Milloin pääsit yli petetyksi ja jätetyksi tullut?
Täällä oli jokin aika sitten pelottava ketju, jossa meitä exiä syyteltiin vähän vaikka mistä...Tiedän myös itse toimineeni väärin suhteessamme - siitä ei ole kysymys. Parisuhteeseen tarvitaan kaksi ja niin toimi toinenkin.
Toinen ei osannut ratkaista liittomme kohtaloa muuten, kuin ottamalla heti uuden, joka tietysti on 6kk:n suhteen jälkeen raskaana exälleni. Tosin uskon, että heillä jonkinlainen suhde on ollut jo avioliittomme aikana.
Myös meillä yhteiset lapset. Milloin koet päässeesi ylitse kaikesta?
Mies valehteli minulle viimeiseen asti, ettei hänellä ole ketään. Antoi toivoa, kävimme parisuhdeterapiassakin, mutta pari kk sitten vasta sain tietää heidän suhteestaan. Avioerohakemuksen ensimmäinen vaihe postitettiin keväällä. Mies muutti pois loppuosasta syksyä viime vuonna, kertoi syyksi masennuksensa ja halunsa miettiä elämäänsä- Luultavasti toinen nainen on ollut ainakin sieltä asti kuvioissa mukana. Olisin hyväksynyt tilanteen jo paljon aiemmin, ellei mies olisi roikottanut minua valehtelemalla ja antamalla toiveita vielä yhteisestä elämästä. Olisin niin toivonut hänen olevan rehellinen.
Olen saanut ammattiapua, mutta pitkän avioliiton jälkeen vieläkin tuntuu pahalta. Välillä parempia hetkiä. Välit vaihdelleet riitaisista-puhumattomiin ja asiallisiin. Hetkittäin koen vihaa heitä kohtaan vieläkin, vaikka ymmärrän tilanteen ja oman osallisuuteni kaikkeen.
Kokemuksia?
Kommentit (4)
Kiitos tsemppauksestasi! Oli voimia antavaa kuulla, että tästä voi selvitä
ap
Heti kun tajusin, että en ole huono vaikka en juuri hänelle kelvannutkaan. Miehesi ei ollut se oikea vaikka häntä siksi luulet, se tosirakkaus, tuttu ja turvallinen on viellä jossain tuolla... <3 Niin minullekin kävi lopulta, että hänet löysin.
Voi, mulla ois niin pitkä kertomus vastaavanlaisesta tilanteesta. Tuli yllätysero, koska "olin häntä kohtaan niin kamala kaikki nämä vuodet", mutta yli puolen vuoden päästä paljastui, että hän olikin itse asiassa lähtenyt toisen naisen perään. Terapiaan suostui tämäkin ukko heti päätöksensä ilmoittamisen jälkeen, mutta se oli pelkkää pelleilyä, sillä hän valehteli.
Exän romanssin mentyä puihin löytyi toinen, jota hän oli siinä vähän roikottanut mukana. Olimme joutuneet lasten kanssa muuttamaan pois rakkaasta talostamme, mikä oli minulle todella katkera paikka, etenkin kun uusi kuvio asettui ekan vuoden kuluessa sinne tilallemme. Alle vuoden päästä erostamme tämä uusi nainen oli myös raskaana. Silloin meidän nuorempamme oli puolitoistavuotias.
Kyllä, tästä oli äärettömän vaikea päästä yli. En varmaan ihan kokonaan koskaan pääsekään. Hylkääminen ja syyllistäminen oli todella kamala kokemus, ja minulle jäi sellainen olo, etten voinut ollenkaan vaikuttaa asioihimme eron tiimellyksessä tai sen jälkeen. Jäin hankalaan asemaan - toisaalta erossa minulle jäi rahaa mutta mahdollisuuksia esimerkiksi mihinkään lainaan ei ollut, eikä tuleva työkuvioni ollut mitenkään selvillä. Elämä teki aika kärrynpyörän.
Itsetuntoni romahti totaalisesti eron jälkeen. Aluksi mietin, etten koskaan kelpaisi kellekään. Ajan oloon minulle selvisi, että kyllä useampikin mies pitää minua viehättävänä, ja kun vähän eheydyin, rupesin itsekin ymmärtämään, minkälainen ihminen minulle oikeasti sopisi ja millainen ei. Rupesin harrastamaan ja tekemään asioita, joita en ollut koko pitkänpitkän suhteemme aikana tehnyt, ja löysin paljon itsestäni. Löysin sellaisia asioita, että voin nyt jälkikäteen olla melkein kiitollinen tällaisesta uudesta mahdollisuudesta. Harmittaa se, että olen antanut kohdella itseäni noin, harmittaa että lapseni ovat todella joutuneet kärsimään siitä, että olin silloin niin riekaleina, mutta en varmaan enää vaihtaisi tätä omaa elämääni siihen, mitä kuvittelin minun elämäkseni. Nyt on helpompi nähdä, mitkä asiat menivät pieleen, puolin ja toisin. Jos olisin nyt siinä liitossa, tekisin ehkä asiat toisin. En tiedä auttaisiko se. Pystyisinkökään. Nyt on kuitenkin tilanne mikä on, ja näin olen oikeastaan aika onnellinen :)
Voimia kovasti sulle! Jos suhteessa on jotain ollut pielessä, se on kasvun paikka, mikä on loppujen lopuksi pelkästään positiivinen asia. Ukko se tekee tyhmästi, kun jatkaa toisen kanssa siitä, mihin yhden kanssa pääsi.