Lue keskustelun säännöt.
Elämä on ihanaa?
22.10.2013 |
Seisoin eilen pihalla postilaatikon edessä pidellen posteja käsissä miettien sitä miten paljon helpompaa olisi vain jättää menemättä takaisin sisälle. Lähtisi kävelemään apteekkii ja siitä eteenpäin kunnes ei enää jaksaisi kävellä ja käpertyisi nukkumaan jonnekin ulos. Se on sellainen pikatie helpotukseen itselle, lapsille ei. Lapsille jäisi perintönä masennusta, itsetuhoisuutta, yksi vaikea vanhempi ja vielä vaikeampi mummo, joka tekisi kaikkien elämästä helvettiä. Kun sotkee jo nyt niin paljon.
Siinä 10 minuutin jälkeen tungin postit takaisin postilaatikkoon. Kävelin sisään ja aloin siivoamaan tiskipöytää. Jonka mies mielummin jättää siivoamatta protestina, kuten kaiken muunkin. Kiukuttelee lapsille, kun eivät tee kotihommia ja itse koko 138 kilon edestä makaa sohvalla vaakatasossa.
Olin ottamassa eroa, etsin asuntoa ja asioiden piti muuttua. Tässä sitä taas ollaan. 4 kuukautta myöhemmin ollaan taas samassa pisteessä. Johan sitä normaalilta vaikuttavaa arkea olikin tarpeeksi.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 08:40"]
Seisoin eilen pihalla postilaatikon edessä pidellen posteja käsissä miettien sitä miten paljon helpompaa olisi vain jättää menemättä takaisin sisälle. Lähtisi kävelemään apteekkii ja siitä eteenpäin kunnes ei enää jaksaisi kävellä ja käpertyisi nukkumaan jonnekin ulos. Se on sellainen pikatie helpotukseen itselle, lapsille ei. Lapsille jäisi perintönä masennusta, itsetuhoisuutta, yksi vaikea vanhempi ja vielä vaikeampi mummo, joka tekisi kaikkien elämästä helvettiä. Kun sotkee jo nyt niin paljon.
Siinä 10 minuutin jälkeen tungin postit takaisin postilaatikkoon. Kävelin sisään ja aloin siivoamaan tiskipöytää. Jonka mies mielummin jättää siivoamatta protestina, kuten kaiken muunkin. Kiukuttelee lapsille, kun eivät tee kotihommia ja itse koko 138 kilon edestä makaa sohvalla vaakatasossa.
Olin ottamassa eroa, etsin asuntoa ja asioiden piti muuttua. Tässä sitä taas ollaan. 4 kuukautta myöhemmin ollaan taas samassa pisteessä. Johan sitä normaalilta vaikuttavaa arkea olikin tarpeeksi.
[/quote]
Onneksi ajattelit lapsiasi, etkä vain itseäsi. Sen eron voi edelleenkin ottaa, vaikka eihän sekään helppoa ole. mutta kuvittele itsesi vaikka kolmen vuoden päähän, kun olet eronnut ja päässyt siitä yli, lapset ovat kasvaneet ja toimivat itsenäisemmin, asiasi voivat olla todella hyvin jos vaan teet oikeita rattkaisuja tänä päivänä. Tuo tie kuulostaa loppuun kalutulta. Tsemppiä!