Olen helposti ihastuvaa ja rakastuvaa sorttia ja aina menossa suin päin uusiin suhteisiin. Olen kuitenkin jo jonkin aikaa sitten päättänyt rauhoittua aloilleni itseni takia.

Minulla on ihana avomies, enkä aio häntä jättää. Silti en voi kieltää, ettenkö rakastaisi ystävääni. Itse asiassa rakastin häntä jo ennen kuin edes tapasin nykyisen mieheni.

Mielikuvituksessani olen molempien rakastama, mutta todellisuus on erilaista. Avomies rakastaa minua, muttei anna minun rakastaa muita. Edes seksisuhteita ei saa olla. Ystäviä sentään saa olla.

Kaiken lisäksi en edes tiedä, mitä ystäväni ajattelee. Enkä kai koskaan tohdi kysyä. :( Ehkä parempi niin. Ainakin saan pitää päiväuneni.

Vastaa

Ilmoita asiattomaksi