Huono omatunto tästä väsymyksestä :( Vauva 6kk

Mulla kanssa vauva 6 kk. Just tänään mietin, että olenpa vaan väsynyt. Yöt on edelleen tosi katkonaisia, ja päiväunetkin usein lyhkäsiä torkkuja. Jakselemista sinne. Kai tämä joskus helpottaa.

Niinpä.Mies mainostaa kaikille kuinka HYVIN vauva nukkuu yönsä jne ettei tartte valvoskella jne.Sanoin sille tänään että juu,vauva kyllä nukkuu sen 10h MUTTA joudun heräämään sen 8-9 kertaa kun änisee ja känisee,haluaa tutin tms joten hyvät yöunet on vain haave.

Mies ei todellakaan herää edes vauvan kitinään..ap

huonoa omatuntoa ei tarvii potea, ihan normaalia olla väsynyt valvomisista ynm. mulla rupes tyttö nukkumaan kunnolla yönsä vasta n.2,5-v ja sit rupes väsymys helpottamaan. olen ollut yh alusta asti eikä mitään hoitoapua saanut mistään.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 22:36"]

Niinpä.Mies mainostaa kaikille kuinka HYVIN vauva nukkuu yönsä jne ettei tartte valvoskella jne.Sanoin sille tänään että juu,vauva kyllä nukkuu sen 10h MUTTA joudun heräämään sen 8-9 kertaa kun änisee ja känisee,haluaa tutin tms joten hyvät yöunet on vain haave.

Mies ei todellakaan herää edes vauvan kitinään..ap

[/quote]

No pitäisköhän sun mennä vaikka sohvalle muutamaksi yöksi niin saisit nukuttua. Tai laita korvatulpat. Ei sun tarvi joka kätinään herätä, jos oikeestimtarvii reagoida niiinnkuuletmvauvannhuudonnkyllä,sohvalle/korvatulppien läpi.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 22:36"]

Niinpä.Mies mainostaa kaikille kuinka HYVIN vauva nukkuu yönsä jne ettei tartte valvoskella jne.Sanoin sille tänään että juu,vauva kyllä nukkuu sen 10h MUTTA joudun heräämään sen 8-9 kertaa kun änisee ja känisee,haluaa tutin tms joten hyvät yöunet on vain haave.

Mies ei todellakaan herää edes vauvan kitinään..ap

[/quote]

Siirrä nukkumaan omaan huoneeseen, niin saat nukkua. Et herää jokaiseen yninään.

Älä nyt..rankkaahan se on, kun on pieni lapsi. Toisille rankempaa kuin toisille. Itsellä on lapset vuoden ikäerolla ja nyt ovat 2 ja 3v ja vasta nyt helpottaa. En mä kyllä kovin rankaksi kokenut elämää noiden kanssa aiemminkaan, mutta nyt kun aikaa hengähtää, tajuan millaista sumua on hetkittäin ollut. Erona, isona erona, kyllä se, että mulla olisi ollut tarvittaessa paljonkin apukäsiä. Se tieto helpotti varmasti henkisesti eniten. Puoli vuotiaan kanssa on rankkaa, kun pitää olla koko ajan läsnä. Ja jos vielä unetkin ovat risaisia. Ja se kaikki muu kotihomma siihen päälle. Ja se joka päiväinen syyllisyys siitä, että taas tänäänkään en ollut niin hyvä äiti/vaimo/kodin hengetär kuin toivoin olevani. Ja kun pitäisi ehtiä sääretkin sheivata :D Mutta aika menee nopeasti ja lapset kasvaa. Yritä tinkiä mahdollisimman monesta "turhasta" asiasta, esim. kodin siisteydestä jne. Pienten lasten kanssa kotona ollessa helppoa oli se, että päivät pystyi järjestämään oman jaksamisen mukaan..jos ei jaksanut lähteä ulos, ei lähdetty. Jos ei jaksa laittaa ruokaa, tilaa pizzaa. Mäkin monena päivänä toista odottaessa vaan makasin esikoisen kanssa lattialla, kun oli niin pahat raskauspahoinvoinnit. Päikkäritajat kyllä paahdoin kotitöitä, että ehtisin edes 10 min nauttia kahvikupin kanssa siististä kodista..se oli mulle tärkeetä ja antoi enemmän kuin tunti sekasotkussa. Ja kun mies tuli kotiin, hän otti vetovastuun muksuista ja mä sain kaikessa rauhassa tehdä kotitöitä oman viittimisen mukaan. Sekin oli jo jotain..vaikkakin kotitöitä niin kumminkin ilman keskeytyksiä ja omissa ajatuksissani. Ja usein yritin hoitaa kotityöt alta pois ennen kuin mies tuli kotiin, että saatiin sitten vaan olla koko perhe yhdessä loppuilta. Yritä miettiä mitkä on sulle niitä asioita, joista saat mielihyvää ja järkkää niille aikaa. Jos lastenvahtiapua ei ole saatavilla, niin se tietty vähän rajottaa. Niin ja meillä on ollut sääntönä,että kotihommia ei tehdä yhtään sen jälkeen kun lapset on menneet unille. Meillä on vasta 6kk sisällä nukuttu täysiä öitä useamman kerran viikossa ja mulla kesti esikoisenkin kohdalla monta kuukautta ennen kuin osasin rentoutua lapsen mennessä nukkumaan. Siihen saakka vaan odotin kireenä itkarin pärähtämistä, varmana siitä, että kun lapsi herää niin sitten ei enää nukuta koko yönä. Vaikka meillä aina herättiin ainoastaan syömään, ei seurustelemaan,  vaikkakin monta kertaa yössä. Mutta siis..laske rima alas, yritä nukkua päikkäreitä jos tuntuu siltä, jätä vähemmän tärkeät asiat pienemmälle huomiolle jne. heh..mä muistan kun äitiyslomalla googlettelin neuvoja siihen miten muut ehtii tehdä kaiken pienen lapsen kanssa päivän aikana. Ja tuntui että löysin vain keskusteluja siitä, miten ajan saa kulumaan kun on niin tylsää..joo, meillä ei kyllä vauva-aikana täytelty valokuva-albumeita ja leivottu pakkasta täyteen :D saatika valitettu, että mitä teen, kun kaikki kaapitkin on jo siivottu :D 

Ei ole syytä tuntea huonoa omatuntoa, ap hyvä. Olet väsynyt, ja se taitaa haitata ajatteluasi, jos tuntuu, että on syytä tuntea huonoa omatuntoa. 

Kokeilkaa ap siirtää vauva omaan huoneeseen. Meillä oli juuri tuollaista, kunnes siirrettiin 6 kk omaan huoneeseen ja sitten alkoi heräillä paljon vähemmän, vain 2-3 krt yössä. Luulen, että mekin häirittiin siinä häntä :) Ja yli vuotiaan kanssa alkoi jo oikeasti helpottaa.

Se kuuluu asiaan. Sekä väsymys, että siitä valitus :D

Mulla myös 7kk vauva, joka heräilee lukuisia kertoja yössä. Esikoinen oli ihan samanlainen yli vuoden ikään saakka, ja silloin luulin oikeasti että kuolen väsymykseen. Olen aina ollut sellanen, joka inhoaa sitä kun mun unia häiritään ja "heräämään opettelu" oli tosi vaikeaa.

Nyt auttaa jaksamaan se kun tiedän, että tämä aika on oikeasti nopeasti ohi, vaikka on tosiaan vielä se esikoinenkin hoidettavana päiväsaikaan, joten silloinkaan ei voi levätä. Kyllä se siitä! Jos alkaa tuntua siltä, että unta ei saa vaikka väsyttää niin sitten heti lääkäriin, ettei unettomuus pitkity, koska sitten sitä voi olla vaikeaa korjata.

Jos joutuu jatkuvasti hereilemään, niin sehän on ihan luonnollista että väsyttää. Mikä ihme siinä on, että nykyäidit kuvittelevat että ylisuoriutuminen kuuluu lastenhoitoon? Ei kuulu. Parempi että ottaa löysin rantein, antaa tukan hapsottaa ja silmäpussien roikkua rauhassa pari vuotta lapsen syntymän jälkeen. Kyllä sitä sitten taas jaksaa valvoa ja vouhottaa täysillä päivän kun saa yönsä nukuttua.