Miksi mun ystävät toimii näin?

Toisella on ollut mieshuolia vuoskaudet, en nyt erittele mitä, mutta on menty soutaen ja huopaen oikeesti kauan. On ihan rikki ja multa on neuvot loppunu asian suhteen ihan kokonaan jo ajat sitten. Myönnän, etten välillä ole kertakaikkiaan jaksanut, aina pelkkää valittamista, ei mitään muuta. Annoin hänen hetken olla (siis ihan vain pari päivää) sitten laitoin viestiä miten jakselee jne. Ei mitään vastausta. Selvästi loukkaantui kun en kuuntele häntä joka toinen tunti.

Toinen taas ei itse ota koskaan oma-aloitteisesti minuun päin yhteyttä (ehkä pitäisi osata minun lukea rivien välistä). Ehkä ottaa yhteyttä vain silloin kun tarvitsee jotakin, en tiedä, tuntuu että olen hänelle itsestäänselvyys. Mua on alkanut risomaan tämä pikkuhiljaa. Jos minä joskus tahtoisin tehdä jotakin niin he vetäytyy. Mitä ystävyyttä tämä tällainen on? Mitä tässä oikein tekisi?