"]

Enpä luule. Luomysynnytykseni ei ollut mitenkään harkittu ja pakonomainen. Se vain meni luomuna, koska epiduraalia en ehtinyt enää saamaan.

[/quote]

Näinpä. Tosin itse olen kyllä synnyttänyt kolme kertaa luomuna mutta aivan pakosta koska mitään kivunlievityksiä ei ole voinut antaa siinä vaiheessa kun olisin halunnut.

Tai oikeastaan vain kaksi synnytyksistä on ollut luomuja, koska toka käynnistettiin. Luomusynnytys kun on minusta sellainen, jossa ei käytetä mitään lääkkeitä. Ei edes sitä ilokaasua.

Ei mun tarvi luulla yhtään mitään. Kokemusta on molemmista, joten tiedän kyllä miten hommat menee.

Ihan naurettavaa kiistellä tästä asiasta suuntaan tai toiseen. On todistettu ja ihan fakta, että ihmisillä on erilainen kipukynnys ja kipua aistitaan eri tavalla. Kipukynnykseen ei voi itse vaikuttaa millään tavalla. Se mikä, toiselle sattuu pikkuisen, vie toisen helvettiin ja takaisin kuusi kertaa sekunnissa. Joten voisitte saman tien kiistellä siitä, kenellä on suurin kipukynnys. Itse en pidä minään meriittinä korkeaa kipukynnystä eikä kenenkään tiara loista kirkkaampana kärsimyksestä.

En luule. Enkä koskaan ota kantaa toisten synnyttämisiin. Sillä, onko synnytys ollut lääkkeellinen vai lääkkeetön, leikkaus vai alatiesynnytys, enemmän tai vähemmän kivulias ei ole mitään merkitystä äitiyden tai minäänlaisen moraalisen tai muunkaan "hyvyyden"/"huonouden" kanssa.

Joka asiassa löytyy ihmisiäjotka laukovat hölmöjä ja ajattelemattomia kommentteja. Se ärsyttä, mutta ei kannata antaa niille liikaa painoarvoa. Pysyy oma elämä mukavampana.